"Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa" (Fil

"Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa" (Fil

ViestiKirjoittaja rita4 » 27.11.2013 21:35

"Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa" (Fil 4:4)

Jukka Hertell

Kirjeessään filippiläisille Paavali rohkaisee Filippin seurakuntaa iloitsemaan. Järjellisesti ajateltuna Paavalin antama kehotus epäilysten ja pelon keskellä elävälle seurakunnalle voi tuntua hieman oudolta. Mutta kehotus iloon ei ollut Paavalille mikään tyhjä fraasi, vaan hän tiesi mistä puhui, koska oli itsekin samassa asemassa.

Paavali ei kuitenkaan sanoessaan tarkoita ilolla sitä, mitä me ihmiset ilolla usein ymmärrämme. Monesti me ihmiset iloitsemme vain silloin, kun meillä menee elämässämme hyvin. Vaikeuksia kohdatessamme ilo on usein kaukana tai ainakin siltä tuntuu. Maallinen ilo on usein myös lyhytaikaista ja vaihtelee meidän tunteidemme mukaan.

Paavali ei myöskään tarkoita sitä, että meidän täytyisi itse ponnistella ilomme eteen, tai että meidän täytyisi teeskennellä aina iloista. Keskeisintä Paavalin kehotuksessa on ilo HERRASSA, eli se ilo, jonka yksin usko Jeesukseen Kristukseen saa aikaan meidän sydämissämme. Olosuhteista huolimatta, meillä Jumalan lapsina on aina mahdollisuus iloita kun muistamme, että Jeesus on ristillä voittanut kuoleman ja synnin vallan, eikä mikään valta voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassa.

Jeesus itse opettaa opetuslapsilleen Luukkaan evankeliumin kohdassa 10:20 seuraavaa: "Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuna taivaissa." Mainitussa jakeessa Jeesus kertoo, mikä tulisi olla meidän suurin ilon aiheemme.

Haluan tänä päivänä Paavalin tavoin rohkaista sinua sisareni ja veljeni iloitsemaan aina Herrassa, sillä ilo Herrassa on meidän väkevyytemme ja saamme huomata, että Jumalan armo ja rakkaus kantaa meitä eteenpäin meidän tunteistamme tai olosuhteistamme riippumatta kohti sitä toivoa, johon Jeesus itse on meidät kutsunut; iankaikkiseen elämään Hänen kanssaan.
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9695
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: "Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa"

ViestiKirjoittaja rita4 » 02.01.2014 14:43

Aattelimpa hiukan jutella tästä aiheesta. Minusta tässä on tosi tärkeitä asioita, joita ei sillai tule varmaankaan useinkaan ajateltua sen kummemmin edes. Niinpä; kuinka me jokainen haluammekaan kokea iloa ja olla hyvillä mielin, kukapa ei tahtoisi.

Mutta onko tänä aikana ilosta ja siinä elämisestä, sen kokemisesta tehty kuin "pakkopullaa" ja voi kauheeta jos ei tunnukaan onnelliselta ja iloiselta mieli..Maailmahan silloin jo melkeimpä kaatuu ja ei kai sitä sit enää ole edes uskossakaan ja on tainnut Jumalakin jo kääntää selkänsä..Onko tuttua? Luulempa että on meille monille tuttua.

Vaikeuksia kohdatessamme ilo on usein kaukana tai ainakin siltä tuntuu. Maallinen ilo on usein myös lyhytaikaista ja vaihtelee meidän tunteidemme mukaan.

Paavali ei myöskään tarkoita sitä, että meidän täytyisi itse ponnistella ilomme eteen, tai että meidän täytyisi teeskennellä aina iloista. Keskeisintä Paavalin kehotuksessa on ilo HERRASSA, eli se ilo, jonka yksin usko Jeesukseen Kristukseen saa aikaan meidän sydämissämme. Olosuhteista huolimatta, meillä Jumalan lapsina on aina mahdollisuus iloita kun muistamme, että Jeesus on ristillä voittanut kuoleman ja synnin vallan, eikä mikään valta voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassa.

Jeesus itse opettaa opetuslapsilleen Luukkaan evankeliumin kohdassa 10:20 seuraavaa: "Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuna taivaissa."


