USKOVA AJAN HAASTEISSA

[niitytär]

Rauno Helppi huhtikuu 2011

“Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja, SILLÄ IHMISET OVAT SILLOIN itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Sen kaltaisia karta.” 2. Tim. 3:1–5.

Me elämme nykyisin Paavalin ennustuksen selvässä toteutumisessa. Ihmiskunta on joutunut yhä lisääntyvien vaikeuksien keskelle kaikkialla. Olemme todella astuneet sisälle ahdistuksen aikaan, jonka kaltaista ei ole koskaan ennen ollut. (Dan. 12:1, Matt. 24:21–22.) Piuhat ovat laajamittaisesti sekaisin ihmisten yksilöelämässä, ihmissuhteissa, ympäristöolosuhteissa, seurakuntaelämässä, yhteiskunnallisissa tilanteissa ja kansakuntien sekasortoisessa nousussa. Saastaisten henkien valta lisääntyy ja Jumalaa törkeästi herjaavat elämäntavat leviävät kaikkialla ihan pakkosyöttönä ja jopa lainsäädännöllisten pakotteiden voimalla. Jeesus-uskova on kaiken tämän keskellä. Miten suhtautua? Mitä valintoja pitäisi tehdä? Miten selvitä? Keiden kanssa voi tehdä yhteistyötä? Mihin seurakuntaan kuulua ja mistä erota?

Jumalan Sanan arvovallan hyljänneistä tulee erota: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” Ilm. 18:5.

”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: ’Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.’ Sen tähden: ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias.'" 2. Kor. 6:14–18.

”...puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.” 2. Kor. 7:1.

Kuvittelu helposta pääsystä ennen ahdistuksen aikaa ei paljon auta, sillä koetuksen aika on jo alkanut. Jokainen ihminen on nyt ajettu vakavien valintojen eteen – valintojen, joista riippuu iankaikkinen kohtalomme.


Rakas ystävä, on aika herätä, sillä lopputapahtumien viimeinen vaihe on jo alkanut! Nisut (Hengessä elävät uskovat) ja lusteet (jumalattomat ja muotojumaliset) ovat olleet sekaisin keskenään tähän asti, mutta nyt ne erotetaan toisistaan!

Jeesus sanoi: “Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ENSIN luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.” Matt. 13:30. Erottelun aika ilmenee siinä, että ”joka on saastainen, saastuu yhä edelleen ja joka on pyhä, pyhittyy yhä edelleen.” Ilm. 22:11.

“Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa. Sen tähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa. Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu.” Ps. 1:4–6.

Vanhan ajan Israelissa maanviljelijä otti pellolta kerätyn sadon ja heitti sen ilmaan. Näin sekä jyvät että akanat joutuivat tuulen raivolle alttiiksi. Jyvissä oleva paino esti niitä lentämästä tuulen mukana. Akanat taas, joista paino puuttui, lensivät tuulen viemänä minne sattui. Jumala on heittänyt meidät kaikki ympäristöstä, ihmissuhteista ja mediasta (TV, lehdistö, kirjallisuus, radio, internet jne.) tulevien pahojen vaikutteiden lumoaviin tuuliin. Aitoja uskovia inhottaa tuo saasta! Pinnalliset uskovat ja muotojumaliset eivät tajua tuon salakavaluutta. He ajautuvat jo maailmanhengen viemänä seuraavaan vaiheeseen, jossa Jumalan varjelus poistuu heistä. Jumalan varjeluksen poistuminen ilmenee ensin omantunnon turtumuksena. Siinä tilassa ei ole enää tajua siitä, mikä on oikeaa ja mikä väärää – mikä pyhää ja mikä saastaista – mikä syntiä ja mikä vanhurskasta! (Lue Room. 1:18–32.) On vaarallista yrittää järkeilemällä selitellä, ettei Raamatun ilmoittama synti ole syntiä. Synti rikkoo aina perustavaa laatua olevia elämän lakeja ja sen tähden siitä on aina ikävät, elämää tuhoavat, seuraukset!

Radikaalisesta pyhityselämästä kieltäytyvät uskovat ovat täysin valmistumattomia kestämään yleisestä mielipiteestä tulevaa vaikutusta ja vielä vähemmän siihen pian liittyviä lainsäädännöllisiä pakotteita. Jo nyt oikeiden valintojen tekeminen on vaikeutunut huomattavasti. Oikeiden valintojen tekeminen vaikeutuu sitten vielä enemmän, kun lainsäädäntö tekee kristillisiä elämänarvoja edustavan rikolliseksi – sakkorangaistuksien ja vankeustuomioiden alaiseksi. Silloin monet suostuvat ulkonaisesti yhteiskunnasta tulevaan painostukseen. He ottavat siten "pedon merkin käteensä". Se kuvaa ulkonaista suostumusta toimimaan maailmanmielisesti. Raamatun vastainen lainsäädäntö aiheuttaa sen, että ne, joille ihmisten suosio, asema, maine ja toimeentulo ovat tärkeitä, mukautuvat helposti kristillisiä arvoja loukkaaviin säädöksiin. Älä alistu! -kampanja oli tosi hyvä. Tuntui niin kuin jumalattomuuden pakkosyötöstä kärsivä ihminen olisi saanut henkäistyä helpotuksesta hetkeksi. Useimmitenhan ihmisiä ohjelmoidaan "ALISTU TAI..." -kampanjoilla!

