ilosanoma.munfoorumi.com

Tapio Ylönen

"Ja autuas on se, joka ei loukkaanu minuun! (luuk 7:23)

Useimmilla ihmisillä on jonkinlainen mielikuva, käsitys ja suhtautumistapa Jeesukseen Kristukseen, ainakin niissä maissa, joissa kristillistä uskoa on julistettu ja opetettu julkisesti. Jotkut suhtautuvat epäilevästi, torjuvasti, vihamielisesti ja halveksien evankeliumiin ja Lunastajaan. Osa ihmisistä on uskonnollisia ja kunnioittavat Jeesusta kaukaa. Pieni osa maailman kaikista ihmisistä uskoo Jeesukseen siten, että ovat uudestisyntyneet Pyhästä Hengestä, tuntevat hänet henkilökohtaisesti ja kulkevat arjen keskellä hänen seurassaan. Jotkut taas tekevät matkaa Jeesuksen seurasssa jonkun aikaa, sitten loukkaantuvat ja vetäytyvät pois. Meillä itse kullakin on vapaus valita suhteemme taso, myös se, otammeko Jeesuksen vastaan ja pysymmekö hänen seurassaan. Vaara uskosta ja Jumalan yhteydestä luopumiseen on myös niiden kohdalla, jotka kerran ovat tehneet ratkaisunsa ja uudestisyntyneet. Onnellinen on se, joka ei loukkaannu Herraan.

Oma jeesus vai oikea Jeesus?

Törmäyspaikka, teiden risteys, jossa loukkaantuminen voi tapahtua, on usein siellä, missä elävän Jumalan persoonallinen vaikutus, teot ja tahto tulee esille toisella tavalla, kuin ihminen on toivonut, odottanut ja kuvitellut. On suhteellisen helppo ylläpitää uskonnollisuutta omilla ehdoillaan, ajatella ja toimia mielensä mukaan, itse valittujen hengellisten kulissien ympäröimänä. Kokonaan toinen asia on kuulla Jumalaa, ymmärtää hänen tahtonsa, nöyrtyä siihen ja toimia sen mukaan käytännön elämässä.

Oma jeesus, joku pehmolelun kaltainen lohdutukseksi elämän ympyröihin mukaan otettu epäjumalankuva, ei koskaan nuhtele kantajaansa synnistä, johdata jonkun tapaamiseen, varjele liikenneonnettomuudessa, käske antamaan jollekin lähimmäiselle rahaa, tai kutsu lähetystyöhön kaukaiseeen maahan. Omatekoinen kuva Jeesuksesta voi olla turvallinen, mutta epätodellinen. Vastavuoroisen jumalanyhteyden kokemisen sijasta kristityksi tunnustautuva voi olla jäänyt kiinni hengelliseen itsetyydytyksen. Hän ei pääse aidolla tavalla kommunikoimaan elävän, persoonallisen Jumalan kanssa ja kokemaan armo todellisuutta, vaan on todellisuudessa yksin uskonnollisten kuvitelmiensa kanssa. Vastaavasti kuin ihmisuhteissa, persoonien taipumuksineen ja mielipiteineen kohdatessa, loukkaantuminen on aina mahdolista, samoin siellä missä avoin ihminen kohtaa aidon Jeesuksen. Elämää se kuitenkin on. Nöyrtymisen, avartumisen ja kasvun kautta on mahdollisuus sittenkin jatkaa yhdessä.

Tahdotko sinäkin mennä pois?

On väärin luulla, että Jeesus sitoisi ihmisen tahdottomasti seuraamaan itseänsä. Ei hän pakota. Ei hän manipuloi, eikä murskaa ihmisen omaa tahdonvapautta. Hän antaa ihmiselle vapauden jättää itsensä ja mennä pois. "Tahdotteko tekin mennä pois"? ( Joh 6:67) Heilläkin oli mahdollisuus lähteä.

Onneksi he kuitenkin ymmärsivät jäädä. Oli varmaan niin, että osa heidän Mestarinsa puheista meni yli heidän ymmärryksensä, jotkut ihmeet saivat heidät hämmentymään, eikä kaikki heidän johtajansa päätökset ja määräykset tuntuneet heistä niin mukavilta. Inhimillinen järki ja itsesuojeluvaistokin pyrkivät ehkä jossakin tilanteissa potkimaan vastaan. Kuitenkin he pysyivät Jeesuksen seurassa. Jälkeenpäin he ymmärsivät monet asiat paljon paremmin ja olivat autuaita osassaan.

