Masentunut kaipaa aitoa kohtaamista ja inhimillistä rinnalla

[rita4]

Masentunut kaipaa aitoa kohtaamista ja inhimillistä rinnalla kulkemista
MASENNUS 16.01.2023 14:54
MARJA SALMINEN

Kärsimykselläkin voi olla paljon tehtävää, vaikka on tietysti myös kärsimystä, jota meidän ymmärryksemme ei riitä käsittämään, Petri Välimäki toteaa.

Itsekin nuorena vaikean masennuksen sairastanut Petri Välimäki tietää, että toipuminen on raskas prosessi, joka haastaa läheisten voimavaroja. Hän on kuitenkin nähnyt, että Jumalan avulla vaikeista tilanteista on mahdollista selviytyä.

Sielunhoidon ja varustavien aineiden kouluttajan, pastori Petri Välimäen oma masennus liittyi 30 vuotta sitten hyvin syvään suruun ja vaikeisiin elämäntapahtumiin. Hänen esikoisensa Petteri menehtyi yllättäen kolmen kuukauden ikäisenä. Menestyvä liikemies ja ateisti putosi syvään kuiluun, josta nouseminen kesti usean vuoden.

Seuraukset olivat kauaskantoiset. Yhdessä vaimonsa Mariannen kanssa Petri lähti etsimään Jumalaa, ja näissä käänteissä urakin vaihtui. Välimäki on sittemmin toiminut muun muassa seurakuntapastorina ja kouluttajana, Kriisipalvelun toiminnanjohtajana, Perheniemen opiston rehtorina, sielunhoitajien varustajana ja Mission Europen evankelistana.

Tuotteliaalta kirjailijalta on ilmestynyt teos Masennuksesta voi toipua (Kuva ja sana, 2012), jossa hän pureutuu monia uskoviakin vaivaavaan aiheeseen. Radio Deissä hänen ääntään on kuultu Armoterapiaa-ohjelmissa ja Rukousasemalla. Viime syksynä Petri oli mukana Rinnallakulkija-sarjassa, jossa keskustellaan erilaisista peloista, riippuvuuksista ja ahdistuksista, jotka taakoittavat myös kristittyjä. Ohjelmassa etsitään myös keinoja, joilla voimme keventää näitä taakkoja.

Välimäki puhuu mielellään Jumalasta, joka ymmärtää syvästi ihmisen hätää, myös masennusta, jolla tosin on hyvin monet kasvot.

– Kun puhumme tästä aiheesta, meille tulee helposti mielikuva henkilöstä, jonka mieliala on laskenut, ja jolla on paha olla.

Käytännössä Välimäki on kuitenkin huomannut, ettei löydy yhtä ainoaa asiaa, joka koskisi jokaista masentunutta, vaan eri ihmisillä hyvinkin erilaiset seikat tuntuvat vaikeilta ja kipeiltä. Niinpä auttamiseenkaan ei löydy yhtä ainoaa patenttiratkaisua.

– Ainoa mahdollisuus on mennä jokaisen kohdalla niin lähelle ja pysähtyä niin syvälle kuulemaan ja ymmärtämään, että syntyy aavistus, mistä juuri tämän ihmisen kohdalla on kysymys. Tästä voi sitten seurata niitä pieniä askelmerkkejä, jotka voivat kutakin henkilöä auttaa.

Kärsimys koskettaa kaikkia

” Kaikkivaltias ei kaipaa meiltä mitään teeskentelyä.”

Masennus ei välttämättä kierrä hartaintakaan kristittyä, vaan jokaisen elämässä voi tapahtua asioita, jotka syövät voimavarat ja ravistelevat uskoa. Saman koki Job, jonka kokemuksiin Välimäki viittaa.

– Hänen kohdallaan on puhuttelevaa, että kun ystävät halusivat muuttaa hänen ajattelunsa, niin Jumala sanoi, että Job puhuu oikein. Job huusi koko tuskansa täysillä, ja Jumalan rakkaus kesti hyvin sen. Eli Kaikkivaltias ei kaipaa meiltä mitään teeskentelyä.

– Kun olin töissä Kriisipalvelussa, mietin, kärsimmekö me uskovat masennuksesta itse asiassa paljon enemmän kuin muut. Tietysti onkin tilanteita, esimerkiksi vainojen ajat, jolloin näin saattaa olla.

Välimäki päätyi kuitenkin havaintoon, että syntiinlankeemuksen vuoksi kaikki ihmiset tässä maailmassa kärsivät.

– Jumalan sanan vastaus ei näytä olevan sellainen, että Hän ottaisi meiltä uskovilta kaikki vaikeat asiat pois. On tietysti tilanteita, joissa Jumala auttaa, mutta se ei kuitenkaan tapahdu mitenkään automaattisesti. Kärsimykselläkin voi olla paljon tehtävää, vaikka on tietysti myös kärsimystä, jota meidän ymmärryksemme ei riitä käsittämään.

