NYKYINEN SANANJULISTUS

[rita4]

Martti ja Pirkko Rouhiainen

Paavali varoittaa, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja ( 2.Tim:3) Sitten hän luettelee, millaisia lopun ajan ihmiset ja koko kristillisyys tulevat olemaan.On vain jumalisuuden ulkokuori.

Jumalisuus on pyhitystä ja pyhää elämää. Ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Herraa. Pyhitys on sisäistä yhteyttä Jeesukseen Pyhän Hengen ohjauksessa. Ennen oli saarnaajina Jumalan miehiä, joista huomasi, että heillä oli sana Jumalalta. He olivat luotettavia. Heillä jumalisuus ei ollut vain ulkokuori.

Menesysteologia

Ovatko menestysaarnaajat pyhiä? Elävätkö he pyhää elämää? Miksi he korostavat itseään, vaativat rahaa, elävät kuin pellossa? Sisäinen pyhitys ei ilmene tälla tavalla. Kun torakan tuntosarvet näkyvät tiskipöydän raosta, on varmaa, että itse torakkakin on siellä. Sen huomasin Afrikassa monta kertaa. Se luulee olevansa piilossa ja heiluttelee viiksiään.

Kukaan ei tietenkään myönnä olevansa menestysteologi, koska sillä on huono maine, mutta viikset heiluvat, kenellä enemmän, kenellä vähemmän. Jumalisuuden ulkokuoren läpi näkyy.

On paljon näyttävää ja vauhdikasta menestysteologiaa. Sen perusvirhe on siinä, että kaikkea hyvää tapahtuu meille, jos vain riittävästi uskomme. Jos vastoinkäymisiä on, se on heikon uskomme seuraus.

Suolaton evankeliumi

Tämä uusi evankeliumi on suolatonta. Suolattomaankin tottuu pian. Eräässä majapaikassani Tampereella aamupuuro oli aina suolatonta. Talon emäntä oli lääkäri, joka selitti, että suola on myrkkyä. Palattuani kotiin jätin suolan pois puurosta. Ihmeen pian siihen tottui.

Seurakunnissa on luovuttu suolaisesta opetuksesta, kun luullaan sen karkoittavan kuulijoita. Suolattomaan sanomaan on totuttu. Tarjotaan vain makeita puheita ja hauskaa, heikkoa ravintoa. Mutta Raamattu sanoo:" Olkoon puheenne aina suolaista, suolalla höystettyä" (Kol 4:6)

Herramme Jeesus ja apostolit opettavat, että uskovan elämään kuuluvat vaikeudet. "Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä" (Joh 15:18 ) Maailma-sana ei tarkoita tässä luomakuntaa, eläimiä ja luontoa vaan yhteiskuntajärjestelmää ilman Jumalaa. Maailma ei rakasta sinussa olevaa Jeesuksen Henkeä, päinvastoin. Meidän on hyvä muistaa, että vainoa saa kokea jokainen, jonka elämässä Jeesus on ensimmäisellä sijalla.

Monen ahdistuksen kautta

Paavali ei puhunut ihmisten mieliksi ja luvannut kaikkea kivaa vaan sanoi rehellisesti:"Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän Jumalan valtakuntaan (Apt 14:22)

Alkuajan kristittyjä vainottiin Jeesuksen nimen tähden kuolemaan saakka 300 vuotta. Taloudellista menestystä uskoville ei saarnattu vaan koetusten kestämistä. Monissa maissa saarnaaminen on yhä laitonta, ja uskovia vainotaan ja vangitaan. Kuitenkin miljoonat ovat ottaneet vihatun Jeesuksen vastaan todellisessa herätyksessä. Vainon ja vihan alla sisäistä Jeesuksen rauhaa, lohdutusta ja iloa ei kukaan ole voinut ottaa pois. "Eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne" (joh 16:22)

Tätä lohdutusta ja iloa saamme kokea sairauksienkin alla. Jeesus on uskollinen, ja me saamme katsella eteenpäin, päämääräämme, iankaikkista kirkkautta kohti. Sinnehän me tähtäämme ja sijoitamme, emme tähän hukkuvaan maailmaan

[rita4]

Menestysteologia

Ovatko menestysaarnaajat pyhiä? Elävätkö he pyhää elämää? Miksi he korostavat itseään, vaativat rahaa, elävät kuin pellossa? Sisäinen pyhitys ei ilmene tälla tavalla. Kun torakan tuntosarvet näkyvät tiskipöydän raosta, on varmaa, että itse torakkakin on siellä. Sen huomasin Afrikassa monta kertaa. Se luulee olevansa piilossa ja heiluttelee viiksiään.