Oletko sinä, hyvä lukija, loukkaantunut Jeesukseen? Et ole yksin tuossa kuopassa. Monet ovat kokeneet samaa. Etkö sittenkin nöyrtyisi jatkamaan Jeesuksen seurassa, hänen viisauteensa ja rakkauteensa luottaen. Jos näin teet, olet autuas.

"Ja autuas on se, joka ei loukkaanu minuun! (luuk 7:23)

Useimmilla ihmisillä on jonkinlainen mielikuva, käsitys ja suhtautumistapa Jeesukseen Kristukseen, ainakin niissä maissa, joissa kristillistä uskoa on julistettu ja opetettu julkisesti. Jotkut suhtautuvat epäilevästi, torjuvasti, vihamielisesti ja halveksien evankeliumiin ja Lunastajaan. Osa ihmisistä on uskonnollisia ja kunnioittavat Jeesusta kaukaa. Pieni osa maailman kaikista ihmisistä uskoo Jeesukseen siten, että ovat uudestisyntyneet Pyhästä Hengestä, tuntevat hänet henkilökohtaisesti ja kulkevat arjen keskellä hänen seurassaan. Jotkut taas tekevät matkaa Jeesuksen seurasssa jonkun aikaa, sitten loukkaantuvat ja vetäytyvät pois. Meillä itse kullakin on vapaus valita suhteemme taso, myös se, otammeko Jeesuksen vastaan ja pysymmekö hänen seurassaan. Vaara uskosta ja Jumalan yhteydestä luopumiseen on myös niiden kohdalla, jotka kerran ovat tehneet ratkaisunsa ja uudestisyntyneet. Onnellinen on se, joka ei loukkaannu Herraan.

Kun seuraa ja kuuntelee ihmisiä, niin kyllähän kaikki melkeimpä poikkeuksetta jossain vaiheessa sanovat nimen; Jeesus. Mutta onko heillä henk koht yhteyttä, kokemusta Herraansa ja Vapahtajaansa, vai onko hän vain nimi monien nimien kristillisyydessä, niiden joukossa se yksi nimi: ilman sen suurempaa merkitystä asianomaiselle sit kuitenkaan? Monet ihmiset ovat niin Jumala ihmisiä, ettei heille kelpaa Jeesus nimi suuhunsa, vaan karttavat sinua jos alatkin puhua Jeesuksestasi, koska heillä on vain Jumala, mutta ei Vapahtajaa sitten kuitenkaan..

Puhuuhan Raamattukin "toisesta jeesuksesta" jota niin monet haluavat seurata ja uskoa, koska se jeesus ei moiti, nuhtele, ojenna, varoita mistään, eikä laita katumaan tekojaan (tekemään parannusta), tai sanojaan, elämän malliaan, tms..Se on se toinen jeesus ja mukava sellainen, kiva kaveri, jota voi ylistää ja palvoa, mutta joka ei ole kuitenkaan Jeesus Kristus, lihaksi tullut Jumalan Poika, Jeesus Nasaretilainen, vaan väärä ja ihmisten tekemä jeesus. Vai pitäisikö sanoa saatanan luoma jeesus kuva.

Niin ystävät kalliit; kuinka pieni se sitten kuitenkin on loppupeleissä, se ryhmä, lauma lampaita, jotka ovat tulleet synnintuntoon, katuneet väärään menoaan ja tahtoneet saada syntinsä anteeksi sekä puhdistua, pelastua, sekä lähteä seuraamaan Herraansa ja Vapahtajaansa Kristusta Jeesusta! Aivan älyttömän pieni... näin rohkenen sanoa. Kun niin monet ovat loukkaantunut jopa uskoontulonsakin jälkeen Jeesukseen ja lähtenyt etsimään helpompaa ja mukavampaa elämää uskovana ja joutuneet yhä vain kauemmaksi ristin miehestä.

Sillä: Ei vielä ole täysin varmaa, että jos ja kun ihminen tahtoo muuttua ja pelastua, niin että hän kuitenkin pysyy läpi elämänsäkin uskovana ja pääse kotiinkin asti. Koska houkutukset ja lihan mukaan eläminen, menestys, harhaopettajat ym vievät monia harhaan ja eksymään kaidalta, oikealta tieltä kaiken sallivalle ja lavealle tielle, jossa ei olekaan Jeesusta Kristusta, vaan se toinen jeesus..