Välimäki on havainnut vuosien saatossa, että usein aiemmin koetun oman kärsimyksen kautta voi syntyä aidompi yhteys ja kohtaaminen toisen ihmisen hätään, kun rinnallakulkija on itse tuntenut jotain samaa.

Rukousta ja aitoa läsnäoloa

”Jeesus on se varsinainen sielunhoitaja ja paimen”

Välimäki muistuttaa, että vierelläkulkijankin on hyvä muistaa omat voimavaransa. Hän on sielunhoitajan haastavassa tehtävässä huomannut, kuinka usein siinä voi kokea myös vajavaisuutta, eikä vastauksia aina löydy. Pastori kannustaa silti kulkemaan kärsivän lähellä. Hän on saanut nähdä, kuinka toivo ja luottamus Jumalan huolenpitoon ovat kantaneet ja nostaneet.

– Oma rukoukseni näissä tilanteissa on, että Jeesus on siinä meidän kanssamme. Hän on se varsinainen sielunhoitaja ja paimen, jolla on hyvä tahto tätä ihmistä kohtaan. Siinä turvallisessa ilmapiirissä ihminen saa itkeä, surra, olla rehellinen ja kysyä ”miksi”. Jumalan rakkaus kestää tämän aitouden, ja se vapauttaa myös meidät kestämään siinä rinnalla.

Petri Välimäen haastattelu on alun perin julkaistu radiotyön ystävien Aalloilla-lehdessä 4/2022. Tilaa itsellesi näytenumero. Välimäki keskustelee mm. masennuksesta ja lapsen kuolemasta Marja Salmisen toimittamassa ja Kristityt Yhdessä ry:n kustantamassa Rinnallakulkija-sarjassa.

[rita4]

” Kaikkivaltias ei kaipaa meiltä mitään teeskentelyä.”

Masennus ei välttämättä kierrä hartaintakaan kristittyä, vaan jokaisen elämässä voi tapahtua asioita, jotka syövät voimavarat ja ravistelevat uskoa. Saman koki Job, jonka kokemuksiin Välimäki viittaa.

– Hänen kohdallaan on puhuttelevaa, että kun ystävät halusivat muuttaa hänen ajattelunsa, niin Jumala sanoi, että Job puhuu oikein. Job huusi koko tuskansa täysillä, ja Jumalan rakkaus kesti hyvin sen. Eli Kaikkivaltias ei kaipaa meiltä mitään teeskentelyä.

– Kun olin töissä Kriisipalvelussa, mietin, kärsimmekö me uskovat masennuksesta itse asiassa paljon enemmän kuin muut. Tietysti onkin tilanteita, esimerkiksi vainojen ajat, jolloin näin saattaa olla.

Välimäki päätyi kuitenkin havaintoon, että syntiinlankeemuksen vuoksi kaikki ihmiset tässä maailmassa kärsivät.

– Jumalan sanan vastaus ei näytä olevan sellainen, että Hän ottaisi meiltä uskovilta kaikki vaikeat asiat pois. On tietysti tilanteita, joissa Jumala auttaa, mutta se ei kuitenkaan tapahdu mitenkään automaattisesti. Kärsimykselläkin voi olla paljon tehtävää, vaikka on tietysti myös kärsimystä, jota meidän ymmärryksemme ei riitä käsittämään.

Välimäki on havainnut vuosien saatossa, että usein aiemmin koetun oman kärsimyksen kautta voi syntyä aidompi yhteys ja kohtaaminen toisen ihmisen hätään, kun rinnallakulkija on itse tuntenut jotain samaa.

Otin tuohon joitakin ajatuksia Petri veljeltämme, jotka alkoivat puhutella itseänikin. Minä olen käynyt aikoinaan tosi syvällä masennuksessa ja tiedän miten vaikeaa uskovanakin on sieltä nousta. Niin, Herra kyllä näkee ja kuulee tietää, missä mennään ja miten on todella masentavaa, vaikeaa, synkkää, mutta en oikein koskaan ymmärtänyt kuitenkaan sen kaiken tarkoitusta, pimeyden syvyyttä ja miksi se tuli vuosiksi kiusaamaan minua, niin rajusti?