Kukaan ei tietenkään myönnä olevansa menestysteologi, koska sillä on huono maine, mutta viikset heiluvat, kenellä enemmän, kenellä vähemmän. Jumalisuuden ulkokuoren läpi näkyy.

On paljon näyttävää ja vauhdikasta menestysteologiaa. Sen perusvirhe on siinä, että kaikkea hyvää tapahtuu meille, jos vain riittävästi uskomme. Jos vastoinkäymisiä on, se on heikon uskomme seuraus.

Tuo torakka vertaus oli tosi hyvä, koska juuri noinhan kaikki se mikä tartuttaa uskovan sydämenkin on kuin se ois muka piilossa, mutta kyllä se on useinkin siellä mukana, sitä ei vain niin helposti ensin huomaa. Mutta kun se sit tulee esiin, niin voi kamalaa! Se on sellainen joka sikiää ja sotkee alta aikayksikön kaiken (niinkuin torakka).

Pyhyydestä ja Raamatullisuudesta ei kauheesti enää voida puhua, vaan vain; ihmisen tahdosta levittää väärää oppia, että; Kaikki on muka saatavissa, kunhan vain tarpeeksi vahvasti uskoo ja pyytää. Sitä on se: mennarioppi, jota pitää karttaa ja se hävittää norkoilemasta nurkissa, ennen kuin joku tuo sen esiin, ja silloin se leviää, koska ihminenhän haluaa vaikka ja mitä ja mielellään uskotaan helposti, että Jumalaa voi ja saa käskyttää. Saako? Ei! Me emme ole jumalia, emme edes pikku jeesuksia, jumalia, vaan ja ainoastaan; syntisiä ja avuttomia ilman Herramme apua ja voimaa, sekä johdatustaan..

Mutta totuus kuitenkin on se, että: Meidän ei edes tarvitsekaan saada kaikkea, koska siitä tulisimme vain ylpeäksi ja uppiniskaiseksi vaatijaksi, Jumalan jalkoihinsa polkevaksi, ja ..Meissä asuu, niin valitettavaa kuin se onkin, niin aina pikkasen ainakin, epäusko ja haluttomuus totella Jumalaa, sekä Sanaansa. Mutta: nöyrtyminen on paljon siunatumpaa, kuin saaminen sitä kaikkea....

On paljon mukavampaa voida itse antaa muille, kuin olla koko ajan saamassa, ottamassa Jumalalta kaikkea ehkä jo vaatimaamme..

Matt. 16:26 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?

1. Tim. 6:
17 Kehoita niitä, jotka nykyisessä maailmanajassa ovat rikkaita, etteivät ylpeilisi eivätkä panisi toivoansa epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme,
18 kehoita heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat,
19 kooten itsellensä aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle, että saisivat todellisen elämän.

Sairautta, sekä vaikeuksia on ja kuuluukin olla uskovan elämässä, ja niitä on aivan turhaa juosta pakoon, piiloutua niiltä, "kun olen uskossa" naamionsa taakse. Sillä jos ei ole vaikeuksia, ei sairautta, koetuksia, niin johan oltaskin koppavaa sakkia silloin ja nöyryydestä, toisen tai edes Jeesuksen, Pelastajamme huomioinnista ei voisi puhuakaan saman päivän aikana. Ystävät rakkaat: tyydytään osaamme ja kiitetään siitä Herraamme, joka kyllä antaa voimans ajokaiseen elämämme päivään, kunhan vain tahdomme nöyrtyä, alistua Hänen hyvän tahtonsa alle, tottelemaan Sanaa. Hän, Isämme lahjoittaa meille taivaan, sekä sen ihanuuden ja rikkaudetkin, kunhan vain tahdomme elää siinä osassa, mikä meille itse kullekin on taivaasta annettuna. Raha, eikä edes hyvä maine tuo onnea, vaan ja ainaostaan nöyrä, sekä toiset huomioiva elämä, on autuaampi antaa kuin ottaa..

