ilosanoma.munfoorumi.com

Olavi Peltola

Roomalaiskirjeen sanat kärsivällisyydestä ja kestävyydestä (Room. 5:3-5) ovat mitä keskeisintä opetusta uskonkilvoituksesta. Sama opetus toistuu Jaakobin kirjeessä (Jaak. 5:7-11). Ilman kestävyyttä emme pääse perille, sillä Jeesus sanoo, että vain se, joka kestää loppuun asti, pelastuu (Matt. 24:13). Vain lujana pysyvä voittaa omakseen iankaikkisen elämän (Luuk. 21:19).

Jaakob asettaa kestämisemme rajaksi Herran tulon. Nimenomaan lopun ajan uskovat tarvitsevat kestävyyttä (Ilm. 13:10, 14:12). "Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa" (Dan. 12:12).

Missä on kestettävä ja oltava lujia?

Suhteessa Kristukseen. Keskity ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen katselemiseen! Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa: "Juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin."

Ja kirjoittaja jatkaa: "Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne" (Hepr. 12:1-3,).

Jaakob asettaa esikuvaksemme satoa odottavan maanviljelijän, joka joutuu kärsivällisesti odottamaan viljan kypsymistä. Hän muistuttaa meitä myös tuloksettomasti Herran sanaa julistaneista Vanhan testamentin profeetoista ja erityisesti Jobista, jonka uskoa koeteltiin inhimillisen kestokyvyn äärirajoille asti. Tosin Jobin ystävät väittivät, että vastoinkäymisen tullessa Job ei kestänyt hetkeäkään (Job 4:5). Hän itsekin sanoi rehellisesti: "Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin? Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea? Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?" (Job 6:11-13).

Kuitenkin Job kesti, sillä hän tiesi tuskansa keskellä Lunastajansa elävän ja seisovan viimeisenä multien päällä. Hän oli varma siitä, että hän saa nähdä Jumalan, joka ei ole hänelle vieras ja silloin hänen sydämensä kaipuu täyttyy (Job 19:25-26).

Herra ei ole vielä tullut, siksi tarvitsemme kärsivällisyyttä. Näin erityisesti silloin, kun Herra ei vastaa haluamallamme tavalla pyyntöihimme. On vain jatkettava Herran avuksi huutamista, kuten Jeesuksen vertauksessa köyhä leski (Luuk. 18). Kun elämässämme tapahtuu jotain sellaista, jota emme pahimmissakaan painajaisissa ole voineet kuvitella, opettelemme Jeremian tavoin sanomaan: "Tämä on minun vaivani, minun on se kannettava" (Jer. 10:19).

Mistä saamme kestävyyttä?

Raamatun vastaus on yllättävä. Herra lisää kestävyyttämme antamalla uusia ahdistuksia (Room. 5:3-4). Koetukset saavat aikaan kärsivällisyyttä (Jaak. 1:3; 1 Piet. 1:7). Raamatun sanaan juurtuminen antaa kestävyyttä (Luuk. 8:13). Kestävyys ja rohkaisu tulee lopulta yksin Jumalalta (2. Kor. 1:4; 7:6). Hän auttaa meitä kestämään (1. Kor. 10:13). Tämän apunsa Jumala on altis antamaan armosta, soimaamatta (Jaak. 1:5).

Missä on kestettävä ja oltava lujia?

Suhteessa Kristukseen. Keskity ristiinnaulitun Jeesuksen Kristuksen katselemiseen! Heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa: "Juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin."

Ja kirjoittaja jatkaa: "Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne" (Hepr. 12:1-3,).

Olemmeko me Herran omina kestäviä ja kärsivällisiä? Noh, kestämmekö vainot ja vastustuksen, koetukset, vaikeudet, sairaudet, pilkan, ym elämässämme? Olemmeko sallineet, antaneet luvan: Jumalan koetella meitä ja nähdä; mitä kestämme tai hyväksymme häneltä asioita, tilanteita...? Tai sitten missä taas alamme nurista ja kapinoida, ehkäpä jopa etsiä helpompaa ratkaisua ja elämää, jossa ei olisi enää vaikeuksia ja vastustajia, .. Onko lihamme meille niin rakas, ettei se kestä mitään negatiivista? Siis, jos emme saa elää ja olla niin kuin itse haluamme, niin sitten etsitään korvasyyhyyn parempi puhuja, tai srk, jopa raamatunkäänös?

Onko minun, tai sinun rakas uskova ystäväni katse suunnattuna Golgatan veristä ristiä kohti ja Jeesukseen? Vai onko risti ja sen sanoma sovituksesta jo niin tuttua ja tylsää kuunneltavaa, ettei se enää nappaa ja siksi pitääkin alkaa etsiä niitä puhujia ja seurakuntia, joissa ristinsanoma ei enää ole keskiössä, tärkeimpänä; paikalla josta sitä ei vesitetä, eikä vieritetä koskaan pois numero ykkösenä olostaan? Vaan haluat olla puhumatta, kuulematta, lukematta rististä, verestä, jopa Jeesuksestakin ja etsit uudenaikaisia tapoja olla kristittynä, ilman noita em asioita? Onhan niitä tarjolla, toki. Mutta viekö ne sinua lähemmäksi Herraasi, vaiko sittenkin yhä vain kauemmaksi ja jäät kohta vain uskonnollisuuteen, jossa on kyllä; tutut ja totutut sakramentit ja tavat, rutiinit, mutta mutta.. Ne on täysin ilman elämää Kristuksessa Jeesuksessa? Siellä kyllä puhutaan siitä; mitä sinä tarvitset ja kaipaat, sinun uskovana pitää saada, koska olet pelastettu jne.. Mutta siellä ei puhuta kärsimyksen tarpeellisuudesta, koska usein vasta kärsimysten kautta me lähestymme tosissamme H4rraamm3 ja etsimme kasvojaan, jopa tahtoaan..

