ilosanoma.munfoorumi.com

Niin, tuo väärän hengen ja väärän evankeliumin erottamisen kyky taitaa nykyään puuttua hyvinkin monilta uskovilta. Niiltäkin, jotka aikoinaan aistivat heti, että; "Nyt meni ohi Sanan", tai oli vääriä ilmentymiä,ilmestyksiä, tms.. Niin Nyt tuntuu, että pitää jo aivankuin parkaista: Herra armahda Suomen Siionia! Sillä nykyään joutuu lukemaan kirjoituksia, joissa on ns. ylipositiivinen ja kaiken salliva opetus, aivan kuin uskova saisi elää ihan miten vain, niin siltikin taivas se vaan odottaa siltikin satavarmasti pääsee sinne. Näinköhän? Epäilen suuresti.

Niin ja eikä enää edes puhuta; parannuksesta, tai synnistä, saati sitten Jumalan pelosta, tai katumuksen arvosta, tärkeydestä sydämissämme, siis: uskovan elämässä. Eikä tietenkään ohjata Herran omia: lihansa tahdon ristiinnaulitsemiseen, tai sen kuolettamiseen! Mihinkäs se: puhdas sekä raitis; totuudessa pitäytyvä evankeliumi on kadonnut seurakunnista ja uskovien elämästäkin, heidän sydämistä, ajatusmaailmoistaan??? On aivan kuin kaikki olisi luvallista, niin se aivankuin jo mielletään samanlaiseksi elämäksi, kuin mitä se oli vielä maailmasa ja maailman tapojen mukaan elettäessä.. Mutta ei se pidä niin olla, koska meidät on puhdistettu Jeesuksen Kristuksen kalliilla sovinto verellä, kaikesta siitä, mikä ei ole ollut edes Jumalamme tahtoakaan..Toki jokainen itse valitsee miten elää ja ketä tahtoo seurata, totella, visukinttua edelleenkin, vaiko Raamatun Sanan ohjausta Herrastamme?

Niin, minua ainakin harmittaa sekä surettaa, säälittääkin, ne uskovat, jotka kirjoittaa ohi Sanan menevää oppia tai julistavat muille ns. vääränlaista rohkaisua, tms. Ja kun luen kirjoitusta jostakin, tai kuuntelen jonkun harhaan menneen uskovan puhetta, jossa on vain pelkkää aurinkoa ja makeaa, hunajaa, kaiken sallimista tai väärien asioiden, tms siunaamistakin, ta julistetaan Jumalan uutta luovaa voimaa, tms outoa luovaa sanaa. Onko menestysteologia ihan jo vallannut kaikki seurakunnat ja niiden uskovat?

Onko polvitie jo täysin hylätty? Tai katumus, tai syntiensä tunnustaminen, sekä sydämen halu myöskin hylätä ne (syntielämä ja valheet, vääryys, ym)? Näitä mietin itsekseni ja todellakin suren uskovien: uskon, sekä sydämen tilaa. Ja samalla tutkin omaakin sydäntäni; tottakai. Sekä, ajatteluani ja sitä, että: pitäytyykö minun oma ajatteluni, uskoni Jumalan Sanaan ja kasvaako uskoni, vai kuoleeko se loppu vähäkin..? En ole tuomarina, vaan tiedän ja tunnen omankin vajavaisuuteni uskovana..Mutta rukoilen Herraltani apuja, anteeksi antoaan, sekä voimaa ja viisautta: pyrkiä elämään Hänen tahtonsa, sekä Sanansakin totuudessa, parannusta päivittäin tehden ja tarvitenkin sitä..muutosta..

Onko niin, ettei enää: edes välitetä tutkia sitä omaa sydäntään rukouksesta käsin ja verisen ristin juurella pysyen; Puhuen avoimin mielin, rehellisenä ollen Jeesukselle? Kuin myöskin.. kuin suostuen Herramme paljastettavaksi tai nuhdeltavaksi, jos, siis siihen on aihetta Herrallamme? Mutta kestämmekö me tulevia, tai jo olemaasa olevia koetuksia/koettelemuksia, Herramme meidän parhaaksemme tarkoittavaa: nuhdetta, ojentamista, tms? Millaista on sinusta ystäväni; nöyrä ja kuuliainen, uskollinen sydän Jumalamme edessä ja tarvitaanko sitä enää?

Laitan lopuksi tämän Raamatunpaikan.

Matt. 11:
28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."

Vai, onko nyt Herrammekin jo muuttanut tahtoaan, tai Sanaansa, kun elämme "uutta aikakautta", niin ettei enää edes tarvitse tehdäkään parannusta, tai edes muuttua; kuolla itsellemme, tai haluta edes seurata Herraamme Jeesusta Kristusta; niin kuin se Raamatussa lukee ja miten Pyhä Henki sen tuo sydämillemme Isän sydämeltä..?

Vai onko usko nyt jossain välimeren aalloilla löhöämistä, kuin siellä rannalla, lämmössä ja hyviä ruokia/juomia vain nauttien, ja eikä enää tietenkään ole minkäänlaista huolta tulevasta, tai siitä: mihin joudumme Jos; juuri Nyt Jeesus saapuisikin takaisin hakemaan omiaan kotiin? Eikö todellakaan uskovilla, Herran omilla ole enää minkäänlaista huolta uskonsa, tai sydämensä tilasta? Koska mennään niin heppoisesti hypähtäen kaikkeen lihalliseen ja maailmalliseenkin mukaan, sekä niellään se myrkkyannos kuin huomaamatta, että siinähän olikin viholisen antamaa myrkkyä seassa; niiden monien väärien julistajienkin kautta, ym ym..? Uskomme kuolee ja kuivuu kasaan, Jos emme Herää Valvomaan ja tekemään parannusta!

Jer. 23:32
16 Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta.
17 He hokevat minun halveksijoilleni: 'Herra on sen sanonut: Teillä on oleva rauha!' Ja kaikille, jotka vaeltavat sydämensä paatumuksessa, he sanovat: 'Ei teitä kohtaa onnettomuus'.

18 Mutta kuka on seisonut Herran neuvottelussa ja nähnyt ja kuullut hänen sanansa? Kuka on tarkannut ja kuullut hänen sanansa?"

19 Katso, Herran myrsky, kiivastus, puhkeaa, pyörremyrsky vyöryy kohti jumalattomien päätä.
20 Eikä Herran viha asetu, ennenkuin hän on toteuttanut ja täyttänyt sydämensä aivoitukset. Aikojen lopulla te tulette sen hyvin ymmärtämään.

21 "Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat.
22 Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa.

23 Olenko minä Jumala vain lyhyeltä matkalta, sanoo Herra; enkö ole Jumala myöskin kaukaa?
24 Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra.

25 Minä olen kuullut, mitä sanovat nuo profeetat, jotka ennustavat minun nimessäni valhetta sanoen: 'Minä olen nähnyt unta, olen nähnyt unta'.
26 Kuinka kauan? Mitä on mielessä noilla profeetoilla, jotka ennustavat valhetta, ennustavat oman sydämensä petosta?
27 Aikovatko he unillaan, joita he kertovat toinen toisellensa, saattaa minun kansani unhottamaan minun nimeni, niinkuin heidän isänsä ovat unhottaneet minun nimeni Baalin tähden?

28 Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra.
29 Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa?

30 Katso, sentähden minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltansa.
31 Katso, minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: 'Se on Herran sana'.

32 Katso, minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa ja kerskumisellansa, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra.