Hanna Salomäki: Enää yksi suomalainen neljästä ajattelee usk

[rita4]

Hanna Salomäki: Enää yksi suomalainen neljästä ajattelee uskovansa kristinuskon Jumalaan
KIRKKOPÄIVÄT 21.05.2022 15:18 (päivitetty 15:22)
ERJA TAURA-JOKINEN
SRKL

Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki kertoi Oulussa kirkon uudistumistarpeista tilastotietojen valossa.

Kun kirkon kohtalonkysymyksiä puitiin Oulun tuomiokirkossa, virisi yksimielisyys siitä, että seurakuntien pitää panostaa lapsiin ja nuoriin, perheitä kuunnellen.

Faktat ovat karut, kun kirkon ”väkirikkautta” Suomessa tarkastellaan tilastotietojen perusteella.

– Länsimaissa ei saada uusia, aktiivisia seurakuntalaisia iäkkäiden tilalle eli sukupolvien ketju kirkon yhteydessä on katkennut. Romahdus on silmäänpistävää, summaa Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki.

Kirkon pitäisi panostaa lapsiin ja nuoriin perheitä kuunnellen ja pyrkiä luomaan pitkäkestoinen suhde eri sukupolviin.

– Työn pitäisi suuntautua ulos päin ja olla nykyistä tavoittavampaa digitaalisesti, luontokirkoissa ja fyysisssä tiloissa.

Kirkolla on myös haaste siinä, miten sen viesti kohtaa nykysuomalaisen, sillä enää vain yksi suomalainen neljästä ajattelee uskovansa kristinuskon Jumalaan.

Suomessa sukupolvien erot ovat voimakkaat, mutta esimerkiksi myös yli 70-vuotiaitten naisten rukousaktiivisuus on laskenut huomattavasti kymmenessä vuodessa.

Enemmistö alle nelikymppisistä ei halua itselleen kristillistä hautausta.

– Kulttuurikristillisyys murtuu ja kirkosta erotaan rahan vuoksi, tiivistää Salomäki.

Lannistavien uutisten rinnalla hyvä tieto on se, että ainakin henkisyys ja kokemuksellisuus kiinnostavat ihmisiä.

– On arvioitu, että vuonna 2060 eri uskontokuntiin kuuluu ihmisiä enemmän kuin nyt, eikä kristittyjä ole silloin yhtään vähempää. Muslimien osuus kasvaa.

Johtava asiantuntija Tomi Karttunen Kirkkohallituksen ulkoasian osastolta kertoi esimerkkejä Englannin kasvavista seurakunnista.

– Niissä on oivallettu hyödyntää paikallisuutta ja vieraanvaraisuutta. Papisto työskentelee innovatiivisesti ja motivoi seurakuntalaisia. Kasvun ajatus on priorisoitu kärkeen.

Uudet toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi.

Lapsi- ja nuorisotyö on aktiivista.

Kirkkopäivillä Kirkon mission kohtalonkysymykset -tilaisuus päättyi tansanialaispiispa Andrew Gullen ja piispa Jukka Keskitalon puheenvuoroihin.

– Tansaniassa evankelis-luterilainen kirkko kasvaa hurjaa kyytiä, mutta haasteita on siinä, miten kaupunkilaiset tavoitetaan. Heidän määränsä lisääntyy koko ajan. Köyhyys on edelleen suuri ongelma – saarnoja ei jaksa kuunnella tyhjällä vatsalla, Gulle totesi.

Papit tekevät Tansaniassa ahkerasti kotikäyntejä; Suomessa vastaavaa työtapaa ei ole.

Jukka Keskitaloa puhuttelevat Tansaniassa kristittyjen ilo, laulu, nauru ja tanssi:

– Meidän kasvomme ovat vakavia liian usein. Se ei ole kutsuvaa eikä kiehtovaa.

[rita4]

Kirkon pitäisi panostaa lapsiin ja nuoriin perheitä kuunnellen ja pyrkiä luomaan pitkäkestoinen suhde eri sukupolviin.

– Työn pitäisi suuntautua ulos päin ja olla nykyistä tavoittavampaa digitaalisesti, luontokirkoissa ja fyysisssä tiloissa.

Kirkolla on myös haaste siinä, miten sen viesti kohtaa nykysuomalaisen, sillä enää vain yksi suomalainen neljästä ajattelee uskovansa kristinuskon Jumalaan.

Suomessa sukupolvien erot ovat voimakkaat, mutta esimerkiksi myös yli 70-vuotiaitten naisten rukousaktiivisuus on laskenut huomattavasti kymmenessä vuodessa.

Enemmistö alle nelikymppisistä ei halua itselleen kristillistä hautausta.

– Kulttuurikristillisyys murtuu ja kirkosta erotaan rahan vuoksi, tiivistää Salomäki.

Otimppa jotain tuosta pohdintaani. Se on varmastikin totta, että kirkon ja lisään siihen myöskin vapaatkin suunnat, niin heidän pitäisi enempi pyrkiä kohtaamaan ihan kokonaisia perheitä, tavalla, joka ei olisi aivankuin, uusi uskontotunti koulussa, joka tympii.. Vaan, että löytyisi mielenkiintoa, jotain, joka koskettaisi niin vanhempia kuin myökin lapsiakin. Ja minä olen siitä täysin varma, että Jos olisi, tai siis kun on halua kohdata ihmisiä evankeliumin ilosanoman heidänkin elämäänsä tuoden, niin helppona ja vastustamattomanakin, kuin sen vain voi tuoda esille, niin silloin siihen Jumalakin mielellään yhtyy, sekä antaa ideoita, rohkeutta, sekä kestäväisyyttäkin.

