Aarteita taivaaseen

[rita4]

Timo Syrjälä

Raamattu ei kiellä, ettei aarteita saa omistaa, mutta niiden kokoamisesta ei tule tehdä elämän tarkoitusta. Maalliset aarteet miellyttävät silmää, mutta samalla ne saattavat sitoa ihmisen itseensä. Jos ensin käyttää puolet elämäänsä kaiken haalimiseen, huomaakin pian toisen puolen kuluvan niiden hoitamiseen ja varjelemiseen. On kestävämpää kerätä aarre Jumalan valtakuntaan, varsinkin, kun sen arvo ei romahda eikä sitä kukaan voi varastaa (Matt. 6:19-21).

Jeesus kuvaa hyvin mielenkiintoisella tavalla ihmisen taipumusta omistautumiseen: "missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi". Tämä johtaa siihen, että ihmiset ovat pohjimmiltaan onnettomia, jos he käyttävät elämänsä maallisten aarteiden kokoamiseen. Näin siksi, että heidän sydämensä täyttää jatkuva epävarmuus kokoamansa säilymisestä.

Entä minkä tähden ihmiset sitten harhautuvat etsimään katoavia aarteita katoamattoman ja äärettömän arvokkaan sijaan? Sen tähden, että he eivät ymmärrä taivaallisen aarteen todellista arvoa! He kiinnittävät katseensa näkyvään, koska sydämessään epäilevät ja arvioivat väärin taivaallisen aarteen. Voiko sellainen olla niin arvokasta ja tärkeää, minkä voi saada lahjaksi ja vieläpä ilman jatkuvaa huolta sekä ponnistelua sen eteen?

Kallisarvoinen aarre

"Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon. Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen." (Matt. 13:44-46).

Jeesus rinnastaa tässä Taivasten valtakunnan peltoon kätkettyyn aarteeseen. Monesti ihmiset arvostavat mieluummin näkyvää kuin silmiltä kätkettyä aarretta. Se, että Taivasten valtakunta on kätkössä silmiltämme, ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei se olisi jokaiselle kaikkein kallisarvoisin ja tavoiteltavin asia. Kyvyttömyys tunnistaa aarteen arvo ei pienennä sen todellista arvoa.

Ensimmäisen vertauksen mies löytää maahan kätketyn aarteen ikään kuin sattumalta, kun taas jälkimmäisen vertauksen mies etsi työkseen arvokkaita helmiä. Lähtökohdat aarteen löytämiselle olivat erilaiset, mutta kumpaakin miestä yhdisti yksi asia. Heti, kun he löysivät aarteen, he tunnistivat sen arvon! Hetkeäkään epäröimättä kumpikin heistä oli valmis antamaan kaiken mitä heillä oli saadakseen aarteen itselleen. Kumpikin mies ymmärsi, että heidän löytämänsä oli paljon arvokkaampi kuin kaikki se, mitä olivat ennen sitä elämässään koonneet.

Taivasten valtakunta on aarteen tai helmen kaltainen. Se tuntuu olevan monelta kätkössä, mutta kun he sen löytävät, tunnistavat he sen arvon. Saatat ajatella, etteivät kaikki tunnista Taivasten valtakunnan arvoa, vaikka sen löytävätkin. Toisaalta voidaan kysyä, ovatko he sitä löytäneet, jos eivät ole ymmärtäneet, mitä heidän löytönsä todella merkitsee.

Ymmärränkö aarteen arvon?

Me uskovat olemme löytäneet kallisarvoisimman aarteen Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on Kaikkivaltias Herramme, sydämemme rakkain aarre ja ikuisen elämän antaja. Ikävä kyllä emme osaa aina arvostaa kalleinta aarretta sen todellisen arvon mukaan. Epäilemme arvostelukykyämme, koska maailma ei tunnu aarrettamme arvostavan.

Harhaannumme vähättelemään aarteen arvoa, emmekä kohta enää anna Jeesukselle Hänelle kuuluvaa sijaa elämässämme. Vaikka heti aarteen löydettyämme olimme valmiit esittelemään sitä muille ja pitämään sitä kunniapaikalla kaikkien näkyvillä, olemme nyt "siirtäneet aarteen taka-alalle", emmekä enää tuo sitä entisellä innokkuudella ja palolla esille, vaikka toiset sitä kysyisivätkin. Mieluummin keräämme jotain silmillä näkyvää ja yleisesti arvostettua, kuin että omistautuisimme suurimman aarteen vaalimiseen.

