Joogaajat kirkossa
Lähetetty: 11.09.2024 17:21Jari Iivanainen
Joogaajat kirkossa. Hindulaisuuden tuominen kirkkoihin. Ovatko joogaajat vastaanottaneet pelastuksen?
Seuraavassa on viesti, jonka lähetin muutamille Hiljaisuuden Jooga-liikkeen edustajille. Heidän toiminnastaan kirkon piirissä kerrottiin Kirkon seutu- lehdessä (9 / 2024, Jaana Kosunen: "Kehollista rukousta hiljaisuuden äärellä"). En itse aluksi ajatellut asiaa ja ohitin artikkelin, mutta eräs tuttava kehotti minua ottamaan yhteyttä näihin joogaajiin, koska olen jonkun verran perehtynyt aiheeseen. Sen takia seuraava viesti syntyi. Toivon, että kirjoitus saisi joogaajat pohtimaan heidän toimintansa juuria, ja vielä tärkeämpi on kysymys ihmisten pelastuksesta. Ovatko joogaajat todella pelastuneita, vai ovatko he omaksuneet vain kristinuskon kuoret? Uskon, että kirkon piirissä on paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat uskonnollisia, mutta ovat vielä pelastuksen ulkopuolella.
Hei! Satuin näkemään Kirkon seutu -lehdessä artikkelin joogan harjoittamisesta Renkomäen seurakuntakodilla. Ymmärrän, että olette varmasti saaneet kaikenlaista palautetta tästä asiasta, osa ehkä hyvinkin kielteisiä ja se voi herättää vastareaktion teissä. Me ihmiset olemme sellaisia, että helposti torjumme muiden palautteen, varsinkin jos se on osoitettu negatiivisella tavalla. Puolustelemme näkemyksiämme, vaikka saattaisimmekin olla väärässä.
Miksi sitten kirjoitan tästä aiheesta? Olen itse tutkinut aika paljon tätä aihetta. Olen taustaltani entinen ateisti, joka tutki aikanaan parapsykologiaa ja muita sellaisia aiheita. Nyt pidän entisiä näkemyksiäni valheina, joihin uskoin. Ajattelin olevani viisas, vaikka en tosiasiassa tiennyt asioista kovinkaan paljoa.
Niin, mitä tulee tähän jooga-asiaan, kyllä kyse on täysin hindulaisesta uskonnosta, ei kristillisestä uskosta. Ei tämä ole vain minun mielipiteeni, vaan jooga on todella hindulaisuuden harjoituksen keskeisin asia. Jooga ei ole vain voimistelua, rentoutusta tai hengitysharjoituksia, vaan joogan tarkoituksena on saattaa ihminen fyysisten harjoitusten avulla yhteyteen hindujumala Brahmanin kanssa - sana jooga tarkoittaa yhdistämistä ja liittämistä. Joogassa ei ole neutraaleja tekniikoita, vaan joogaharjoitukset on suunniteltu aiheuttamaan transsitila, jossa mieli on tyhjennetty ja näin saadaan yhteys kaikkeuden, Brahmanin kanssa:
”Kaikki joogapolut johdattavat lopulta samaan määränpäähän – Brahmaniin eli Jumalaan yhtymiseen – ja niiden kaikkien opetukset on sulautettava, jotta saavutettaisiin todellinen viisaus.” (The Sivanda Companion to YOGA, by Lucy Lindell, Fireside Books, 1983, p. 18)
Kysynkin, miksi yrittää tuoda kristilliseen uskoon hindulaisuutta? Ei se, että mukana on joitakin Raamatun kohtia tai hengellisiä lauluja, muuta tätä menetelmää kristilliseksi.