Olen nähnyt uskovia, jotka koittavat olla aina iloisia ja kuin heillä ois jotain parempaa kuin muilla, juuri sen takia, kun he ovat niin iloisia ja onnellisia. HM? No joo? Samalla täytyy surulla sanoa, että olen hyvin usein kuin kokenut: ettei se ilo olekaan aitoa, vaan teeskentelyä, vain yrittäen itse puristaa itsestään iloa esiin. Kyllä sen huomaa, aistii..Tekoilo on ällöä. Se maistuu ja näyttää pahalta ja jokainen itse itsestään iloa puristava tekee kuin itsensä pelleksi..Sanon suoraan; Ei kannata itse yrittää olla jotakin muuta kuin on. Jos on surullinen, niin ole sitä, ei sinun tarvitse esittää muuta, kuin mitä oikeesti olet. Uskalla siis olla oma itsesi, äläkä välitä mitä muut sanoo, tai ajattelee.. Vain Jeesus on ainoa joka näkee syydämeesi ja tietää mitä siellä on ja hän yksin voi meitä auttaa, lohduttaa ja vahvistaa, rohkaista..

Mutta annas olla, kun näille "aina iloisille" tulee vaikeuksia, surua, murhetta, sairautta, taloudellisia vaikeuksia, tms.. Niin he ovatkin yht'äkkiä, kuin: olisivat joutuneet maailman suurimpiin ongelmiin..epätoivoon..Mihin katosi se ilo? Se ei kestänytkään, vaan tuleekin kapinaa ja kiukkua, Jumalan syyttämistä ja jotkut saattavat jopa alkaa hakea sitä toivoa ja iloa maailmasta ja sen antimista, ihmisistä, tms.. Mutta ei sitä sieltä löydy, silloin joutuu vain uskonsa haaksirikkoon ja ehkä lopulta jopa luopuu elävästä Jumalastakin, jääden vain uskonnollisuuteen.. Joka onkin; hyvin vaarallinen tila, kun siinä kuvittelee yhä olevansa uskossa, vaikka onkin jo siirtynyt sisään askoon..Jäljellä on tottumus ja totutut tavat, mutta elämä on kuollut..

Maailmastakin voi toki saada iloa, mutta se ilo on hetkellistä, siis katoavaa ja sitä iloa ei kannata etsiä, eikä kaivatakaan. Se ei kestä.

Kuinka moni uskaltaa sanoa olevansa jopa iloinen, kun kohtaa vaikeuksia ja suruakin, joka kasvattaa uskoamme ja vie nopeammin ja nopeammin vain meitä polvistumaan sinne verisen Golgatan ristin juureen, rukoukseen..Kas, sieltä se oikea ilo vasta löytyykin, kun saa tehdä koko sydämellään parannusta ja pyytää Herraa olemaan kanssaan ja auttamaan, vahvistamaan, johdattamaan tahtonsa mukaan meitä..Uskotko sen?

Jeesus kärsi ja kuoli, jotta meillä kerran; elämä ja iankaikkisuus hänen luonaan taivaan ihanuudessa olisi. Se on aitoa iloa kärsimyksenkin keskellä, kun tietää ettei se kärsimys ole lopullista, vaikka kestääkin pitkään, vaan kerran kun kaiken kestää Herransa avulla ja voimassa niin ja jaksaa pysyä lähellä ristiä, niin... silloin meillä on ikuinen ilo taivaassa. Siitä kannattaa tavoitella ja iloita, kun saa olla Jeesuksen omana. Koska tärkeintä kaikessa on ja pitää olla se, että: Nimemme on kirjoitettuna Taivaassa; Elävien Kirjaan!

1. Piet. 4:
12 Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,

13 vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.

14 Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.

15 Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin;

16 mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9695
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: "Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa"

ViestiKirjoittaja rita4 » 15.12.2017 15:14

Kirjeessään filippiläisille Paavali rohkaisee Filippin seurakuntaa iloitsemaan. Järjellisesti ajateltuna Paavalin antama kehotus epäilysten ja pelon keskellä elävälle seurakunnalle voi tuntua hieman oudolta. Mutta kehotus iloon ei ollut Paavalille mikään tyhjä fraasi, vaan hän tiesi mistä puhui, koska oli itsekin samassa asemassa.

Paavali ei kuitenkaan sanoessaan tarkoita ilolla sitä, mitä me ihmiset ilolla usein ymmärrämme. Monesti me ihmiset iloitsemme vain silloin, kun meillä menee elämässämme hyvin. Vaikeuksia kohdatessamme ilo on usein kaukana tai ainakin siltä tuntuu. Maallinen ilo on usein myös lyhytaikaista ja vaihtelee meidän tunteidemme mukaan.