On surullista, jos emme ymmärrä Jeesuksessa Kristuksessa omistamamme elämän todellista arvoa, sillä silloin se estää meitä nauttimasta siitä tässä ja nyt. Toki jonain päivänä ymmärrämme ikuisen aarteemme arvon, mutta miksemme iloitsisi ja nauttisi siitä jo tänään? Pitäkäämme hyvä huoli kalleimmasta aarteesta ja antakaamme kaikki arvo mittaamattoman arvokkaalle lahjallemme, jonka saamme omistaa yksin Jumalan hyvyyden ja ehtymättömän armon tähden.

[rita4]

Raamattu ei kiellä, ettei aarteita saa omistaa, mutta niiden kokoamisesta ei tule tehdä elämän tarkoitusta. Maalliset aarteet miellyttävät silmää, mutta samalla ne saattavat sitoa ihmisen itseensä. Jos ensin käyttää puolet elämäänsä kaiken haalimiseen, huomaakin pian toisen puolen kuluvan niiden hoitamiseen ja varjelemiseen. On kestävämpää kerätä aarre Jumalan valtakuntaan, varsinkin, kun sen arvo ei romahda eikä sitä kukaan voi varastaa (Matt. 6:19-21).

Jeesus kuvaa hyvin mielenkiintoisella tavalla ihmisen taipumusta omistautumiseen: "missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi". Tämä johtaa siihen, että ihmiset ovat pohjimmiltaan onnettomia, jos he käyttävät elämänsä maallisten aarteiden kokoamiseen. Näin siksi, että heidän sydämensä täyttää jatkuva epävarmuus kokoamansa säilymisestä.

Entä minkä tähden ihmiset sitten harhautuvat etsimään katoavia aarteita katoamattoman ja äärettömän arvokkaan sijaan? Sen tähden, että he eivät ymmärrä taivaallisen aarteen todellista arvoa! He kiinnittävät katseensa näkyvään, koska sydämessään epäilevät ja arvioivat väärin taivaallisen aarteen. Voiko sellainen olla niin arvokasta ja tärkeää, minkä voi saada lahjaksi ja vieläpä ilman jatkuvaa huolta sekä ponnistelua sen eteen?

Moni ajattelee, että Raamattu ja uskovat kieltävät jyrkästi aarteiden keräämisen. Mutta eihän se ihan noin mutavalkoinen asia kuitenkaan ole. Vaan kun ja jos me keräämme mieluimmin aarteita tähän maan päällä elettävään elämäämme ja niistä iloiten ja niitä hoitaen, varjellenkin, niin se sydän pieni katsookin vain niihin omistamiimme ja haalimiimme tavaroihin ja rikkauksiin, ei niinkään Jumalaan.

Olihan Aabrahamillakin rikkauksia ja Jobilla, ym jo vanhan liiton aikana ja olihan niitä monilla uudenkin liiton aikana mutta ei ne silti tulleet epäjumaliksi heidän sydämissään. Niin.. kuinka helposti omistamistamme tavaroista tuleekin epäjumalia joita palvomme ja joista huolehdimme hyvin. Mutta miten on sen pienen sydän paran laita? Hoidammeko sitä, niin että se kiinnittyisikin yhä lujemmin ja enemmän vain Kristukseen Jeesukseen? Miten on?

Kuinka suurta huolta kannamme maallisesta omaisuudestamme, joka kuitenkin kerran jää kaikki tänne. Mitään emme saa mukaan, vaan kaikki on jätettävä ja hylättävä. Miksi siis kerätä sitä ja sitä vain haluta lisää, kuin polte ois rinnassa saada yhä vain parempaa ja jopa kallimpaakin.. Mutta sydän, sielu kärsii, kun se ei saakaan sitä mitä se tarvitsee; Ruokaa, Elämän Sanaa ja Jumalan huolenpitoa ja puhdistamista. Kyllä sydänkin pitää hoitaa ja huoltaa, putsata, eikä vain sitä maallista tavaraamme. Mutta sydän voi puhdistua vain suostumalla menemään sinne verisen ristin juurelle katuen ja anteeksi antoaan, muutosta ja puhdistumista rukoilen.

Mutta, niin haluammeko sitä, siis suostummeko kuolemaan lihamme tahdolle ja maailman houkutuksia vastustamaan? Se taito löytyy vain siitä, kun tosissaan haluaa muuttua uudeksi luomukseksi Kristuksessa Jeesuksessa ja uskovanakin pysyä lähellä ristiä, jossa tilivälit Jumalan kanssa on mahdollismman lyhyet. Kun meillä: On kuulevat korvat ja herkkä, antautuva sydän Jumalan tahtoon, eikä niinkään enään siihen; minun omaan tahtooni ja haluuni.. Onko?

Myönnä pois vain, että me ihmisinä emme käsitä sitä suurta ja arvokasta lahjaa/tekoa minkä Jeesus teki vuoksemme kerran Golgatan keskimmäisellä ristillä ja miten hän siellä avasi meille tien taivaan kotiin, Isän luokse ilman omaa ansiotamme.

Niin me emme käsitä sitä kuitenkaan koskaan oikein kunnolla ja perusteelliisesti, vaan pidämme sitä liiankin helposti, kuin: itsestään selvyytenä ja helppona juttuna, jossa ei ole mitään kummallista/mahtavaa tai arvokasta, tai edes kiitoksen paikkaa Jeesusta kohtaan, kun hän meni ylösnoustuaan Isän Jumalan luokse valmistamaan meille sijaa, jotta mekin kerran sinne sitten pääsisimme, kirkkauteensa. Joh. 14

Ehkä ajattelemme, että, se on niin kaukainen asia, kun pääsemme sinne kirkkauteensa, että voimme ihan hyvin kerätä ensin kotiimme ja elämäämme kaikkea mukavaa ja arvokastakin. Katsomme vain kuin varpaidemme päähän ja emme näe ja ymmärrä, ettei kukaan tiedä päiviemme mittaa, vai tiedätkö sinä, joka haluat nauttia maallisesta hyvästä ensin? On hyvä miettiä ja katsoa sinne kauemmaksikin ja olla valmiina kun kutsu soi ja pasuuna kajahtaa. Siis kun Jeesus tulee noutamaan omansa pois taivaan kotiin.. Olethan mukana sä silloin siellä?

Laitan tämän Raamatun paikan linkkinä, niin voit sieltä lukea mistä haluan sanoa sinulle ja itsellenikin samalla myöskin kuin sanoa.. Ja muistuttaa; ettei pidä sydäntään kiinnittää mihinkään maalliseen, tavaraan, helppoon ja mukavaan elämäänkään, tms, vaan.. Luuk. 12:13-31

Kallisarvoinen aarre

"Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon. Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen. " (Matt. 13:44-46).

Jeesus rinnastaa tässä Taivasten valtakunnan peltoon kätkettyyn aarteeseen. Monesti ihmiset arvostavat mieluummin näkyvää kuin silmiltä kätkettyä aarretta. Se, että Taivasten valtakunta on kätkössä silmiltämme, ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei se olisi jokaiselle kaikkein kallisarvoisin ja tavoiteltavin asia. Kyvyttömyys tunnistaa aarteen arvo ei pienennä sen todellista arvoa.

Ensimmäisen vertauksen mies löytää maahan kätketyn aarteen ikään kuin sattumalta, kun taas jälkimmäisen vertauksen mies etsi työkseen arvokkaita helmiä. Lähtökohdat aarteen löytämiselle olivat erilaiset, mutta kumpaakin miestä yhdisti yksi asia. Heti, kun he löysivät aarteen, he tunnistivat sen arvon! Hetkeäkään epäröimättä kumpikin heistä oli valmis antamaan kaiken mitä heillä oli saadakseen aarteen itselleen. Kumpikin mies ymmärsi, että heidän löytämänsä oli paljon arvokkaampi kuin kaikki se, mitä olivat ennen sitä elämässään koonneet.

Taivasten valtakunta on aarteen tai helmen kaltainen. Se tuntuu olevan monelta kätkössä, mutta kun he sen löytävät, tunnistavat he sen arvon. Saatat ajatella, etteivät kaikki tunnista Taivasten valtakunnan arvoa, vaikka sen löytävätkin. Toisaalta voidaan kysyä, ovatko he sitä löytäneet, jos eivät ole ymmärtäneet, mitä heidän löytönsä todella merkitsee.

[rita4]

Raamattu ei kiellä, ettei aarteita saa omistaa, mutta niiden kokoamisesta ei tule tehdä elämän tarkoitusta. Maalliset aarteet miellyttävät silmää, mutta samalla ne saattavat sitoa ihmisen itseensä. Jos ensin käyttää puolet elämäänsä kaiken haalimiseen, huomaakin pian toisen puolen kuluvan niiden hoitamiseen ja varjelemiseen. On kestävämpää kerätä aarre Jumalan valtakuntaan, varsinkin, kun sen arvo ei romahda eikä sitä kukaan voi varastaa. (Matt. 6:19-21).