Seurakunnissa on luovuttu suolaisesta opetuksesta, kun luullaan sen karkoittavan kuulijoita. Suolattomaan sanomaan on totuttu. Tarjotaan vain makeita puheita ja hauskaa, heikkoa ravintoa. Mutta Raamattu sanoo: "Olkoon puheenne aina suolaista, suolalla höystettyä" (Kol 4:6)

Teeppä mitä vain mistä puuttuu suola, niin pilalla on koko ruoka, tms.. Samoin on uskommekin laita, kyllä sitä suolaakin pitää olla sopivassa määrin, niin silloin koko seurakunta voi suhteellisen hyvin. Ja janottaakin silloin sopivasti, jotta Jumalan Sana, Raamattu kiinnostaa ja kelpaa, sen Sanaa janoaa jotta voisi tyydyttää janonsa ja kasvaa uskossaan, vahvistua siinä, Jumalan tahdon tottelemisessa ja Hänen tuntemisessaan.

Niin suola on todellakin kadonnut saarnoista ja se näkyy. Ja sen aistii. Jano on vain siihen mitä: "Minä haluan ja 'tarvitsen', kaipaan, kestän, jne!" Oma liha, se voi hyvin ja "lihomista" tapahtuu, mutta vääristä paikoista ja se näkyy epämiellyttävästi kaikessa uloskinpäin. Ruoka onkin epäterveellistä ja lihottaa, mutta koska aivot ja sydän eivät saa vitamiineja ja mineraaleja, ym tarpeeksi niin ollaan kuin pienessä "hurmoshumalassa" koko ajan (sokerihumalassa). Ei ole raitis ilma enää mitään, ja sitä ei enään kaivata, vaan se ilmanlaatu siellä 'temppelissä' on tunkkaista ja tukehduttavaa..Sieltähän on lähdettävä kiireen vilkkaa ulos, että: aivot alkavat jälleen saada happea ja silloin, niin huomaa, että; näkö, kuulo, sydän alkavat taas toimia normaalisti. Siis lähde pois sieltä väärän opin ja kaiken suvaitsevaisuuden ilmapiiristä, jossa ei uskalleta saarnata Evankeliumia Raamatun totuuden mukaan! Korvasyyhy saarnat ei ketään pelasta! Älä mielly kaikkeen kivaan, tai helppoon elämään uskovana. Koetukset ja koettelemukset vain kasvattavat uskovaa oikeaan suuntaan taivastiellä. Polvietie ja nöyryys on paras tie kohti taivaan kotia.

Monen ahdistuksen kautta

Paavali ei puhunut ihmisten mieliksi ja luvannut kaikkea kivaa vaan sanoi rehellisesti:"Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän Jumalan valtakuntaan (Apt 14:22)

Alkuajan kristittyjä vainottiin Jeesuksen nimen tähden kuolemaan saakka 300 vuotta. Taloudellista menestystä uskoville ei saarnattu vaan koetusten kestämistä. Monissa maissa saarnaaminen on yhä laitonta, ja uskovia vainotaan ja vangitaan. Kuitenkin miljoonat ovat ottaneet vihatun Jeesuksen vastaan todellisessa herätyksessä. Vainon ja vihan alla sisäistä Jeesuksen rauhaa, lohdutusta ja iloa ei kukaan ole voinut ottaa pois. "Eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne" (joh 16:22)

Tätä lohdutusta ja iloa saamme kokea sairauksienkin alla. Jeesus on uskollinen, ja me saamme katsella eteenpäin, päämääräämme, iankaikkista kirkkautta kohti. Sinnehän me tähtäämme ja sijoitamme, emme tähän hukkuvaan maailmaan.