Miten kestää tuo ympäristöstä tuleva pakkosyöttö ja salakavalasti vaikuttava maailmanhenkinen ohjelmointi? Miten kestää, kun hyvät kristilliset johtajatkin notkistavat polvensa tuolle, tätä aikaa koettelevalle, epäjumalalle? Jumalattomilla ja muotojumalisilla ei ole mitään mahdollisuutta, sillä heissä oleva viritys on jo luonnostaan maailmanmielinen. Uudestisyntynyt uskova – jos hän on erottautunut maailmanmielisyydestä Jumalalle – on aivan eri asemassa, sillä hän voi Paavalin tavoin sanoa: ”Kaikki minä voin Kristuksessa, joka minua vahvistaa.” Fil. 4:13.

KAIKKIA USKOVIA KAIKKIALLA UHKAA KAKSI VAARAA


1.Hengellinen aliravitsemustila, jolloin uskova on liian heikko vastustamaan ympäristöstä tulevia Sanan vastaisia vaikutteita.

Maailmassa on oikeastaan vain yksi ongelma: Jumala puute!
Uskovilla on oikeastaan vain yksi ongelma: liian vähän Jeesusta!

2.Radikaalisen Jumalalle erottautumisen puute, jolloin uskovasta tulee maailmanhenkinen kahden tien kulkija. Yritys miellyttää sekä Jumalaa että maailmaa on kuitenkin täysi mahdottomuus.

”Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” Matt. 6:24.

Jumalan mielisuosiossa pysyminen on vaikeaa niissä seurakunnissa, joissa Raamatun arvovalta on syrjäytetty, SILLÄ:

1.Jumalan epäsuosio lepää koko tuon maailmanhenkisen yhteisön yllä, ja ellei uskova anna valonsa loistaa selvänä muutosvaatimuksena, niin hän itse joutuu Jumalan epäsuosioon!

2.Raamatun arvovallan hyljänneessä yhteisössä on suorastaan hypnoottinen, omantuntoa turruttava, uskonnollinen, henki. Ei ole ollenkaan taattua, että Jumala suostuu varjelemaan siellä veljeilevää uskovaa petokselta. Tuo uskonnollinen petos on nyt tullut "kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sen tähden Jumala lähettää (on lähettänyt – sallinut) heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” 2. Tess. 2:10–12. Uskovan yritys toimia "muutossuolana" muuttuu turhauttavaksi, jos muutosta ei tule. Vaara on, että hän itse alkaa lopulta mukautua ja tottua Jumala Sanan vastaiseen tilanteeseen. Silloin uskova on tullut osalliseksi toisten synteihin ja joutuu Jumalan hylkäystuomion alle heidän kanssaan.

Rakas uskonystävä, jos koet, että olet heikko, vaikutuksille altis, vajaamittainen ja epäonnistunut, niin tiedä, että meitä on täällä muitakin samanlaisia. Liitytään yhteen samanmielisten kanssa ja tuetaan toinen toisiamme Jeesuksen veriuhrin armoissa ja Jumalan Sanan arvovaltaan alistuvassa PYHÄN Hengen voimassa. Kyllä Jeesuksen veressä on täysi armahdus kaikille, jotka haluavat tuhlaajapojan tavoin jättää sikojen lätäköt ja kaukalot. (Luuk. 15:11–24.)

Yhteiskuntaankin vaikuttaa myönteisesti, jos uskovat yhdistyvät kaikkialla Jumalan Sanan mukaiseen ykseyteen. Onneksi jo nyt onkin tapahtumassa todellisten uskovien syvällinen yhdistyminen yhdeksi armeijaksi. Jumalan erikoinen suosio, erikoisilla armoituksilla varustaminen, erikoisiin taivaallisiin oikeuksiin ja valtuuksiin pukeutuminen ja erikoinen enkeliarmeijoiden toiminta PYHÄSSÄ Hengessä elävien turvaksi on alkanut! Halleluja! Jeesus on voittaja sinunkin kohdallasi, jos Häneen suostut! Tässä tulee täysin ilmi, että Jeesus Kristus omaa kaiken vallan taivaassa ja maan päällä! Matt. 28:18. Ilm. 19:11–16. Hän on Kaikkivaltias, Kaikkivoipa, Kaikkiriittävä kaikkeen! Jumala, joka on enemmän kuin tarpeeksi! Jumala, jolle kaikki on mahdollista ja jolle mikään ei ole mahdotonta!

“Mutta näissä kaikissa (tilanteissa) me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.” Room. 8:37. “Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, niin kuka voi olla meitä vastaan?” Room.8:31. Jeesus sanoi: “Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” Joh. 16:33.

[rita4]

Tässäpä on sisko tuonutkin hyvää puhetta ja minua se ainakin siunaa ja samalla myöskin rohkaisee, laittaa miettin tämän hetken uskoa ja uskovia, jne.. Niin,.. on asioita joita olen paljonkin miettinyt viimeisten vuosien aikana ja yksi on seurakuntien ja uskovien: uskon tila.

“Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja, SILLÄ IHMISET OVAT SILLOIN itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Sen kaltaisia karta.” 2. Tim. 3:1–5.

Me elämme nykyisin Paavalin ennustuksen selvässä toteutumisessa. Ihmiskunta on joutunut yhä lisääntyvien vaikeuksien keskelle kaikkialla. Olemme todella astuneet sisälle ahdistuksen aikaan, jonka kaltaista ei ole koskaan ennen ollut. (Dan. 12:1, Matt. 24:21–22.) Piuhat ovat laajamittaisesti sekaisin ihmisten yksilöelämässä, ihmissuhteissa, ympäristöolosuhteissa, seurakuntaelämässä, yhteiskunnallisissa tilanteissa ja kansakuntien sekasortoisessa nousussa. Saastaisten henkien valta lisääntyy ja Jumalaa törkeästi herjaavat elämäntavat leviävät kaikkialla ihan pakkosyöttönä ja jopa lainsäädännöllisten pakotteiden voimalla. Jeesus-uskova on kaiken tämän keskellä. Miten suhtautua? Mitä valintoja pitäisi tehdä? Miten selvitä? Keiden kanssa voi tehdä yhteistyötä? Mihin seurakuntaan kuulua ja mistä erota?

Jumalan Sanan arvovallan hyljänneistä tulee erota: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” Ilm. 18:5.

Niinpä, nyt joutuu pakostaskin miettiin, että; keiden kanssa on yhteydessä, mihin srk kannattaa, tai ei kannata mennä, jne.. Tuo kohta minkä tummensin ja alleviivasin, niin siinä on tärkeä seikka, joka kannattaa ottaa huomioon, kun tekee valintojaan. Mitkä ovat sitten Jumalan Sanan arvovallan hyljänneitä?

Tätäpä olen joutunut hyvinkin paljon pohtiin omassa elämässäni ja ratkaisuissani. Ja sitä kannattaa miettiä jokaisen, joka haluaa elää totuudessa ja parannuksenteossa, pyhitystä etsien..Jumalan Sana, siis Raamatun Sana on niin ja amen! Se on ainoa, mistä saamme lukea sitä, mikä on meitä kohtaan Jumalamme tahto. Sitä ei löydy seurakunnista ei parhaimmistakaan puhujista, ei kirjoista, ei videoista, Ei..Siis Ei mistään muualta, kuin vain yksin Raamatusta, sekä sen myötä rukouksessa olosta, jossa Herra saa puhua meille Pyhän Henkensä kautta.

Olemmeko hyljänneet parannuksenteon tärkeyden, tai halun viipyä hiljaakin ollen rukouksessa Herramme pyhien kasvojen edessä, odottaen, kuunnellen.. Onko kiire? Onko haluttomuutta lukea Raamattua, tai rukoilla? Eikö rukouskokoukset enään kiinnosta? Onko seurakunnat hylänneet totuudessa vaeltamisen ja vaihtaneet sen; lihan tahtoon ja monien eri uskovien luuloihin siitä: mikä on Herramme tahto heitä ja kaikkia ihmisiä kohtaan tässä ajassa?

Miksei tapahdu mitään seurakunnassa? Olisiko kysymys uskovien laiskistumisesta ja maallistumisesta, maailman vetämisestä seurakunnan toimintaan, kun pitäisi työntää se kiiruusti ulos seurakunnasta? Tehdäänkö ja otetaanko srk virkoihin ihmisten tahdon mukaan (lihan tahdon mukaan) työntekijöitä, kun pitäisi ottaa sellainen ja sellaiset joilla on kutsumus, näky Jumalan tahdosta Raamatun Sanan mukaisesti? Vai, eikö heitä enään ole, löydy? Varmasti on ja löytyy, mutta he eivät tee itsestään numeroa, eivät halua olla kuin jalustimella, vaan pysyvät hiljaa olen siellä verisen ristin juurella rukouksessa ja odottaen saada kuulla Herran ääntä ja kokea johdatustaan, neuvojaan ja apuaan, jotta pysyy jatkossakin siellä oikealla, kaidalla tiellä, Elämän tiellä!