Voimaa, tulta ja hengen virtaa
Nykyisin uskovien keskuudessa puhutaan pyhän hengen voimallisesta virrasta, voimallisesta voitelusta, voimallisesta tulesta ja mitä niitä nyt onkaan. Pitää saada käyttöön kaikki ne ihmeet ja voimat mitä Jeesuksellakin oli tai ainakin ne mitä apostoleilla oli käytössään. Ne pitää puristaa esiin hinnalla millä hyvänsä, vaikkapa voimallisella voitelulla, jonka voi myös siirtää ihmisestä toiseen, osoittamalla sormella ja huutamalla "tulta" tai heittäytymällä voimalliseen hengen virtaan, jolloin nuo voimat (mukamas) aktivoituvat, jotka Jeesuksella ja apostoleillakin oli. Mutta mitä nämä kaikki ovat? Mihin ihmeen hengen virtaan pitäisi mennä? En minä ainakaan ymmärrä.?!
Silloin, kun itse tulin uskoon ja Jumalan armahtavaisesta tahdosta sain uudestisyntyä ylhäältä niin kyllä minä mielestäni siinä hetkessä sain Pyhän Hengen sydämeeni asumaan, eikä minun tarvitse Häntä enää kutsua sinne uudestaan ja uudestaan, niinkuin nykyisin on tapana tai saatika sitten astua johonkin näkymättömään hengen virtaan. Pyhä Henki on sydämessäni, ei missään virrassa. Toki Pyhällä Hengellä on mahdollisuus täyttyä aina uudestaan ja uudestaan mutta se tapahtuu sydämessäni, minussa itsessäni, minun Pyhän Hengen temppelissäni. Minun ei tarvitse astua jonkinliaiseen hengen virtaan saadakseni hengen voimaa lisää. Jopa tässä kirjoittaessanikin voin täyttyä yht'äkkiä Pyhällä Hengellä. Se on jotain yksinkertaista mutta silti niin suurta, kaunista ja Pyhää.
Uskovina meidän tulisi vain pysähtyä Jeesuksen Ristin juureen ja jäädä turvallisesti siihen Herran eteen juuri sellaisena kuin olemme, heikkoina, tyhjiänä ja rikkinäisinä. Yrittämättä hakea elämään jonkinlaista voimaa, jonka oletetaan olevan Pyhästä Hengestä.
Todellisuudessahan Pyhä Henki ei ole mikään voima, joka on pumpattavissa itseemme ylistyksellä, palvonnalla, tulella, eikä millään muillakaan kepuli konsteilla, aivan niin kuin kehonrakentajat pumppaavat voimaa lihaksiinsa kuntosaleilla. Pyhä Henki on persoona, joka korottaa yksin ja ainoastaan Jeesusta Kristusta. Ei Hän esiinny meidän elämässämme minkäänlaisena voimana, joka tekee meistä super hyper ihmisiä. Tuo voima, josta puhutaan on väärän ja eksyttävän hengen voimaa. Myös näissä ilmiöissä esiintyvät tuli ja voitelu ovat tuosta samasta eksyttävästä hengestä.
Olen miettinyt, että mikä saa uskovat menemään sankoin joukoin mukaan eksyttävien ja väärien oppien vietäviksi. Miksi ei vaan riitä yksin Jeesus Kristus ja Hänen Golgatalla suorittamansa ristin työ meidän pelastukseksemme. Miksi uskovat eivät ymmärrä, että kaikki muu vieras mitä Ristin ympärillä hyörii ja pyörii on aivan turhaa, väärää ja eksyttävääkin. On vain hirvittävä halu kurkkia sinne Ristin taakse ja päästä pidemmälle kuin on edes mahdollista päästä.