Kuinka helposti unohdamme sen, miten Jeesuskin suostui kärsimään pilkkaa ja lyöntejä, piikkikruunua päässään, ym ym ja ihan ristille asti naulattavaksi käsistään/jaloistaan. Ja kaikki meidän tähtemme! Meidän kipumme ja kärsimyksemme siihen kaikkeen nähden on naurettavan pieniä, ja silti ne tuntuu usein, kuin niitä emme voisi millään kestää, hyväksyä.. Kärsimys kuuluu kristityn elämään. Joillekin enemmän ja joillekin vähemmän, mutta se kulkee mukanamme, halusimmepa sitä sitten tai emme, tai kestimmekö sitä kaikkea, vai emmekö kestäisi. Kun koetus ja kärsimys, vaino on pahimmillaan, niin mikäpä olisikaan siinä hetkessä ihaninta, paras keino; kuin tarrautua kaksin käsin ristin puuhun rukouksessa ja huutaa Jeesusta auttamaan ja vapauttamaan kärsimyksen ahjosta.

Herra tarkkaa meitä ja miten suhtaudumme asioihin, vaikeuksiin, vaikeisiin ihmisiin, jne.. Hän sallii koetella meitä, kuin Jobiakin. Hänen, Isämme tahtohan on omiaan kohtaan, että: Lihan mielen on kuoltava! Jos se ei kuole, niin ei voi olla täysipainoisesti Hänen käytössään, ei edes omanaan. Koska liha tahtoo eri asioita, kuin hengen mieli. Room. 8:5-8

Herra ei ole vielä tullut, siksi tarvitsemme kärsivällisyyttä. Näin erityisesti silloin, kun Herra ei vastaa haluamallamme tavalla pyyntöihimme. On vain jatkettava Herran avuksi huutamista, kuten Jeesuksen vertauksessa köyhä leski (Luuk. 18). Kun elämässämme tapahtuu jotain sellaista, jota emme pahimmissakaan painajaisissa ole voineet kuvitella, opettelemme Jeremian tavoin sanomaan: "Tämä on minun vaivani, minun on se kannettava" (Jer. 10:19).

Kärsivällinen mieli saa lopulta voiton. Se vaatii kestäväisyyttä ja sydämen asenteen muutosta, jotta emme väsyisi, kun kaikki pysyy vain entisellään, muuttumatta parempaan. Onhan se kurjaa, miksei olisi, mutta se on Herran sallima koetus ja ei se loputtomiin koskaan kuitenkaan kestä, vaan ajallaan hän siitä myöskin vapauttaa. Mutta se voi kestää tosi kauankin ja kuinka monet siinä vaiheessa väsyvät huutamaan apua Jeesukselta, voimaa, rukoilemaan, uskomaan Raamatun lupauksiinkaan? Niinpä niin, harvat!

Sitä on kuin laitettava päivärytmi uusiksi, kun haluaa pysyä lähellä ristiä ja ristin Herraa Jeesusta. Ei enää riitä nopea rukasu ja hiukan Raamatun selailua, ei! Vaan se vie syvemmälle hiljentymään Herran eteen, katsomaan vain yksin Jeesukseen, turvaamaan sekä luottamaan vain Häneen. Ei enää itseensä turvaten: omiin kykyihinsä, tai voimaansa, eikä ihmisiin, parhaimpinkaan..Huomaan itse usein nykyään miettiväni ja jopa olen sanonutkin, kun joku on kuin päivitellyt niitä asioita, joita on tullut elämääni rasitteeksi, ja kun kaikki kääntää vain selkänsä ja hylkää, on sairautta, monenkinlaista, jne.. Niin huomaan ajattelevani kuin Jeremia; Tämä on minun osani, minulle sallittua, koska Isä tietää, että minä selviän Hänen avullaan näistä eteenpäin ja kestän ne Poikansa ristin juurella pysymällä, pyytäen synteihini ja kaikkeen väärään elämässäni verensä pesua ja anteeksi antoaan.

2. Kor. 7:1 Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.

Mistä saamme kestävyyttä?

Raamatun vastaus on yllättävä. Herra lisää kestävyyttämme antamalla uusia ahdistuksia (Room. 5:3-4). Koetukset saavat aikaan kärsivällisyyttä (Jaak. 1:3; 1 Piet. 1:7). Raamatun sanaan juurtuminen antaa kestävyyttä (Luuk. 8:13). Kestävyys ja rohkaisu tulee lopulta yksin Jumalalta (2. Kor. 1:4; 7:6). Hän auttaa meitä kestämään (1. Kor. 10:13). Tämän apunsa Jumala on altis antamaan armosta, soimaamatta (Jaak. 1:5)