ilosanoma.munfoorumi.com

Perhe, jossa lapsi kokee isän ja äidin huolenpidon ja rakkauden ja sen tuoman turvallisuuden tunteen, lapsi uskaltaa olla heikko ja avuton. Se on lepoa vanhempien käsissä.
Maire Dalh
Iisalmi

Lapsi, jolta tämä jostakin syystä puuttuu, joutuu pakostakin etsimään itsestään vahvuutta. Hän piilottaa heikkouden ja avuttomuuden sisälleen, ja se voi muuttua vuosien kuluessa kovuudeksi.

Taivaallisen Isän lapsina emme tarvitse etsiä itsestämme vahvuutta, sillä meitä jokaista ympäröivät käsivarret, jotka ovat vahvat ja turvalliset.

Sen tähden meidän on lupa olla heikkoja ja avuttomia, koska ympärillämme oleva vahvuus kantaa meidän heikkoutemme.

Ikiaikojen Jumala

Hän lupaa Sanassaan, että meidän turvamme on ikiaikojen Jumala. Lupaukset vakuuttavat meille hänen rakkauttaan ja huolenpitoaan. Kuitenkin taivaallisen Isän lapsinakin löydämme itsemme hyvin usein siitä, ettemme uskalla sittenkään jäädä kokonaan noiden turvallisten käsien kannatettaviksi.

Ehkä elämässämme koetut pettymykset, turvattomuuden ja pelon tunteet, kenties jo lapsuudesta saakka, ovat saaneet aikaan sen, että olemme rakentaneet kuin suojamuurin ympärillemme.

Meillä on luottamuksen puute, emmekä uskalla paljastaa heikkouksiamme. Yritämme ainakin toisillemme näyttää olevamme vahvoja. Näin me uuvutamme itsemme omilla yrityksillämme ja voimillamme.

Nojaudu Jeesukseen!

Voimme kokea heikkoutemme myös huonoutena toisiimme nähden. Ehkä kanssamatkaajan ajattelemattomasti lausuttu mielipide sinusta on saanut itsetuntosi painumaan entistä alemmaksi.

Nämä asiat ja monet muut ovat estäneet sinua tuntemasta turvallisia käsivarsia ympärilläsi.

Huomaamatta sitä itsekään olet pitänyt tietyn välimatkan kaikkialla lähellä oleviisi.

Kuitenkin Jeesus on odottaanut, että nojautuisit täydellä luottamuksella häneen. Hän hyväksyt sinut juuri sellaisenaan, kaikkine virheinesi, epäonnistumisinesi, huolinesi ja ongelminesi.

Rohkenemmeko ottaa tuon askeleen, kohdata sen rakkauden ja lempeyden, joka meille on tarkoitettu, ja ennen kaikkea tuntea ympärillämme Isän kädet.

Maire Dalh kirjoitti:
Ikiaikojen Jumala

Hän lupaa Sanassaan, että meidän turvamme on ikiaikojen Jumala. Lupaukset vakuuttavat meille hänen rakkauttaan ja huolenpitoaan. Kuitenkin taivaallisen Isän lapsinakin löydämme itsemme hyvin usein siitä, ettemme uskalla sittenkään jäädä kokonaan noiden turvallisten käsien kannatettaviksi.

Ehkä elämässämme koetut pettymykset, turvattomuuden ja pelon tunteet, kenties jo lapsuudesta saakka, ovat saaneet aikaan sen, että olemme rakentaneet kuin suojamuurin ympärillemme.

Meillä on luottamuksen puute, emmekä uskalla paljastaa heikkouksiamme. Yritämme ainakin toisillemme näyttää olevamme vahvoja. Näin me uuvutamme itsemme omilla yrityksillämme ja voimillamme.

Minulle ainakin tuo lainaukseni on liiankin tuttua..Lapsuuteni ja jopa ensimmäinen avioliittonikin ym, ovat saaneet aikaan sen, etten vain kuin osaa, pysty luottamaan mihinkään hyvään, rakkauteen,turvautumaan kuin Isän sylin lämpöön, niin..taivaallisen Isän tuntemus taitaa yhä vain olla minulla rajattua, vaikka toki haluaisinkin olla vapaa, turvata, luottaa, uskoa, odottaa hyviäkin asioita elämääni, jne.. Mutta se vain on niin kamalan vaikeaa useimmiten. Mutta uskon, että Herra ymmärtää ja auttaa minua selviämään tästä elämästä vielä voittajana perille asti.

Olen niin kovin usein, liian usein kokenut sitä, ettei minua hyväksytä tällaisenani, vain muut naiset ovat hyviä ja ihania, en minä. Muut sisarukset oli kivoja ja kilttejä, minä vain aina muka tein pahaa, vaikka en ois oikeesti tehnyt pahaa kärpäsellekään, mutta minut nollattiin ja mollattiin niin usein, että aloin jo itsekin uskoa olevani kelvoton ihmiseksi ja seuraamukset murkkuiästä tähän päivään asti nousee aina pintaan, kun näen etten riitä, kelpaa, en ole se rakas..

Rukoilenkin; "Herra auta minua kurjaa poloista, joka kaipaa hyväksyntää, rakkauttasi, sillä: Haluan olla toisten ystävä, tukija, rinnallakulkija, joka ei käännä selkäänsä kärsivältä, uupuvalta..Haluaisin nähdä, kun kärsivä saa avun sinulta Jumala, ja nousee takaisin jaloilleen, sekä saa Sinulta Voiman selvitä, kestää, tulla rakkautesi ympäröimäksi, jne..!"