Jotta asia tulisi selvemmäksi, otan lainauksia Rabindranath R. Maharajin kirjasta Gurun kuolema (Death of a Guru). Hän kertoo siinä, miten jooga kuuluu hindulaisuuden ytimeen ja miten hän itse harjoitti sitä, kunnes hän tunsi yhä enemmän henkien läsnäoloa ja koki yliluonnollisia kokemuksia. Hänen tavoitteenaan oli joogan ja meditaation avulla yhtyä hindujumala Brahmaniin eli käsittää olevansa Jumala. Tämä on hindulaisuuden pääoppeja, jossa jooga hengitysharjoituksineen, asentoineen ja passiivinen mietiskely ovat avainasemassa:
Krishna oli opettanut Arjunalle, että mikään ei ollut tärkeämpää kuin joogan uuttera harjoittaminen. Tällä ”jumalallisella lautalla” saattoi ylittää tietämättömyyden ja inhottavimmatkin synnit ja päästä ikuiseen Autuuteen. Noin kymmenen vuoden ikäisestä lähtien harjoitin päivittäisen meditaationi lisäksi joogaa – asentoja, hengitysharjoituksia ja mietiskelyä – parvekkeella huoneeni ulkopuolella keskiyöstä puoli kahteen yöllä, kun kaikki muut nukkuivat. Suorotin joko Brumadhya Drishtin tai Madhyama Drishtin. Tämä keskittyminen ja hengitysharjoitukset siirsivät minut sellaisiin tajunnan maailmoihin, jotka eivät lainkaan muistuttaneet tavallista maailmaani.
Joogan avulla tunsin yhä enemmän henkien läsnäoloa. Ne johtivat minua ja antoivat minulle psyykkisiä voimia. Jumalat olivat todellisia… Jospa vain voisin saada Deonarinen ja muut hindut harjoittamaan joogaa ja mietiskelyä – silloin hekin tietäisivät totuuden omasta uskonnostaan. Minun ei pitänyt astua nirvanaan yksin. Guru on opettaja, joka johtaa toisia iankaikkiseen Autuuteen. (1)
Ainoa toivoni oli jooga, josta Krishna lupasi Gitassa, että se hälventäisi kaiken epätietoisuuden kirkastamalla minulle, että itse juuri olin Jumala. Toisinaan tämä sisäinen näky oli ilahduttanut ja kiihdyttänyt minua – olin tuntenut olevani niin lähellä Itsen tajuamista, että olin melkein saattanut nähdä itseni Brahmanina, kaiken Herrana. Melkein, mutta en aivan. Olin sanonut itselleni, että se oli totta ja uskotellut olevani Jumala, mutta sisäinen ristiriita oli ollut aina olemassa… mutta en ollut milloinkaan täysin kyennyt ylittämään kuilua, joka erotti minut ja muut luodut Luojasta. (2)
Eniten minua hämmästytti havainto, että koko huumeiden, kapinan ja rockmusiikin protestikulttuurin filosofia oli perusteiltaan hindulainen: samat valheet kaiken elämän ykseydestä, vegetarismista, kehittymisestä ylöspäin kohti maailmankaikkeuteen yhtymistä ja siitä, että jokainen sai valita minkä tien tahansa. Huomasin, etteivät tuhannet nuoret ihmiset vain tipahtaneet ja kääntyneet huumeisiin: he harrastivat transsendentaalista meditaatiota ja useita muita joogan muotoja. Heidän koko ajatusmaailmaansa hämärsi idän mystiikka. Melkein kaikki alkoivat hyväksyä inkarnaation, joka tappoi kaiken uskon Kristuksen ylösnousemukseen. Nämä kaksi ovat toistensa ehdottomia vastakohtia. Hitaasti ja yhä enemmän vakuuttuen vaarasta varmistuin siitä, että Saatana oli keksinyt erittäin älykkään juonen: hän solutti länteen idän mystiikkaa. Saatoin nähdä, että vain harvat kristityt ymmärsivät hänen suunnitelmansa ja olivat varautuneet vastustamaan sitä. Oliko Jumala valmistamassa minua, entistä hindua, soittamaan hälytyskelloa niille lännen miljoonille, jotka olivat lankeamassa idän filosofiaan, jonka tiesin vääräksi? Aloin rukoilla vakavasti saadakseni sen selville. (3)
Koko kirjoitus täältä
Joogaajat kirkossa. Hindulaisuuden tuominen kirkkoihin. Ovatko joogaajat vastaanottaneet pelastuksen?
Seuraavassa on viesti, jonka lähetin muutamille Hiljaisuuden Jooga-liikkeen edustajille. Heidän toiminnastaan kirkon piirissä kerrottiin Kirkon seutu- lehdessä (9 / 2024, Jaana Kosunen: "Kehollista rukousta hiljaisuuden äärellä"). En itse aluksi ajatellut asiaa ja ohitin artikkelin, mutta eräs tuttava kehotti minua ottamaan yhteyttä näihin joogaajiin, koska olen jonkun verran perehtynyt aiheeseen. Sen takia seuraava viesti syntyi. Toivon, että kirjoitus saisi joogaajat pohtimaan heidän toimintansa juuria, ja vielä tärkeämpi on kysymys ihmisten pelastuksesta. Ovatko joogaajat todella pelastuneita, vai ovatko he omaksuneet vain kristinuskon kuoret? Uskon, että kirkon piirissä on paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat uskonnollisia, mutta ovat vielä pelastuksen ulkopuolella.
Hei! Satuin näkemään Kirkon seutu -lehdessä artikkelin joogan harjoittamisesta Renkomäen seurakuntakodilla. Ymmärrän, että olette varmasti saaneet kaikenlaista palautetta tästä asiasta, osa ehkä hyvinkin kielteisiä ja se voi herättää vastareaktion teissä. Me ihmiset olemme sellaisia, että helposti torjumme muiden palautteen, varsinkin jos se on osoitettu negatiivisella tavalla. Puolustelemme näkemyksiämme, vaikka saattaisimmekin olla väärässä.
Miksi sitten kirjoitan tästä aiheesta? Olen itse tutkinut aika paljon tätä aihetta. Olen taustaltani entinen ateisti, joka tutki aikanaan parapsykologiaa ja muita sellaisia aiheita. Nyt pidän entisiä näkemyksiäni valheina, joihin uskoin. Ajattelin olevani viisas, vaikka en tosiasiassa tiennyt asioista kovinkaan paljoa.
Niin, mitä tulee tähän jooga-asiaan, kyllä kyse on täysin hindulaisesta uskonnosta, ei kristillisestä uskosta. Ei tämä ole vain minun mielipiteeni, vaan jooga on todella hindulaisuuden harjoituksen keskeisin asia. Jooga ei ole vain voimistelua, rentoutusta tai hengitysharjoituksia, vaan joogan tarkoituksena on saattaa ihminen fyysisten harjoitusten avulla yhteyteen hindujumala Brahmanin kanssa - sana jooga tarkoittaa yhdistämistä ja liittämistä. Joogassa ei ole neutraaleja tekniikoita, vaan joogaharjoitukset on suunniteltu aiheuttamaan transsitila, jossa mieli on tyhjennetty ja näin saadaan yhteys kaikkeuden, Brahmanin kanssa:
”Kaikki joogapolut johdattavat lopulta samaan määränpäähän – Brahmaniin eli Jumalaan yhtymiseen – ja niiden kaikkien opetukset on sulautettava, jotta saavutettaisiin todellinen viisaus.” (The Sivanda Companion to YOGA, by Lucy Lindell, Fireside Books, 1983, p. 18)
Kysynkin, miksi yrittää tuoda kristilliseen uskoon hindulaisuutta? Ei se, että mukana on joitakin Raamatun kohtia tai hengellisiä lauluja, muuta tätä menetelmää kristilliseksi.
