Isä antaa lahjojaan, kiitos siitä Herrallemme!!

[rita4]

Minä sain kuin taivaan lahjana eilen illalla pienen kisunpennun aivan uskomattomalla ja yllättävällä tavalla hoiviini. Meillä on tässä 19v jo asuessamme ollut jatkuvasti ulkorakennuksissa kissoja ja siis myöskin kissanpentujakin. Ja meillä on yhtä vuotta lukuunottamatta aina ollut tässä myöskin koira. Minulla on ollut monellakin tavalla viime aikoina vaikeaa, en sitä sen enempää kuitenkaan ala kertomaan, mutta olen ollut melkolailla maissa ja murjottu, sanotaan nyt vaikka sitten noin. Ja olemme pojan kanssa monet kerrat toivoneet kissanpentua taloon, mutta koska olen tietynlaiselle kissan hilseelle ollut aina allerginen, niin ei olla uskallettu sit ottaa, vain kuin kokeillakseen, että; meneekö henki ahtaalle ja tuleeko ihottumaa. ja on myöskin arveltu sitä, että miten koira hyväksyisi kissaakin taloon?

Noh, eilen illalla ihmettelin, että miksi koira rynnii juoksunarussaan ja haukkuu vihasena.. Ja kun se ei vaan lopettanu, niin menin ulos katsomaan ja ihmettelin, että; "mikä ihmeen pieni musta pallo, mustakasa sen edessä on?" Sen verran kuitenkin kauempana ettei ylettyny siihen. Ja kun menin lähemmäksi, niin tajusin sen olevankin kissanpentu, joka haki kuin turvaa koirasta.

Se oli märkä ja kylmissään ja kun poika vei sen sisälle ja kyhäsin äkkiä vain jonkinlaisen petin sille vatiin, niin se oli aivan sippi ja nälissäänkin. Ja olikin tosi vaikeaa keksiä, millä sitä koittaisin syöttää? Mutta siihenkin keksin erään pienen putkilon, joka oli jäänyt lääkekaappiini jo tosi monia vuosia sitten, kun vielä sain pitää vanhimman pojan vanhinta tyttöä luonani ja ostin sen apteekista jolla saattaisin antaa tytölle yskänlääkettä suoraan suuhun.

Ja niin aloin antaa pienissä erissä varoen maitoa ja äsken annoin viimeksi, kuin ainakin pienelle lapselle useaan kertaan päivässä. Ja nyt se jo hyrräsi tyytyväisenä ja poika illalla koulutti koiraa, jotta se hyväksyisi kissankin taloon ja nyt se on jo kuin paras kaveri sille. Tosi kiltti kisu, jos on villikissa joita tässä nurkissa kyllä pyörii. Ja koirakin oppi pian ettei se vie sen paikkaa, vaan sitäkin huomioidaan.

Mä oon kyllä enempi koira ihmisiä, mutta on mulla ollut paljonkin kissojakin aikoinaan. Ja olen ruokkinu yhetkin pennut, jotka niiden emä hylkäsi aikoinaan, siis tuttua hommaa.

Mutta se, mistä lähdin kirjoittaan, niin on se, kuinka ihanalla ja ihmeellisellä tavalla Jumala auttaa ja pitää huolta, lohduttaa omiaan, joilla on vaikeaa, raskasta, surua, kipua tms. Nyt ei ole kerinnyt surra mitään, vaan kaikki mielenkiintoni ja tarmoni on osoitettu tuolle pikku reppanalle, jonka sain ja nyt se nukkuu tossa selkäni takana tyytyväisen näköisenä.

[rita4]

Tuo otsikko laittoi ajattelemaan mitä tänään tapahtui ja mikä siihen johti. Olimme mieheni kanssa suunittelemassa jälleen kerran muuttoa ja haettiinkin jo asuntoa eräältä paikkakunnalta. Ja syy oli asumistuen edelleen vain pienentyminen, sekä vuokran nousu ens vuoden alusta. Mutta meidän olisi pitänyt mennä ensin polvilleen ja kysyä Herran tahtoa asiaan.. Mutta emme tehneet niin.

Paikkakunta johon suunnittelimme muuttoa on miehelleni tuttu paikka ja minullekin aika tuttu jo nykyään, kun olemme käyneet siellä aina joskus kokouksissa. Mutta se ei vain tuonut rauhaa..Rukoilimme asian puolesta yhdessä ja yksittäinkin. Ja minua hirvitti jo lopulta ajatus muutosta, koska olen ollut lokakuusta lähtien hyvin heikossa kunnossa aivoinfarktien takia jotka sain syksyllä.

Mutta viime yönä juttelin Isän kanssa aika pitkäänkin ja Hän selvitti minulle asian kuin ainakin lapselleen; ymmärrettävästi. Kiitos siitä Herrallemme!!

Ja aamulla sitten juttelimme asiasta mieheni kanssa ja selvisi, että hänkin oli puhunut asiasta Jeesukselle ja kokenut asian tiimoilta vahvaa epävarmuuttakin..Ja kun yöllä puhuin Jeesukselle ja pyysin Häntä puhumaan miehelleni asian niin kuin on Hänen (Isän) tahtonsa, niin hänelle, siis miehelleni oli selvinnyt: Ettei meidän tule muuttaa tästä pois ja koska olemme saaneet hyviä keskusteluita ja ystäviäkin tämän rivarin asukkaista, niin ajattelimme halun muuttaa pois tulikin vikukintulta; "Ettei kukaan tässä talossa vain tulisi uskoon!"

Herra kysyi minulta yöllä, että: "Emmekö usko/luota Hänen voivan auttaa meitä selviämään, vaikka joudummekin tiukemmalle? Ja, että: 'Onko raha meille noin tärkeä, kun etsimme halvempaa asuntoa?"'

Mutta kun päätimme jäädä, joka oli minulle enemmän kuin Valtava kiitosaihe taivaaseen, sekä helpotus, Niin lähdimme ajelemaan tampereen suuntaan ja kun olimme etsineet kinkkkua ja lähialueen kaupoista, joista emme sopivaa löytäneet, niin Herra ohjasi mieheni ajamaan tiettyyn kauppaan ja totta tosiaankin, siellähän oli kinkkuja vielä muutama ja ostimme sen ja kohta se on jo valmiskin syötäväksi.

Herra lahjoitti meille kinkun ja vaikka tietty maksoimme sen, niin olihan se mahtavaa tajuta, miten Hyvä ja rakastava, armollinen Jumala meillä on! Halleluja! Amen!!

Hän auttaa ja ymmärtää, ja kun kadumme vääriä tekojamme ja pyydämme anteeksi niin takuulla Hän antaa anteeksi ja auttaa!! Hän palkitsee uskollisuutemme ja nöyriä hän armahtaa ja auttaa. Me kaikki teemme vääriä valintoja, tekoja, mutta kun sen myönnämme Hänelle ja kadumme ja tahdomme korjata asian, niin Hän kyllä auttaa ja siunaa meitä. Pysytään Jeesuksen omina loppuun asti!