Mitä on ilo? Ja mitä on iloita Herrassamme, vaikka olosuhteet, tunteemme ja ehkä sairautemmekin vie ilon tunteet kauaksi..? Voiko uskova ihminen todella iloita, vaikka kaikki järjellämme ajatellen on yhtä kaukana ilonaiheista ja kiitolisuudesta, kuin itä on lännestä?

Sanon kokemuksen äänellä, että: Voi iloita! Se ilo vain ei olekaan sellaista iloa tai siis sellaisia ns ilontunteita, kuin mitä olemme mahdollisesti oppineet pitämään ainoastaan ilona elämässämme.

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään sitä, että: Onko sinulla millaisia, tai miten paljon oikeita ilonhetkiä ja tuntemuksia ollut elämäsi aikana, sen jälkeen, kun sait tulla uskoon ja pelastua? Vai tuntuuko useimmiten, ettei Herra anna sinulle, kuin tuskaa, murhetta, hädän leipää, tms kurjaa elämääsi? Me niin kovin harvoin, jos oikein koksaan pysähdymme miettimään sitä; Mikä on sitä oikeanlaista ja aitoa iloa ja kiitollisuutta sydämissämme ja joka myöskin kestää, pysyy, sekä se mahtava sydämen, se rauh, joka säilyy sydämissämme, vaikka kaikki kaatuisi edestämme ja mattokin vedettäisiin pois jalkojemme alta, myrsky yllättäisi, tai jopa erämaa aika kohtaisi, jossa Herra haluaa koetella meitä omiaan eri tavoin, kutakin sillä tavalla, kuin Hän oikeaksi näkee ja kokee. Tai vakava, ikävä sairaus, ero, hylkääminen, työttömyys, tms kohtaisi elämäämme..

1. Piet. 4:12-14
Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.


Ps. 2:11 Palvelkaa Herraa pelvolla ja iloitkaa vavistuksella.

Laitoin nuo pari Raamatunpaikkaa, jotka puhuvat ilosta Herran tahdon mukaan.

Se, joka sanoo ettei ole kokenut koetuksia, ns hellettä uskossaan, vaan että kaikki on mennyt suht koht kivasti ja ei koe kuin tarvetta muuttua, ei kuolla lihansa tahdolle, tai maailmaan rakastumiselleenkaan tehdä ns pesäeroa, Siis: ei ole minkäänlaista halua muutoksen uskossaan, eli; uudistumiseen.. Niin sellainen uskova ei elä lähellä todellista Jeesustaankaan silloin, koska jokainen Herraa lähellä elävä, ristinsä juurella viipyvä, veren pesua sydämeensä joka päivä tarvitseva, niin sellainen uskova, Herran oma; pakostakin joutuu myöskin erilaisiin koettelemuksiin, joissa tuo kallis uskonlahja koetellaan, siis ihmisen sydän ja ketä seuraa, rakastaa, palvelee, jne..Onko tilalle tullut kakkos jeesus ja kakkos evankeliumi, joka ei ole pelastava vapahtaja, eikä totuuteen johdattava sanakaan silloin.

Nyt on aika Herätä jo unestaan ja poistua mukavuusalueltaankin, sekä alkaa elää ja pyrkiä ojentautumaan uskossaan niin, että: Herra Jeesus saa tulla ensimmäiseksi: kaikessa! Onko Jeesus Kristus, Poika Jumalan sydämesi ensimmäinen ajatus kun heräät ja viimeisenä sydämelläsi kun lähdet yövuoteellesi, sekä yölläkin, kun heräät, niin muistelet Häntä? Sekä onko Hän sinulle rakas, jotta voit hyvällä omallatunnolla vastata Hänelle kun Hän kysyy sinulta, että: "Rakastako sinä Minua enemmän kuin nuo kaikki muut..?" Niin voit sanoa totuuden mukaan; "Sinä tiedät Herra, että olet minulle rakas!" Mietithän tätä.. :think:

Laitan vielä tämän kauniin laulun meille tänne lopuksi: Sinun varaasi kaiken laitan. Tekstitetty.
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9695
Liittynyt: 20.10.2013 10:53


Paluu Kiitosmieli vallatkoon sydämmemme

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron