LIHAN VAI HENGEN MIELI?

[rita4]

Annikki Salo

Elämme syntiinlankeemuksen tahraamassa maailmassa. Ihmisinä olemme itsessämme syntisiä, pahaan taipuvaisia ja kaiken ihmisyyden heikkouksien ja vajavuuksien alaisia. Uudestisyntyneinä Jumalan lapsina olemme kuitenkin taivaan kansalaisia, joiden tulee kasvaa Vapahtajamme Jeesuksen ihanaan mielenlaatuun.

Uudestisyntymässä saimme sovintoveren puhdistaman sydämen ja uuden vahvan hengen. Jalkamme asetetttiin autuuden kalliolle, ja sydämemme riemuitsi ansaitsemattomasta armosta ja autuudesta. Ensirakkaudessa kaikki oli niin kirkasta, rakastimme Jeesusta, Sanaa luimme ilolla ja rukouksen tuli paloi alati sydämemme alttarilla.


Lihan mieli on kuolema

Lihan mieli on ylpeä, itsekäs ja itsevarma. Ihminen luulee voivansa elää arjen itselleen ja sunnuntaina palvella Jumalaa. Sananpalvelija voi puhua viisaasti, ja taidokkaasti rakennettu saarna voi lumotakin. Mutta kuulijoiden sydän jää koskemattomaksi. Tietopuolisesti saarna voi olla hyvä, mutta jos siitä puuttuu Paimenen rakkaus ja huolenpito, se on ontto. Pastori keskittyy omiin tehtäviinsä, mutta hän ei kanna laumasta huolta, puhumattakaan sen heikoista jäsenistä. Hänellä on omat suosikkinsa, jotka ihailevat ja seuraavat häntä.

Lihan mieli katsoo ja arvioi asioita ihmissilmin. Näin etsitään ihmisten kunniaa ja tämän maailman arvostusta. Lihanmieliset ovat veljiä keskenään, ja siinäpä kunkin itsetunto vain nousee; nythän voidaan herroina hallita laumaa. Tässä ylpeyden huumassa mieli kovettuu ja näkökyky hämärtyy niin, etteivät puolitotuudet eivätkä valheet haittaa, kunhan tavoitteet savutetaan.

Ongelmatapauksia heille ovat vain sellaiset seurakuntalaiset, jotka ovat Jumalan neuvottelussa ja näkevät seurakuntaa uhkaavan vaaran. Mutta heidän varoituksensa vaiennetaan ja heidät leimataan "häirikköinä" ulos heitettäviksi.

Hengen mieli on elämä ja rauha!

Jeesuksen seuraajina olemme kauttakulkumatkalaisia tässä maailmassa. Kaikessa katsomme Sanan kautta Jeesukseen, joka on seurakunnan pää. Hänessä meillä on turva ja lepo. Sydämen silmin katsomme ihmisiä, ja Paimenen rakkaudella haluamme huolehtia heikoista, vahvistaa väsyneitä ja rohkaista uupuneita. Rukouksin saamme kulkea valmistetuissa teoissa Jeesusta seuraten.

Jumala yhdistää Hengessä elävät, ja siitä syntyykin aito ja lämmin veljes-sisaryhteys. Jumalan silmien alla vaeltaessamme valvomme puheitamme, tekojamme ja sydämen asenteitamme totuuden rakkaudessa. Vastustajia ja vainoojia siunaten jätämme heidän uhkailunsa ja pahuutensa Jumalalle. Siunaaminen ja esirukous ovat Jumalan lasten voittovoiman salaisuudet. Nöyrrymme ilolla Jumalan voimakkaan käden alle ja kiitämme Häntä kaikesta.

Hengessä vaeltaen luemme ahkerasti Sanaa ja sisäistämme sen. Näin Pyhä Henki aina kirkastaa Jeesuksen, ja me saamme jatkuvasti oppia Hänestä. Koetuksissa ja vaikeissa ihmissuhteissa sydämessäemme rukoillen ja siunaten opimme sävyisyyttä ja aitoa nöyryyttä.

