Kuulemmeko Jumalan kutsun?

[rita4]

25.03.2020 12:50 (päivitetty 13:03)
Jukka Norvanto
Jukka Norvanto on pastori, raamatunopettaja ja Lähetysyhdistys Kylväjän lähetysteologi
---------------------------------------------------------

Israelin kansan autiomaavaellus tarjoaa useita liittymäkohtia myös omaan elämäämme. Mitä tapahtuikaan, kun kansa ryhtyi jälleen kerran napinointiin Jumalaa ja Moosesta vastaan? Raamatussa kerrotaan kansan nurinasta näin: ”Miksi te toitte meidät pois Egyptistä tänne autiomaahan kuolemaan? Täällä ei ole leipää eikä vettä. Aina vain tätä samaa kurjaa ruokaa!” (4. Moos. 21:5)

Seurauksena kapinahenkisyydestä oli, että Jumala lähetti käärmeitä Israelin kansan keskuuteen, ”ja niiden puremiin kuoli suuri joukko israelilaisia”.

Onkohan omana aikanamme käynyt jälleen samoin? Onko oma kapinointimme Jumalaa vastaan saanut aikaan sen, että Jumalan täytyi antaa uudenlainen muistutus kuolevaisuudestamme korona-viruksen muodossa? Sellainen Jumalan tapa toimia, jonka seurauksen suuri osa ihmisistä menehtyy, ei historiankaan valossa ole mitenkään uutta. Pitkälle rappeutunut Rooma sai kohtaloniskunsa vandaalien käsissä. Keskiajan loppupuolella mustasurma sai aikaan suurta tuhoa Euroopassa; 1700-luvulla Helsingin asukkaista arvioidaan puolet menehtyneen paiseruttoepidemiaan.

Yhteistä näille kaikille hirvittäville ajoille oli se, että ne veivät ihmiset polvilleen ja kääntymään ainoan todellisen Auttajan puoleen. Toiko rukous avun ahdistetuille? Saiko rukous käärmeet häviämään kansan keskuudesta ja myrkyn vaikutuksen katoamaan?

Vastaus on tietenkin kielteinen. Rukous ei poistanut kurimusta. Mutta kuitenkaan rukous ei ollut turhaa, sillä se sai aikaan sen, että Jumala alkoi hoitaa tilannetta. Autiomaavaelluksella Jumala antoi lääkkeen käärmeen myrkkyä vastaan. Silloin lääkkeenä oli Mooseksen kohottamaan pronssikäärmeeseen katsominen ja siihen liittyvä Jumalan lupaus: ”Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon.”

Jumala antoi siis ihmiselle viisauden ottaa käyttöön keino, joka toi avun kuoleville. Raamatunkohdan sanoman voi tulkita niinkin, että nykyäänkin lääkkeitä kehittävät tahot ovat lopultakin sen varassa, että Jumala antaa viisautta lääkkeen kehittämiseen. Sama Jumala, joka lähetti kuolemaa kansan keskuuteen muistuttaakseen tätä kapinoinnin seurauksista, antoi hänen puoleensa kääntyneille myös avun.

On hyvä muistaa tämä järjestys. Jumalan lähettämän onnettomuuden ensisijaisena tarkoituksena on muistuttaa meitä siitä, että Jumala on Jumala, jota saamme elämästämme kiittää ja jonka hylkääminen tuottaa lopulta myös ikuisen kuoleman. Toissijaisena muistutuksena on tietenkin se, että hän antaa ihmisille myös viisauden kehittää keinoja elämän edellytysten löytämiseksi.

Osaammekohan me nähdä ja kuulla korona-virusepidemiassakin Jumalan kutsun kääntyä hänen puoleensa?

[rita4]

Onkohan omana aikanamme käynyt jälleen samoin? Onko oma kapinointimme Jumalaa vastaan saanut aikaan sen, että Jumalan täytyi antaa uudenlainen muistutus kuolevaisuudestamme korona-viruksen muodossa? Sellainen Jumalan tapa toimia, jonka seurauksen suuri osa ihmisistä menehtyy, ei historiankaan valossa ole mitenkään uutta. Pitkälle rappeutunut Rooma sai kohtaloniskunsa vandaalien käsissä. Keskiajan loppupuolella mustasurma sai aikaan suurta tuhoa Euroopassa; 1700-luvulla Helsingin asukkaista arvioidaan puolet menehtyneen paiseruttoepidemiaan.