Mutta on eräs asia, joka kuin nousi mieleeni siinä, mikä voi olla jopa esteenäkin kaikelle uudelle, jossa Jumalakin saisi sen Hänelle kuuluvan paikan, sekä osan, niin uskon että tämä on tosi tärkeä pointti, siis, että: vetäjien olisi silloin hyvä olla uskovia, tai ainakin oikeastikin kiinnostuneita Raamatun ilmoituksesta, Sanasta. Muuten näkisin sen alkuinnostuksen jälkeen, kun toimitaan vain suunnitelmien mukaan ja vain sen oman hengellisen ajattelunkin mukaan, johon ei kuulu rakkaus Vapahtajaan, niin .Se ei kauaa silloin ketään kiinnosta. Se on silloin täysin jo kuolemaan tuomittua.

Se on minusta hyvin surullista, kun niin harvat enää haluavat uskoa taivaan Jumalaan, Isään. Hän, joka loi kaiken tyhjästä Sanallaan, sekä antoi ihmiselle elämän ja tämän kauniin luonnon, puolison, sekä Hänen ihanan, lämpimän rakkautensa sekä apunsa kaikkiin elämän päiviin, jos vain tuo pieni ihmistaimi: haluaisi lähestyä Häntä; Tarviten Häntä. Etsien ja rukoillen Hänen läheisyyttään, sekä apuaankin kaikkiin, aivan kaikkiin elämänsä asioihin ja päätöksiin, ym ym..

Mutta niin se vain on valitettavasti, että olipa kysymyksessä sitten kirkko, tai seurakunta, niin se on todella huolestuttavaa lukea, havaita miten kerran jo uskoon tulleetkin luopuvat Herrastaan Jeesuksesta Kristuksesta ja alkavat etsiä eri jumalia ja henkioppaita, ennustajia, ym.. Nuo, jotka vain sekoittavat heidän pienen päänsä ja eksyttävät kuka mitenkin ihmisiä uskomaan henkioppaisiinsa, valhe jumaliinsa, valhe, siis väärennettyyn evankeliumiin, tai niin kuin nyt näemme, miten on pikkusen oikeaa Sanaa ja sitten se jo väännetäänkin julistajan oman mielen tai näkemyksen mukaiseksi ja hupsista vain; Porukkaa kääntyy poispäin Golgatan verisen ristin juurelta, jättävät Vapahtajamme ja lähtevät eksyneiden kelkkaan mukaan yhä vain kauemmaksi ja kauemmksi siitä, mikä on Jumalamme tahto ihmislasta kohtaan.. Tosi surullista!

Voin vain kuvitella miten vähän on enää loppujen lopuksi heitä lähdössä taivaan kotiin, jotka rakastuivat Kristukseen ja pelastuivat ja vapautuivat synti elämästään. Kysyn; onko heitä silloin, kun Jeesus tulee pilvissä hakemaan omansa kotiin ja hääjuhlansa mukaan, ne kaikki uskolliset seuraajansa, jotka eivät lähteneet etsimään itselleen, lihalleen kaikkea kivaa tai nautintoja, korvasyyhy saarnaajia, jotka vain vievät ihmisiä kohti kadotusta, eivät todellakaan taivasta kohden tai ikuista elämää siellä, Ei. Vaan ikuista elämää kohti pimeyttä ja ikuista, jatkuvaa itkua siellä, kun he viimein tajuavat, mutta aivan liian myöhään, että; Mitä tulikaan tehtyä, kun meni muiden mukana esittäen kovista, välinpitämätöntä, tms. Niin matka johtikin silloin kohti kadotukseen johtavaa tietä, jota itse saatana ohjaa enkeleineen, ja jossa ei ole sekunttiakaan kiva olla, tai edes hymyä,..

Se paikka on täynnään itkua ja tuskaa, vihaa, kipua, sekä himoa, jota et voi saada tyydytettyä kuitenkaan mitenkään.. Mieti; Tämä on se suunta, paikka, joka odottaa Jeesuksen hyljänneitä. Ethän halua olla siinä joukossa mukana? Tämä ei ole mitään pelottelua, ei, vaan todellisuutta. Sinä uskova ystäväni; Palaa takaisin ristinsä juurelle; tekemään parannusta, totta, niin vältät sen kurjan paikan, joka ei myöskään lopu koskaan, se on ikuinen paikka, josta ei enää pois pääse. Mutta Nyt sinä ystäväni, kuka oletkin, pyydän ja rukoilen; Älä kiellä Jeesustasi, äläkä käännä selkääsi Jumalallekaan, vaan katso, kuinka Paljon Hän sinuakin rakastaa ja kuinka Hän tahtoisi nähdä sinutkin kerran siellä taivaassa; valkoisiin puettuna morsiammena, onnellisena.

Vain yksin Jeesuksen nimen ja veren kautta käy tie taivaaseen. On vain 2 tietä; Taivastie, joka perille vie ja kadotuksen tie, joka ei mielellesi koskaan enää siellä lepoa suo. Kummanko sinä olet valinnut, tai valitset? Tee siis Nyt viisas päätös, toisten mielipiteistä välittämättä ja valitse kaita Elämäntie joka varmasti sinut perille asti vie, kun kätesi annat käteen Jeesuksen Kristuksen, Pojan Jumalan!