Ristin kautta tie vie lihamme, oman pahan luontomme, ristille. Näin Jumalan valkeudesa vaeltaen emme kanna kaunaa, emme loukkaannu, emme syytä toisia emmekä puolusta itseämme. Jeesusta seuraten me vähenemme, ja Hänen herruutensa valtaa meitä. Ilon aiheitamme on Jumalan kunnia ja Hänen Valtakuntansa voitto: sielujen pelastuminen ja uudistuminen ja evankeliumin leviäminen koko maailmassa. Kristuksen morsian iloitsee Yljän odotuksessa ja laskee koko elämänsä Hänen jalkojensa juureen elävänä uhrina, että Jumalan tahto tapahtuisi kaikessa.

Jeesuksen morsian seuraa rakasta Ylkäänsä oppien kaiken aikaa Hänestä.

[rita4]

Lihan mieli on kuolema

Lihan mieli on ylpeä, itsekäs ja itsevarma. Ihminen luulee voivansa elää arjen itselleen ja sunnuntaina palvella Jumalaa. Sananpalvelija voi puhua viisaasti, ja taidokkaasti rakennettu saarna voi lumotakin. Mutta kuulijoiden sydän jää koskemattomaksi. Tietopuolisesti saarna voi olla hyvä, mutta jos siitä puuttuu Paimenen rakkaus ja huolenpito, se on ontto. Pastori keskittyy omiin tehtäviinsä, mutta hän ei kanna laumasta huolta, puhumattakaan sen heikoista jäsenistä. Hänellä on omat suosikkinsa, jotka ihailevat ja seuraavat häntä.

Lihan mieli katsoo ja arvioi asioita ihmissilmin. Näin etsitään ihmisten kunniaa ja tämän maailman arvostusta. Lihanmieliset ovat veljiä keskenään, ja siinäpä kunkin itsetunto vain nousee; nythän voidaan herroina hallita laumaa. Tässä ylpeyden huumassa mieli kovettuu ja näkökyky hämärtyy niin, etteivät puolitotuudet eivätkä valheet haittaa, kunhan tavoitteet savutetaan.

Ongelmatapauksia heille ovat vain sellaiset seurakuntalaiset, jotka ovat Jumalan neuvottelussa ja näkevät seurakuntaa uhkaavan vaaran. Mutta heidän varoituksensa vaiennetaan ja heidät leimataan "häirikköinä" ulos heitettäviksi.

Niin; Lihamme tahto, siis meidän oma tahtomaailmamme, niin se ei tahdo alistua Jumalan tahdon, eikä usein Hänen Sanansakaan alle tottelemaan. Niin se vain on, tahdommepa sitä sitten tai emme. Liha on kuoletettava! Ja se ei sit enää olekaan mikään pikkujuttu, tai vain päätös, sormia napsauttamalla toteutettu, ehei! Se on kova päätös ja kova tie sille ihmiselle, uskovalle, joka tahtoo sille lähteä. Mutta se on myöskin samalla tosi siunattu päätös ja siunattuna kulkemista Herran tahtoa rukoillen kysellen, ja siihen toivottavasti myöskin suostuen.

Kun käyt seurakunnassa, niin tänä aikana näyttäisi olevan niin, että; useammat siellä käyvät vain; hyvän tavan vuoksi: tottumuksesta, ollen samalla.. kuin lain alla olen ja eläen uskoaan todeksi. Surullista ja .. sillai käydään vain kuin velvollisuudesta pyhänä kokouksessa ja pitkään harkitaan, viitsiikö edes lähteä rukouskokoukseen, jos vielä seurakunnassa sellainenkin työmuoto on jäljellä.

Toivotaan pastorilta, tai vastuuvuorolaiselta; lempeää, korvasyyhy puhetta, jossa ei rouhasta syvältä sydämestä ottavia sanoja, vaan kaikkea kivaa ja hyvää, lepsua, jossa sydän ei koskaan tule synnintuntoon, katumukseen, parannuksen tekoon. Puhuja voi puhua moniakin hyviä Raamatunpaikkoja, mutta sopivasti ja tietoisesti jättää niistä ne jakeet sanomatta, joissa puhutaan; synnistä, katumuksesta, paranuksenteosta, tai Jumalan pelosta, .. Annetaan kuin ymmärtää: lampaille, että se on pyhää ja hyvää uskonelämää, kun vain edes käy seurakunnassa ja ehtoollisellakin ja joskus jopa uhraa seurakuntaansakin. HM? Olen eri mieltä.