Jeesus kuvaa hyvin mielenkiintoisella tavalla ihmisen taipumusta omistautumiseen: "missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi". Tämä johtaa siihen, että ihmiset ovat pohjimmiltaan onnettomia, jos he käyttävät elämänsä maallisten aarteiden kokoamiseen. Näin siksi, että heidän sydämensä täyttää jatkuva epävarmuus kokoamansa säilymisestä.

Entä minkä tähden ihmiset sitten harhautuvat etsimään katoavia aarteita katoamattoman ja äärettömän arvokkaan sijaan? Sen tähden, että he eivät ymmärrä taivaallisen aarteen todellista arvoa! He kiinnittävät katseensa näkyvään, koska sydämessään epäilevät ja arvioivat väärin taivaallisen aarteen. Voiko sellainen olla niin arvokasta ja tärkeää, minkä voi saada lahjaksi ja vieläpä ilman jatkuvaa huolta sekä ponnistelua sen eteen?

Jotenkin tuo vain kolahti ja sai miettimään elämämme tärkeintä asiaa: Sielun pelastusta, pääsemistä kerran iäisiin majoihin..

Onko sinulla jo aarre taivaassa; Jeesus Kristus elämäsi Herrana? Onko sydämessäsi pelastuksen ihme, sekä riemu, varmuus pääsystä kerran kotiin taivaan esikartanoihin? Uskotko edes taivasta olevankaan; muutoin kuin sen minkä voit omilla silmilläsi nähdä katsoessasi taivaalle? Voisin kysyä sinulta vielä; Uskotko Jeesukseen Jumalan aino syntyisenä Poikana, sekä Vapahtajanasi? Odotatko pääsyä sinne taivaan ihanuuteen, jonne kaikki Jeesukseen turvaavat, sekä uskovat pääsevät? Kun kuolemme, niin on vain 2 paikkaa, johon kuolematon sielumme voi joutua, tai päästä ja ne ovat tutusti: Taivas tai Helvetti. Ei ole mitään kolmatta tietä, tai muuta paikkaa, missä siten itse kukin tulisimme viettämään iäisyyden, koska ikuisuus, niin se on loppumatonta, se ei lopu koskaan. Ymmärräthän sen asian vakavuuden?

Luuk. 12:
15 Ja hän sanoi heille: "Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi".

16 Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.
17 Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?'
18 Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni;
19 ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'.

20 Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?'
21 Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä."

Olet varmaankin kuullut sanonnan; "Käärinliinoissa ei ole taskuja!" Et saa mukaasi, kun kuolet, et rahtustakaan siitä mitä olit omistanut, tai mille olit elämäsi uhrannut, rikastuaksesi tai saadaksesi elää onnellista sekä vapaata elämää, kun on kaikkea... Onnellistako elämää? Ei kai se niin mene, en usko..Vaan enempikin sinun sydämessäsi on jatkuva huoli ja jopa pelko, ettet vain menetä rahojasi, tai omaisuuttasi, eikös näin, Jos olet ihan rehellinen?

Laitan vielä lopuksi nuo sydämelleni nousseet Raamatunpaikat. Sillä kaikki Jumalan Sana on meille annettu; oppaaksi, sekä ohjaamaan meitä Jeesuksen omia siihen, mikä on Isän Jumalamme tahto meitä omiaan kohtaan.

Jes. 55:

Kol. 3:
1 Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
2 Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.

3 Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa;
4 kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.

5 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta,
6 sillä niiden tähden tulee Jumalan viha,
7 ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte.

8 Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.
9 Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa
10 ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.

11 Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus.
12 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
14 Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.
15 Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.

Tyydy siis siihen, minkä Herra sinulle antaa, älä pyri saamaan puolta maailmaa ja sen rikkauksia, sillä siunatuin ja levollisin olotila on olla omistamatta mitään, omistaen vain yksin Jeesuksen Kristuksen sydämessäsi, joka antaa sinulle kaikkea hyvää, sen mitä sinä oikeasti vain tarvitset! Alasti tultiin tähän maailmaan ja alasti täältä lähdetään. Älä siis anna sydämesi kiintyä maalliseen rikkauteen, silmäin pyntöön: ettet menettäisi sitä taivaallista osuuttasi Karitsan hääjuhlaan. Pysy siis lähellä veristä ristiä. Ole siunattu!