Mietin, että onko meidän uskovien liian vaikeaa ymmärtää, sitä että Jeesuksen palvonta on niin yksinkertaista, että Hänelle riittää, kun vain viipyisimme Hänen ristinsä juurella sellaisena, kuin olemme. Nöyrtyisimme Hänen edessään kiittämään ja ylistämään siitä miten Hän on armossaan lunastanut meidät Golgatan keskimmäisellä ristillä, maahan vuotaneella ja kalliilla sovinto Verellään, sekä suostua nöyrin sydämin ja mielin noudattamaan Hänen tahtoaan ja pitämään Hänen käskynsä. Meidän ei tarvitse yrittää olla jotakin suurta ja mahtavaa, pumppaamalla itse isestämme voimaa, luullen se tulevan Herralta. Onko se niin yksinkertainen asia, että se on niin vaikea ymmärtää, ettei Jeesus odota, eikä varmasti tahdo, että meidän palvontamme on, kuin leipää ja sirkus huveja.
Täytynee kuitenkin tunnustaa, että meinasi se meikä likkakin uskoon tuloni alku vaiheessa haksahtaa jesus power uskontoon, niinkuin sitä tuossa seurakunassa sanottiin, johon silloin eksyin. Pyhä Henki ja Jeesus olivat vain jonkinlaisia voimia, joita kutsuttiin paikalle hurjalla ylistyksellä ja palvonnalla. Sitten, kun niin sanotut fiilikset oltiin nostettu kattoon, itse teatteri saattoi alkaa, hengestä juopumiset, kaatumiset, hysteerinen nauru ym. ihmeitä ja merkkejä pois jättämättä. Tosin niitä ihmeitä ja merkkejä en minä ainakaan ehtinyt nähdä, vaikka niistä niin kovasti puhuttiinkin, kultapölystä, timanteista, ihme parantumisista. Oli siinä meikä likalla ihmettelemistä kerrakseen, kun olin ihan toisellaiseen Jeesukseen tutustunut ja uskonut. Enkä ollut koskaan kuullut Pyhän Hengen juovuttavasta voimasta. Minulle Pyhä Henki oli ja on Pyhä, eikä voima, joka sai ihmisen tekemään mitä ihmeellisempiä asioita. Mutta onneksi Jumala oli niin armollinen, että palautti minut ruotuun, siihen vanhaan tuttuun raittiiseen ja rehtiin uskoon, jonka olin imenyt jo äidinmaidossa. Enpä olisi kauan jaksanutkaan itse itsestäni tuota jeesus poweria pumpata. Oli tuosta kokemuksesta se hyöty, että nykyisin voin varoittaa muita uskovia kertomalla kuinka tyhjää ja rikkovaakin tuollainen uskon elämä on. Siitä on Jeesus Kristus ja Pyhä Henki kaukana.
Silloin, kun itse tulin uskoon ja Jumalan armahtavaisesta tahdosta sain uudestisyntyä ylhäältä niin kyllä minä mielestäni siinä hetkessä sain Pyhän Hengen sydämeeni asumaan, eikä minun tarvitse Häntä enää kutsua sinne uudestaan ja uudestaan, niinkuin nykyisin on tapana tai saatika sitten astua johonkin näkymättömään hengen virtaan. Pyhä Henki on sydämessäni, ei missään virrassa. Toki Pyhällä Hengellä on mahdollisuus täyttyä aina uudestaan ja uudestaan mutta se tapahtuu sydämessäni, minussa itsessäni, minun Pyhän Hengen temppelissäni. Minun ei tarvitse astua jonkinliaiseen hengen virtaan saadakseni hengen voimaa lisää. Jopa tässä kirjoittaessanikin voin täyttyä yht'äkkiä Pyhällä Hengellä. Se on jotain yksinkertaista mutta silti niin suurta, kaunista ja Pyhää.
Uskovina meidän tulisi vain pysähtyä Jeesuksen Ristin juureen ja jäädä turvallisesti siihen Herran eteen juuri sellaisena kuin olemme, heikkoina, tyhjiänä ja rikkinäisinä. Yrittämättä hakea elämään jonkinlaista voimaa, jonka oletetaan olevan Pyhästä Hengestä.