Tai, kun ihminen ei halua/kärsi saarnoja parannuksenteosta, joka on valitettavasti kuin nollattu ja mollattu tämän ajan uskovissa yhteisöissä vääränä ja rakkaudettomuuden puheina, niin sen myötä ei synny todellista sydämen katumusta, Jumalan pelkoa, jossa sydän kokee väärin tehtyään olevansa kadotettu jos ei tunnusta syntejään, ja halua tehdä parannusta, muuttua, saada rauha Jumalan ja itsensäkin (sydämensä) kanssa. Koska on vaarana, jos ja kun opetetaan: ettei enään tarvita parannuksenteon puheita, parannuksentekoa, vaan halutaan vain sääliä ja taputella päähän, niin kuinka helposti uskovasta tuleekin niin herkkä nahkainen, ettei hän kohta enään suostukaan ottamaan vastaan minkäänlaista kehotusta syntiensä tunnustamiseen ja niiden hylkäämiseen, vaan hän suuttuu ja loukkaantuu puhujaan ja jopa Jeesuksenekin. Tulee kapina mieli. Hän ei halua muuttua, ristiinnaulita omaa tahtoaan >(lihaansa).

Sääli, kun se on oikeanlaista se on hyvä asia. Säälihän Jeesuskin niitä joilla oli sairautta, vaikeutta, tms.. Mutta ei hän siltikään alkanu puhua heille kuin vaivoille, leperrellen, kuin sanoen etei tarvita mitään muutosta, puhdistautumista, tms, ei! Vaan hän kehotti parannuksentekoon ja syntiensä tunnustamiseen/hylkäämiseen ja ottamaan vastaan: puhdistuminen, pelastus, parantuminen, anteeksi anto, tms..Tilanteen mukaan. Hän saattoi usein kysyä, että: "Mitä sinä tahtoisit minun sinulle tekevän?" Mutta hän saattoi myöskin varoittaa, ettei enään syntiä tekisi, ettei jotain vieläkin pahempaa hänelle tapahtuisi. Mekin voimme sääliä ihmistä, mutta emme saa siltikään sallia tai antaa hänen kokea/ tuntea, ettei hänen itsensä tarvitsekaan tehdä mitään, tai ei tarvitsekaan muuttua, kuolla lihansa tahdolle, maailmalle, synnille..Ei!

Vaan ensimmäinen asia/askel muutokseen on aina kuitenkin, haluttiin sitä sitten, tai ei. Niin se on; katumus! Suostuminen parannuksentekoon ja syntiensä näkemiseen todellisina sekä tietenkin haluta niiden poispanemiseen ja hylkäämiseen, muutokseen, nöyrtymiseen ja ristin juurella viipymiseen..Kuolla itselleen ja maailmalle ja elää vain yksin; Vapahtajalleen Jeesukselle Kristukselle, niin että hedelmä on Isän tahdon mukaista ja tietenkin myöskin: kanssaihmisillekin rohkaisevaa itsekin suostumaan Jumalan tahtoon elämässään. Ei loukkaannuta Jeesukseen, eikä toisiimmekaan..

On väärin luulla, että Jeesus sitoisi ihmisen tahdottomasti seuraamaan itseänsä. Ei hän pakota. Ei hän manipuloi, eikä murskaa ihmisen omaa tahdonvapautta. Hän antaa ihmiselle vapauden jättää itsensä ja mennä pois. "Tahdotteko tekin mennä pois"? ( Joh 6:67) Heilläkin oli mahdollisuus lähteä.

Onneksi he kuitenkin ymmärsivät jäädä. Oli varmaan niin, että osa heidän Mestarinsa puheista meni yli heidän ymmärryksensä, jotkut ihmeet saivat heidät hämmentymään, eikä kaikki heidän johtajansa päätökset ja määräykset tuntuneet heistä niin mukavilta. Inhimillinen järki ja itsesuojeluvaistokin pyrkivät ehkä jossakin tilanteissa potkimaan vastaan. Kuitenkin he pysyivät Jeesuksen seurassa. Jälkeenpäin he ymmärsivät monet asiat paljon paremmin ja olivat autuaita osassaan.

Oletko sinä, hyvä lukija, loukkaantunut Jeesukseen? Et ole yksin tuossa kuopassa. Monet ovat kokeneet samaa. Etkö sittenkin nöyrtyisi jatkamaan Jeesuksen seurassa, hänen viisauteensa ja rakkauteensa luottaen. Jos näin teet, olet autuas.