Yhteistä näille kaikille hirvittäville ajoille oli se, että ne veivät ihmiset polvilleen ja kääntymään ainoan todellisen Auttajan puoleen. Toiko rukous avun ahdistetuille? Saiko rukous käärmeet häviämään kansan keskuudesta ja myrkyn vaikutuksen katoamaan?

Vastaus on tietenkin kielteinen. Rukous ei poistanut kurimusta. Mutta kuitenkaan rukous ei ollut turhaa, sillä se sai aikaan sen, että Jumala alkoi hoitaa tilannetta. Autiomaavaelluksella Jumala antoi lääkkeen käärmeen myrkkyä vastaan. Silloin lääkkeenä oli Mooseksen kohottamaan pronssikäärmeeseen katsominen ja siihen liittyvä Jumalan lupaus: ”Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, jää eloon.”

Matt. 24:
6 Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.
7 Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin.
8 Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.

9 Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.
10 Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan.
11 Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.
12 Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.
13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

Laitoin tuon Raamatunpaikan, se vain jotenkin sopi ajatuksiini tästä ajasta missä nyt elämme. Kyllähän ne yhä rokottaa korona rokotuksiian ja tosi monet niitä ottavat omaksi turmiokseen. Niin kuinkahan paljon onkaan pahasti sairastunut, tai peräti kuollut otettuaan koronapiikin; aivan liian monet, joita minäkin tunnen hyvin monia.

Mutta tämä nyt elettävä aika, jossa on sotia ja on kaikenlaista pahaa ja valtakunta nousee valtakuntaa vastaan, ja mikä olennaisinta kaikessa on juuri näiden kaikkien tapahtumien tuoma; pelko, sota, nälkä, kaiken menetys, kuolema, jne..

Miksi näin? Onhan Suomi hyvinvointivaltio, tai ainakin niin sanotaan olevan, on kaikkea, on rahaa ja mitä vain tarvitaan, enemmänkin kuin tarvitaan.. Mutta mikä siltikin puuttuu, hyvinkin tärkeä asia? Jumalan pelko, eli kunnioittaminen Kaikkivaltiaana, jonka kädessä on joka ainoan ihmisen elämä, ja Jeesus Kristus, Jumalan Poika, meidän syntiemme sovittaja,, joka kärsi sen kaiken hirveän ja kuoli Golgatan ristillä, jotta meillä olisi elämä, sekä iankaikkisuus. Mutta välitämmekö siitä? Ei, vaan Herra Jeesus ei merkkaa mitään monille vielä uskosta osattomille, kuin on nähtävissä sitäkin, ettei se enää olekkaan tärkeä persoona edes uskoa tunnustavillekaan. Sitäkin on kuultavissa, sekä nähtävissä, niin yuo tubessa,kuin seurakunnissaklin, on vain se Iso Minä, eikä muuta tarvitakkaan.

Mikä oli tuo pronssikäärme? Se oli ja on yhä esikuva Jeesuksesta, johon katsomalla, sekä uskomalla pelastuu, sekä parantuu synnin tuomasta sairaudesta. Ilman Jeesusta ei ole tulevaisuuttakaan, eikä ainakaan taivasta. Kukaan kun ei pääse taivaaseen ilman Jeesusta asumassa sydämessään, muuten se on täysin mahdotonta. Mutta haluaako ihmiset ottaa Jeesuksen vastaan elämäänsä, sydämeensä asumaan Pyhän Henkensä kautta? Mitäpä arvelet ystäväni?

Rukous voi kaiken! Rukous ei ole koskaan turhaa, sillä Jumala kuulee kaikki rukoukset, syvät ja heikot huokauksetkin, jotka on osoitettu Häntä kohden. Nöyrrytään Isän tahtoon ja muistetaan lukea Raamattuakin, käännytään Herramme puoleen rukouksessa ja anomisessa, sekä kiitetään, että Hän tahtoi pelastaa meidät omakseen ja vieläkin pelastaa ihmisiä taivaan valtakuntaansa. Katsotaan vain Kristukseen Jeesukseen, ei omiin voimiimme, tai mahdollisuuksiimmekaan. Hän auttaa ja pelastaa kurjimankin syntisen, joka suostuu vain kääntymään Hännen puoleensa; tahtoen muuttua. Amen!

Johannes 6:
43 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne.
44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

45 Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.
46 Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.

47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.
48 Minä olen elämän leipä.

49 Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.
50 Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."