Ps. 31:25 Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte.

2. Kor. 1:
2 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!

3 Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,
4 joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.

5 Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.
6 Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva,
7 koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.

Ovatko kärsimykset vahvistaneet minua, tai sinua? Uskon, että kun joudumme kärsimyksiin, niin meille tulee halu puhua niistä Herrallemme ja kertoa, miltä meistä tuntuu, sekä pyytää apuaan kestää, sekä selvitä niistä. Nousta takasin jaloilleen katse suunnattuna vain yksin ja ainoastaan Golgatan verisen ristin suuntaan, Jeesukseen, joka ymmärtää meitä, välittää, miltä meistä tuntuu: pelottaako, ahdistaaako, itkettääkö, tms.. Hän On Rakkaus, joka ei työnnä meitä pois, eikä sulje meiltä korviaan, vaan tulee lähellemme, rauhoittaa mielemme ja ottaa turvalliseen syliinsä, niin siinä sitten saa itkeä pahan mielen pois.. Sitä minä ainakin usein tarvitsen, varmaan sinäkin.. Pysytään lähellä Jeesustamme. Hän kyllä pitää meistä huolen ja lähellään, jos niin vain tahdomme. Mennnyt on mennyt, ja siihen on enää turha palata, mutta Nyt Auttaa Herra! Amen!

Kööri - Rakkahin Jeesus

Kööri - Mä muukalainen olen

Maire Dalh kirjoitti:Nojaudu Jeesukseen!

Voimme kokea heikkoutemme myös huonoutena toisiimme nähden. Ehkä kanssamatkaajan ajattelemattomasti lausuttu mielipide sinusta on saanut itsetuntosi painumaan entistä alemmaksi.

Nämä asiat ja monet muut ovat estäneet sinua tuntemasta turvallisia käsivarsia ympärilläsi.

Huomaamatta sitä itsekään olet pitänyt tietyn välimatkan kaikkialla lähellä oleviisi.

Jarmo Myyry - Taivaan Isä suojan antaa

Laitoin tuon hyvän laulun, vaikka se taitaa olla lastenlaulu, mutta eikös me kaikki ollakin Isän pieniä lapsia.

Niin, todellakin, kuinka usein jonkun toisen sanat satuttavat, murehduttavat ja vievät kuin poispäin yhteydestä, ystävyydestäkin, kun loukkaannumme..Ehkä joudumme tunteidemme aallokkoon ja alammekin kokea huonommuutta, heikkoutta, tarvetta vetäytyä vain omiin oloihin, tms..Pakenemme ja piiloudumme, ja sydän kuitenkin itkee ja murehtii, kun toinen sanoi, teki niin ja noin..Voi kuinka tuttua ainakin itselleni, kenties sinullekin rakas ystäväni.

Ja kun tulemme loukatuiksi tavalla, tai toisella, niin koemme liian usein, että; Jumala salli sen toisen satuttaa minua, varsinkin jos se toinen on vielä uskoa tunnustava ihminen, niin se vasta ihmetyttääkin ja alkaa kysellä Herralta, että; "Miksi se toinen loukkasi minua sanoillaan, tai teoillaan, tai kummallakin tavalla? Miksi sinä Isä sallit sen tapahtua, vaikka tiesit etten minä kestäisi sitä ja siksi masentuisin, loukkaantuisin ja vetäytyisin pois jopa seurakunta elämästäkin?!"

Mutta rakkaat ystävät, kuin myöskin minä herkkähipiäinen, lihallinen uskova, niin se mitä tapahtuikin, niin syyhän ei ole Isässä, eikä Pojassa, vaan me vain jouduimme kenties sielunvihollisen juonen ja hyökkäyksen maalitauluksi, jolla se sai minut, sinut etääntymään rakastavasta Jumalastamme, ja murehtimaan, pettymään, tai jopa suuttumaan Hänelle. Ettemme vain kokisi Hänen huolenpitoaan, rakkauttaan, armoaan sekä apuaan.. Sehän on saatanan keino saada meidät pois Herramme läheltä, sylistään..Ja kuinka usein me siihen jäämme, minä ainakin jään selvittään asiaa omin ajatuksin ja tuntein tuomatta sitä mitä koin ja koen Herralle.

Sen sijaan, että heti toisimme Herralle kaiken mikä painaa, murehduttaa, suututtaa, ihmetyttää, niin ettemme jäisikään sinne pimentoon, pois uskovien yhteydestäkään, jonkun lihallisen, kielensä hallitsemattoman ihmisen takia. Vaan kantaisimme hänet mahdollisimman pian rukouksessa ristin juurelle ja kuin luovuttaisimme hänet, sekä tekonsa/sanansa Herran hoitoon. Anteeksiannossa on valtava Voima!

Maire Dalh kirjoitti:
Kuitenkin Jeesus on odottanut, että nojautuisit täydellä luottamuksella häneen. Hän hyväksyi sinut juuri sellaisenaan, kaikkine virheinesi, epäonnistumisinesi, huolinesi ja ongelminesi.

Rohkenemmeko ottaa tuon askeleen, kohdata sen rakkauden ja lempeyden, joka meille on tarkoitettu, ja ennen kaikkea tuntea ympärillämme Isän kädet.

Kenneth - Isä pitää huolen

Seppo Kohvakka - Taivaan Isä pitää huolta lapsistaan