Jotta asia tulisi selvemmäksi, otan lainauksia Rabindranath R. Maharajin kirjasta Gurun kuolema (Death of a Guru). Hän kertoo siinä, miten jooga kuuluu hindulaisuuden ytimeen ja miten hän itse harjoitti sitä, kunnes hän tunsi yhä enemmän henkien läsnäoloa ja koki yliluonnollisia kokemuksia. Hänen tavoitteenaan oli joogan ja meditaation avulla yhtyä hindujumala Brahmaniin eli käsittää olevansa Jumala. Tämä on hindulaisuuden pääoppeja, jossa jooga hengitysharjoituksineen, asentoineen ja passiivinen mietiskely ovat avainasemassa:
Krishna oli opettanut Arjunalle, että mikään ei ollut tärkeämpää kuin joogan uuttera harjoittaminen. Tällä ”jumalallisella lautalla” saattoi ylittää tietämättömyyden ja inhottavimmatkin synnit ja päästä ikuiseen Autuuteen. Noin kymmenen vuoden ikäisestä lähtien harjoitin päivittäisen meditaationi lisäksi joogaa – asentoja, hengitysharjoituksia ja mietiskelyä – parvekkeella huoneeni ulkopuolella keskiyöstä puoli kahteen yöllä, kun kaikki muut nukkuivat. Suorotin joko Brumadhya Drishtin tai Madhyama Drishtin. Tämä keskittyminen ja hengitysharjoitukset siirsivät minut sellaisiin tajunnan maailmoihin, jotka eivät lainkaan muistuttaneet tavallista maailmaani.
Joogan avulla tunsin yhä enemmän henkien läsnäoloa. Ne johtivat minua ja antoivat minulle psyykkisiä voimia. Jumalat olivat todellisia… Jospa vain voisin saada Deonarinen ja muut hindut harjoittamaan joogaa ja mietiskelyä – silloin hekin tietäisivät totuuden omasta uskonnostaan. Minun ei pitänyt astua nirvanaan yksin. Guru on opettaja, joka johtaa toisia iankaikkiseen Autuuteen. (1)
Ainoa toivoni oli jooga, josta Krishna lupasi Gitassa, että se hälventäisi kaiken epätietoisuuden kirkastamalla minulle, että itse juuri olin Jumala. Toisinaan tämä sisäinen näky oli ilahduttanut ja kiihdyttänyt minua – olin tuntenut olevani niin lähellä Itsen tajuamista, että olin melkein saattanut nähdä itseni Brahmanina, kaiken Herrana. Melkein, mutta en aivan. Olin sanonut itselleni, että se oli totta ja uskotellut olevani Jumala, mutta sisäinen ristiriita oli ollut aina olemassa… mutta en ollut milloinkaan täysin kyennyt ylittämään kuilua, joka erotti minut ja muut luodut Luojasta. (2)
Eniten minua hämmästytti havainto, että koko huumeiden, kapinan ja rockmusiikin protestikulttuurin filosofia oli perusteiltaan hindulainen: samat valheet kaiken elämän ykseydestä, vegetarismista, kehittymisestä ylöspäin kohti maailmankaikkeuteen yhtymistä ja siitä, että jokainen sai valita minkä tien tahansa. Huomasin, etteivät tuhannet nuoret ihmiset vain tipahtaneet ja kääntyneet huumeisiin: he harrastivat transsendentaalista meditaatiota ja useita muita joogan muotoja. Heidän koko ajatusmaailmaansa hämärsi idän mystiikka. Melkein kaikki alkoivat hyväksyä inkarnaation, joka tappoi kaiken uskon Kristuksen ylösnousemukseen. Nämä kaksi ovat toistensa ehdottomia vastakohtia. Hitaasti ja yhä enemmän vakuuttuen vaarasta varmistuin siitä, että Saatana oli keksinyt erittäin älykkään juonen: hän solutti länteen idän mystiikkaa. Saatoin nähdä, että vain harvat kristityt ymmärsivät hänen suunnitelmansa ja olivat varautuneet vastustamaan sitä. Oliko Jumala valmistamassa minua, entistä hindua, soittamaan hälytyskelloa niille lännen miljoonille, jotka olivat lankeamassa idän filosofiaan, jonka tiesin vääräksi? Aloin rukoilla vakavasti saadakseni sen selville. (3)
Koko kirjoitus täältä