Lopuksi tämä laulu, joka on kuin nappi silmään, niin kuin sanotaan tähän aiheeseen sopiva; Luona Itkumuurin

Joh. 6:
57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
58 Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."

59 Tämän hän puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa.
60 Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: "Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?"
61 Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: "Loukkaako tämä teitä?

62 Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!
63 Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.
64 Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko." Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet.

65 Ja hän sanoi: "Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna".
66 Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.

67 Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"
68 Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;
69 ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."

Lueskelin noita edellisiä ja mieleeni nousi se, miten niin kovin monet ovatkaan kuin loukkantuneet Jeesukseen. Miksihän? Ehkä sen tähden, ettei uskoontulonsa jälkeen enää voi, eikä saa elää, niin kuin maailman ihmiset elävät ja miten ennen uskoontuloaankin eli. Jos mitään muutosta elämäntyyliinsä ei ala tapahtua ratkaisun tehtyään, niin silloin on hyvä kysyä, että; "Otitko tosissasi Jeesuksen elämääsi, sydämeesi asumaan? Vai; teitkö ratkaisusi vain tunnekuohussa, hyvissä fiiliksissä ollessasi, mutta seuraavana päivänä mikään.. eikä siinä hetkessäkään ollut muuttunut entisenlaisesta elämästäsi?"

Minä itse ajattelisin näin, että liian hepposesti monesti lähdetään taivastielle ja kun tulee vaikeuksia, ongelmia, niin loukkaannutaankin kovin helposti Jeesukseen, kun kaikki ei ollutkaan helppoa sekä mukavaa ruusuilla tanssimista, hyvissä tunteissa elämistä, vaan arki alkoi uskonelämässäkin, vauva vaiheen jälkeen.

Ja petytään Jeesukseen, Jumalaankin, jota oli kenties pidetty kuin joulupukkina lahjoineen.

Uskonelämä ei aina ole helppoa elämää, vaan siinä meitä hiotaan ja kasvatetaan, ohjataan ensin aina katsomaan Jeesukseen Kristukseen, kääntymään Hänen puoleensa, jne.. Kuin alkaa ensin itse pohtia, että: "Miten mä nyt tästä, tai tuostakin asiasta selviän", kysymättä neuvoa, apua aina ensin rukouksessa Pelastajaltamme, Jeesukselta Kristukselta. Se ei aina ole helppoa, myönnän sen rehellisesti, kun mieluimmin haluaisi itse selvittää asian, kuin asian, niinpä..Mutta kuinka usein siitä omasta pähkäilystämme tuleekin vain lisää, tai uusia ongelmia, koska Herra haluaa auttaa meitä, muttei kuitenkaan pakota meitä etsimään apua Häneltä, vaan antaa meidän ensin itse kokeilla ratkaista pulmamme. Ehkäpä sitten jo tekee mieli kysyä apua, sekä neuvoa asiaan Herraltakin.

Ajattelisin näin, että tänä nyt elettävänä aikanamme me uskovatkin olemme vaarassa loukkaantua Jeesukseen. Jos uskonelämä ei ole oikein vahva ja Herraa Jeesusta tarvitsevaa elämänsä kaikissa asioissa, Herraan turvaavaa, Häntä sydämestään rakastavaa,vaan lihan halu elää, eikä ristiinnaulita lihamme tahtoa, vääriä opetuksia kyseenalaistamatta uskotaan vain niihin oikeina, ja eksytään, miellytään valheeseen, koska se on lihallemme mieluisempaa kuultavaa kuin parannukseen kehoittava opetus.

Niin monta vaaraa on uskovienkin tiellä, jos ei Valvo uskonsa, sydämensä tilaa ja elä jatkuvassa parannuksen teossa, kuolettaen lihansa tahtoa, eikä lue valheuutisiakaan, koska totuus löytyy vain Raamatusta, kun Pyhä Henki saa ohjata ajatuksiamme, elämäämme Isän Jumalan tahdon mukaan. Älä väsy, sillä Herra Jeesus tulee pian noutamaan kaikki omansa, Häneen uskovat, sekä turvaavat pois täältä vaivan ajasta, taivaan kotiin, Karitsan hääjuhlaan mukaan. Olethan sinäkin ylöstemmattavien joukossa ystäväni rakas?!

1. Piet. 5:
6 Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
7 ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen".

8 Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
9 Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.

10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
11 Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen.