Elämäntapakristillisyyttä

Elämäntapakristillisyyttä

ViestiKirjoittaja rita4 » 07.01.2014 21:18

Charles H. Spurgeon

Monet ainakin näyttävät uskovan, että tärkein päämäärä heidän elämässään kristittyinä on päästä taivaaseen, saada maanpäällä niin paljon rahaa kuin mahdollista ja jättää lapsilleen niin paljon kuin voivat.

Jos Jumala on läsnä, on välttämätöntä, että me olemme Hänen kanssaan yhtä mieltä. Meidän tulee olla yhtä mieltä Jumalan kanssa kristillisen elämämme loppuun saakka. Hän on luonut meidät itselleen, jotta meissä tulisi ilmi Hänen kunniansa.

Kristityn ihmisen tärkein päämäärä on se, että kun hänet on ostettu kallisarvoisella verellä, hän voi elää Kristukselle, ei itselleen.

Elämäntapa-kristillisyyttä

Minä kysyn, eikö näille ihmisille olisi onnellisuutta mennä taivaaseen, jos he välittäisivät paljon sinne menemisestä, ja jos elämä olisi heille vain Jumalan kunniaksi elämistä?

Heidän elämäntapansa täällä maan päällä on aina tämä: "Mitä minä syön? Mitä minä juon? Mitä puen päälleni?"

He osaavat tuomita, he osaavat suunnitella kuinka saisivat rahaa, mutta heillä ei ole suunnitelmia siihen, kuinka he voivat palvella Jumalaa. Jumalan asiat ovat tuskin heidän ajatuksissaan.

Pääajatus unohtunut?

On oikein, että ihminen hankkii rahaa taatakseen perheelle elannon tai jopa ottaa huomioon jälkeläiset kuolemansa jälkeen. Mutta jos siitä tulee pääajatus, ja olen vakuuttunut, että se on liian monien uskovien pääajatus, sellaiset ihmiset unohtavat kenelle he kuuluvat ja ketä he palvelevat.

He elävät itselleen. He ovat unohtaneet Kuka on se, joka on sanonut: " - - tietäen ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta - - " ( 1 Piet 1:18.)

Veripisarankin todistus

Rukoilen Jumalaa, että minä saan tuntea, että olen Jumalan ihminen, että minulla ei ole hiusta päässäni, jota ei olisi siunattu, eikä veripisaraakaan, joka ei olisi omistettu Hänelle. Ja rukoilen, että sinä saat tuntea samoin, että itsekkyys häviää sinusta, että voit sanoa ilman totuuden vääristelyä, "minulla ei ole mitään muuta, mistä huolehtia eikä mitään muuta jonka vuoksi elää, kuin että saan ylistää Jumalaa ja levittää eteenpäin Vapahtajani kunniaa. "

Emme voi odottaa Mestarin siunausta jos emme ole yhtä mieltä tästä. Tämä on Jumalan tahto. Onko se meidän tahtomme tänään?

Tiedän, että ympärilläni on monia uskollisia sydämiä, jotka sanovat: "Minun toiveeni on, että elänpä tai kuolen, Kristus tulisi ylistetyksi minussa."

Jos meillä kaikilla on tuollainen mieli, niin Jumala kulkee kanssamme. Mutta jokainen, joka on toista mieltä, ja jolla on jakautunut sydän on etenemiemme este ja vaurio...

Voittaja ja häviäjä

Jos Jumala olisi kanssamme, meidän täytyisi olla yhtä mieltä siitä, että sielumme kääntymys on todella toivottavaa ja välttämätöntä. Jumalan mielestä sielumme ovat hyvin kallisarvoisia, ja Hänen omat sanansa kuuluvat: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää." (Hes 33:11.)

Olemmeko yhtä mieltä Jumalan kanssa tässä asiassa? Jumalamme mielestä sielumme on niin kallisarvoinen, että jos ihminen voisi voittaa koko maailman, mutta menettäisi sielunsa, hän olisi häviäjä.

Nouseeko silmiini kyyneliä

Kristuksen persoonassa Jumalamme itki Jerusalemia. Hän kasteli kyynelin tuon kaupungin, joka täytyy luovuttaa liekkeihin. Onko myös meillä kyyneliä? Onko myös meillä myötätuntoa?

Kun Jumala ajattelee syntisiä, se on näin viisasta: "Kuinka minä jättäisin sinut, Efraim, heittäisin sinut Israel? Kuinka jättäisin sinut niin kuin Adman, tekisin sinulle niin kuin Seboimille?" (Hoo 11:8.)