Missä on väkevät parannussaarnat? Missä on rohkeus puhua kansalle, lampaille, niin kuin Raamattukin sanoo: mitään sieltä pois jättämättä? Tai lisäämättä omiaan sinne mukaan?! Miksi pelätään ihmistä, yhtä vajaata kuin itsekin on? Mitä voi ihminen tehdä, jos puhumme oikein ja niin kuin on Jumalammekin tahto? Ei mitään! Vain sanojen helinää, tai uhkauksia erottaa seurakunnasta,tai antaa sanktioita, tms, mutta vaikka he uhoisivatkin jotakin uskovaa vastaan, joka tahtoo ja uskaltaa puhua niin kuin puhua tuleekin, niin Jumala ei sellaista uskovaa hylkää, vaikka veljet hylkäisivätkin. Vaan hän rakkaudessaan vahvistaa häntä ja rohkaisee häntä jaksamaan ja jatkamaan uskossaan; totuuden tiellä eteenpäin.

Mutta jos ja Kun me Hengessä vaellamme, niin me saamme Isältä kyvyn rakastaa sitäkin uskovaa ja ihmistä, jota emme maailman hengessä vielä eläessämme voineet edes katsoa silmiin, vaan välttelimme, tai puhuimmre pahaa ja solvasimme sellaista ihmistä, muiden mukana. Mutta silloin kun saimme uudestisyntyä elävään uskoon Jeesuksessa Kristuksessamme, niin siitä lähti käyntiin prosessi, jossa meidän mieltämme alettiin muuttaa maailman hengen ajattelusta ja tavoistakin Jumalan Hengen kautta Isän tahdon mukaisesti: armahtaviksi ja anteeksi antaviksi, kyeten edes jollain tasolla jo rakastaan sitä kaikken kurjintakin ihmisressukkaa Jumalan meille antamalla rakkaudella ja oikeanlaisella säälillä.

Kun lihamme laitetaan kuolemaan ristinpuulle, niin se muokkaa samalla meitä uskovinakin niin, että; Tahdomme yhä vain enemmän viettää aikaa Jeesuksemme kanssa, lähellään, rukouksessa viipyen, Sanaa tutkien, srk,sa käyden, ja rukoillen sen seurakunnankin puolesta, jotta Jumalan Sana sekä hänen tahtonsa saisi täyttyä ja toteutua siellä. Sekä että siellä pidettäisiin esillä jatkuvasti alttarikutsua, ja rohkaistaisiin srk rukoukseen ja parannuksentekoon, hylkäämään maailman tarjonnat sekä lihansa tahdon tien! ja elämään vain Jeesukselleen, joka tulee noutamaan Omansa pois, jotka ovat pesseet vaatteensa (sydämensä) hänen kalliissa sovintoveressään ja Jeesuksen nimessä!

Oletko valmis, kun Jeesus saapuu? Elätkö Jeesukselle ja Hänen seurassaan? Vaiko itsellesi ja maailmalle, lihaasi hellien..? Mieti; Jos olet erkaantunut Herrastasi ja hän on enää sinulle vain hyvän päivän tuttu, velvollisuus .. Niin mitäs jos juuri Tänään päättäisitkin muuttua, lähteä takasin sinne ensirakkauteesi ja alkaa uudestaan seurustella Herrasi ja Vapahtajasi Jeesuksen Kristuksen kanssa, päivittäin, sekä elää rukouksessa/ Sanaansa lukien! Suosittelen lämpimästi muuttamaan kurssia, niin että: suhteesi ylös on puhdas ja oikea, odottava, kärsivällisyydellä odottava, milloin Jeesus saapuu tuulissa ja pilvissä ja tempaa omansa pois kärsimyksistä.

Ja suhteesi myöskin vaakatasossa ois kunnosssa sisariisi ja veljiisi, ihmisiin yleensäkin, sekä tietenkin Jumalaasi kohtaan!

Riku Rinne - Mina olen Herra Jumalasi (säv ja san Riku Rinne)

Riku Rinne - Ettemme menettäisi yhtäkään