Todellisuudessahan Pyhä Henki ei ole mikään voima, joka on pumpattavissa itseemme ylistyksellä, palvonnalla, tulella, eikä millään muillakaan kepuli konsteilla, aivan niin kuin kehonrakentajat pumppaavat voimaa lihaksiinsa kuntosaleilla. Pyhä Henki on persoona, joka korottaa yksin ja ainoastaan Jeesusta Kristusta. Ei Hän esiinny meidän elämässämme minkäänlaisena voimana, joka tekee meistä super hyper ihmisiä. Tuo voima, josta puhutaan on väärän ja eksyttävän hengen voimaa. Myös näissä ilmiöissä esiintyvät tuli ja voitelu ovat tuosta samasta eksyttävästä hengestä.
Olen miettinyt, että mikä saa uskovat menemään sankoin joukoin mukaan eksyttävien ja väärien oppien vietäviksi. Miksi ei vaan riitä yksin Jeesus Kristus ja Hänen Golgatalla suorittamansa ristin työ meidän pelastukseksemme. Miksi uskovat eivät ymmärrä, että kaikki muu vieras mitä Ristin ympärillä hyörii ja pyörii on aivan turhaa, väärää ja eksyttävääkin. On vain hirvittävä halu kurkkia sinne Ristin taakse ja päästä pidemmälle kuin on edes mahdollista päästä.
Mietin, että onko meidän uskovien liian vaikeaa ymmärtää, sitä että Jeesuksen palvonta on niin yksinkertaista, että Hänelle riittää, kun vain viipyisimme Hänen ristinsä juurella sellaisena, kuin olemme. Nöyrtyisimme Hänen edessään kiittämään ja ylistämään siitä miten Hän on armossaan lunastanut meidät Golgatan keskimmäisellä ristillä, maahan vuotaneella ja kalliilla sovinto Verellään, sekä suostua nöyrin sydämin ja mielin noudattamaan Hänen tahtoaan ja pitämään Hänen käskynsä. Meidän ei tarvitse yrittää olla jotakin suurta ja mahtavaa, pumppaamalla itse isestämme voimaa, luullen se tulevan Herralta. Onko se niin yksinkertainen asia, että se on niin vaikea ymmärtää, ettei Jeesus odota, eikä varmasti tahdo, että meidän palvontamme on, kuin leipää ja sirkus huveja.
Täytynee kuitenkin tunnustaa, että meinasi se meikä likkakin uskoon tuloni alku vaiheessa haksahtaa jesus power uskontoon, niinkuin sitä tuossa seurakunassa sanottiin, johon silloin eksyin. Pyhä Henki ja Jeesus olivat vain jonkinlaisia voimia, joita kutsuttiin paikalle hurjalla ylistyksellä ja palvonnalla. Sitten, kun niin sanotut fiilikset oltiin nostettu kattoon, itse teatteri saattoi alkaa, hengestä juopumiset, kaatumiset, hysteerinen nauru ym. ihmeitä ja merkkejä pois jättämättä. Tosin niitä ihmeitä ja merkkejä en minä ainakaan ehtinyt nähdä, vaikka niistä niin kovasti puhuttiinkin, kultapölystä, timanteista, ihme parantumisista. Oli siinä meikä likalla ihmettelemistä kerrakseen, kun olin ihan toisellaiseen Jeesukseen tutustunut ja uskonut. Enkä ollut koskaan kuullut Pyhän Hengen juovuttavasta voimasta. Minulle Pyhä Henki oli ja on Pyhä, eikä voima, joka sai ihmisen tekemään mitä ihmeellisempiä asioita. Mutta onneksi Jumala oli niin armollinen, että palautti minut ruotuun, siihen vanhaan tuttuun raittiiseen ja rehtiin uskoon, jonka olin imenyt jo äidinmaidossa. Enpä olisi kauan jaksanutkaan itse itsestäni tuota jeesus poweria pumpata. Oli tuosta kokemuksesta se hyöty, että nykyisin voin varoittaa muita uskovia kertomalla kuinka tyhjää ja rikkovaakin tuollainen uskon elämä on. Siitä on Jeesus Kristus ja Pyhä Henki kaukana.