Mutta se on varmaa, että esittäminen, teeskentely ei kannata Jumalan edessä. Joka luulee voivansa teeskennelä, tms Isän edessä niin se on kyllä aivan turhaa, koska me kaikki olemme Jumalan edessä jo ennen syntymäämmekin olleet täydellisesti Jumalan tiedossa ja millaista tekoa me olemme, koska Hänhän on meidät joka ainoan luonutkin. Olemme ns paljastettuja edessään alusta loppuun asti. Ei Jumala ole niin kuin me ihmiset, miellytettävissä jollakin tavalla, että siten saisi avun, tai siunauksen, Ei. Hän on muuttumaton, kuin myöskin vain Hän tietää mitä tarvitsemme ja mitä emme tarvitse. Älä siis yritä teeskennellä muuta, kuin mikä on totuus, koska Hän ei lotkauta korvaansakaan turhanpäiväisille jutuille. Vain totuus on se mihin Hän reagoi.

Noh, toki kun joudumme kärsimyksiin, tai masennumme, ahdistumme uskovinakin, niin se on aivan varmasti samalla meille itsekullekin myöskin koetus; "Miten kestämme vaikeudet, ja se,että: turvaammeko Herraan kaikessa: näytti tai tuntui sitten ihan miltä tahansa? Käännymmekö Jeesuksen puoleen, vaikka miljoona kertaa, apuaan ja voimaansa rukoillen? Vai luovutammeko kun apua, ym ei tulekaan, annammmeko periksi ja luovutamme uskomasta, tai etsimästä [i]enää apuaan elämäämme ja kenties jopa sit ajattelemme; ettei Hän edes välitä miltä minusta tuntuu, tai ei edes halua auttaa minua, että kestäisin ja selviäisin seuraavaan päivään, siis: Hän ei olekkaan rakkaus, eikä rakasta minua, tms?"[/i] Niinkö??

Nuo vainojen ajat, jotka tulevat satavarmasti, koska Raamattukin sen selvästi ilmoittaa, niin itse olen viime aikoina useinkin ajatellut sitä aikaa ja millaista se tuleekaan olemaan elää silloin uskovana, Jeesuksen nimi huulilla, sekä sydämessä? Noh, sehän tulee olemaan mitä todennäköisemmin todella rankkaa aikaa, jos ei sitten päätä kieltää Jeesustaan. Mutta silloin ei kyllä taivaskaan kohtaa, jos kieltää rakkaimpansa, Pelastajansa. Silloin sellainen valitsee kadotuksen, hetkellisen avun vain saaden elämäänsä, ei muuten kannata tehdä sitä, ei.

Mutta kun kestämme tämän ajan koetukset ja koettelemukset, kaiken sen, mikä loukkaa, satuttaa, murehduttaakin, niin ja pysymme aina lähellä verilähdettämme, Golgatan ristinpuuta, Herraamme Jeesusta Kristusta, pyytäen rukouksessa apuaan, sekä voimaa antaa anteeksi, siunatakin ja pyrkiä rakastamaan jopa vihamiehiämmekin, niin silloin opimme sen, miten kohdata vaikeat ihmiset, vaikeat tilanteet, ja mistä apu tulee, kun kaikki kaatuu ja musertuu allemme!? Apu tulee vain Herraltamme, ei koskaan ihmisiltä, parhaimmiltakaan. Avun kaikkiin asioihimme, sekä tilanteisiimme voimme saada vain yksin Jeesukseltamme!! Se sinun ja minunkin täytyy oppia ennen vaikeita aikoja.. Älä siis lannistu, vaan katso vain yksin ristille, Jeesukseen ja anna Hänen joka päivä pestä syntisi puhtaaksi verellään!

Eija Merilä - Apu tulee ylhäältä

On totta, että kun itse on kärsinyt, käynyt läpi vaikeitakin aikoja ja asioita, niin pikkasen paremmin osaa silloin mennä kärsivän lähellekin, sekä ymmärtää kärsimystään,vaikeuksiaan; olla nostamassa toista jaloilleen ja jälleen vain turvautumaan kaikessa Herraan! Isältä saamamme rakkaus auttaa rakastamaan toistakin, sekä välittämään hänestä ja olla jos ei muuta niin ainakin rinnallaan, kuunnellen..Kuuntelijan paikka on se paras paikka, vaikka ei aina ymmärtäisikään mitä toinen juttelee..Olla lähellä ja välittää on minusta kalllisarvoisinta ystävyyttä, ei aina tarvita sanojakaan. Mutta on kuitenkin hyvä oppia kysymään Herralta neuvoa, mitä sanoa, tai miten toimia toisen hyväksi. Eikä oman mututuntuman mukaan, joka voi vain lisätä toisen tuskaa, kelpaamattomuuden tunnetta, tms..

Job 22:
23 Kun palajat Kaikkivaltiaan tykö, niin tulet raketuksi, jos karkoitat vääryyden majastasi kauas,
24 viskaat kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan joen kivien joukkoon.

25 Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi, sinun hopeaharkoiksesi,
26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
27 Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi.

28 Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo.
29 Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: 'Ylös!' ja hän auttaa nöyrtyväistä.
30 Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton; sinun kättesi puhtauden tähden hän pelastuu."