Voimmeko me itkeä syntisiä tuolla tavalla? Tuleeko meidän sieluumme epätoivoinen tuska, koska ihmiset kääntyvät pois Jumalasta ja haluavat tieten tahtoen hukkua synneissään.
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9697
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: Elämäntapakristillisyyttä

ViestiKirjoittaja rita4 » 17.08.2024 08:43

Charles H. Spurgeon kirjoitti:
Veripisarankin todistus

Rukoilen Jumalaa, että minä saan tuntea, että olen Jumalan ihminen, että minulla ei ole hiusta päässäni, jota ei olisi siunattu, eikä veripisaraakaan, joka ei olisi omistettu Hänelle. Ja rukoilen, että sinä saat tuntea samoin, että itsekkyys häviää sinusta, että voit sanoa ilman totuuden vääristelyä, "minulla ei ole mitään muuta, mistä huolehtia eikä mitään muuta jonka vuoksi elää, kuin että saan ylistää Jumalaa ja levittää eteenpäin Vapahtajani kunniaa. "

Emme voi odottaa Mestarin siunausta jos emme ole yhtä mieltä tästä. Tämä on Jumalan tahto. Onko se meidän tahtomme tänään?


Otin lainauksen tästä, johon voin sanoa: Amen! Johon siis voin yhtyä, tuohon ajatukseensa, mitä veli on kirjoittanut. :thumbup:

Saada tuntea, että saan olla Jumalan ihminen, Hänen lapsensa sekä omansa. Ja tahdonkin pyrkiä elämään, niin kuin on Herramme tahto, ainakin yrittää pyrkiä, kilvoitella siihen suuntaan ... :roll: Mutta siitä vapaudesta lähtien, jonka sain silloin, kun synnyin uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi, eli, tulin uskoon, Herran Jeesuksen omaksi ja seuraajaksi.

Kunhan vain lihantahtomme suostuu alistumaan Jumalan tahdon, sekä Sanansakin alle, niin silloin me voimme pyrkiä kohti sitä ihanaa ja siunattua taivaan kotia kohden, sydämissämmekin,... joka on meille luvattu Sanassa ja Hengessä. Koska niin kauan kuin lihamme (oma Minä) saa elää, päättää, ym.. Niin yhtä kauan olemme poissa Jumalamme tahdosta, alistumisesta vain Hänen tahtoonsa.. Niin se tietää silloin ongelmia, vaikeuksia, väsymistä uskon elämäänkin helposti, ja lopulta omaan ymmärykseemme sekä voimaamme vain luottaen, Ei tahdotakaan pyytää apua, voimaa, viisautta Herralta Jeesukselta Kristukselta, koska olemme tulleet niin ylpeiksi jo, ettemme muka enää tarvitse Pyhän Hengen ohjaustakaan, vaan pärjäämme omillamme.. Koska ei antauduta, alistuta suostuen Herramme tahdon alle tottelemaan sekä siihen; mikä on Isämme hyvä tahto, sekä suunitelmaansakin meitä, omiaan kohtaan, jonka kautta pääsisimme elämään pystyssä päin, iloisina kiitosmielellä: näin eläen vaikeinakin päivinämme, sekä vain jääden huomaansa kiittäen avustaan kaikessa. :thumbup:

Charles H. Spurgeon kirjoitti:

Voittaja ja häviäjä

Jos Jumala olisi kanssamme, meidän täytyisi olla yhtä mieltä siitä, että sielumme kääntymys on todella toivottavaa ja välttämätöntä. Jumalan mielestä sielumme ovat hyvin kallisarvoisia, ja Hänen omat sanansa kuuluvat: "Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää." (Hes 33:11.)


Jaak. 4:
5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.


Tässäpä minulle ja sinullekin rakas ystäväni miettimistä, siinä:"Miten on oma sydämemme tila Jumalamme edessä, kuin myöskin miten elämme, toimimme, puhumme, jne muiden ihmisten edessä, yhteydessä?"

Näkyykö, kuuluuko, tai tuntuuko muista se, että:Olemme uskossa Herraan Jeesukseen, Hänen omiaan, jotka tahtoisimme kaikkien ihmisten pelastuvan? :roll: Tai, että; meistä aistisi Jumalan pelon, Hänen, Isämme edessä eläessämme, sekä nöyryyden ja kuuliaisuuden; Hänen pyhälle Sanalleenkin, jota emme edes uskalla alkaa muutella, puhuen muille korvasyyhy ja mukaviakin puheita, mutta ei niin kuin sen Sana sanoo ja ilmoittaa. :think:

Tehdään kaikki Herran omat nyt kiireestikin jo parannusta vääränlaisesta uskonelämästämme, sillä se on paras, sekä siunatuin teko, minkä voimme tehdä, odottaessamme Herran Jeesuksen tuloa noutamaan omansa, ne, jotka tahtovat ristiinnaulita lihansa, himonsa ja halunsa, maailmaan rakastumisensa, rahan himonsa ym ristillle. Siis kuolla lihansa ja maailmankin tahdolle, jota palvoen tai seuraten ei taivas kohtaa, vaan silloin joutuukin jäämään tänne ahdistuksen aikaan, kun kaikki pyhät lähtivät kotiin, sekä kun Pyhä Henki poistui ja jäi vain Israelin päälle. :???:

Riennä haavoitettu sielu ~ Järvenpään Helluntaiseurakunnan Kuoro (1982)
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9697
Liittynyt: 20.10.2013 10:53


Paluu Uskalla ottaa asioista selvää, koetella ne; Raamatun Sanalla, rukouksella!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa