Kuolema ei ole elämän loppu

[rita4]

04.11.2023 08:15
TEUVO V. RIIKONEN
ON KIRJAILIJA JA PAPPI,
JOKA TOIMII PARIKANNIEMISÄÄTIÖN TOIMINNANJOHTAJANA.

”Maasta sinä olet tullut, maaksi sinun pitää jälleen tuleman. Jeesus Kristus, Vapahtajamme, herättää sinut viimeisenä päivänä!” Nämä sanat lausutaan hautaan siunaamisen yhteydessä. Samalla arkulle piirretään hiekalla risti, voiton merkki.

Siunaamisen kaunis rituaali viittaa siihen, että elämämme on koko ajan Jumalan – luomakunnan hallitsijan – käsissä. Ihminen on luotu maasta, Jumala muovasi meidät maan tomusta, ja olemme osa katoavaista luomakuntaa. Siksi meidän on tultava maaksi jälleen. Mutta kuolema ei ole elämän loppu, vaan lopussa Jeesus Kristus herättää kaikki ihmiset.

Nykyaikaisessa yhteiskunnassa kuolema kielletään monella tavalla. Se on siirretty sairaaloihin ja ammattilaisille, eikä kuoleman ja surun tunnuksia näy julkisuudessa, koska ne häiritsevät meidän jokapäiväistä elämäämme. Kuoleman kieltäminen kertoo maailmankuvan kapeudesta. Kuvittelemme, että kipu ja kuolema eivät siihen kuulu. Koska kuolema herättää kielteisiä tunteita, se piilotetaan, minkä seurauksena pelkäämme sitä entistä enemmän.

|Emme tee tiliä kuoleman kanssa vain järjellä

Kristinusko on kuitenkin kuolemattomuususkonto, ja ehtoollisella juomme kuolemattomuuden maljasta. Silti emme tee tiliä kuoleman kanssa vain järjellä, vaan siihen liittyvä surutyö on pitkälti tunteiden työstämistä. Rakas lähimmäinen on poissa. Suru tulee vieraaksi ilmoittamatta, milloin poistuu. Pitää rakentaa uusi maailma, jossa häntä ei ole. Se on sopeutumista tunteeseen, etten kuitenkaan ole yksin.

|Kristillinen hautaan siunaaminen ei ole päätepiste

Kristityille kuolema on Martti Lutherin mukaan ”kuolon uneen nukkumista”. Ortodoksit rukoilevat ”tuonilmaisiin” siirtyneen puolesta. Kuolemassa nukkuvat sekä ruumis että sielu. Omaiset saattavat läheisen. Tekstit ja virret julistavat elämän jatkumista, ja pyydämme: ”Anna hänen liittyä meitä ympäröivään näkymättömien todistajien joukkoon.” Kristillinen hautaan siunaaminen ei ole päätepiste, vaan Pyhän Jumalan enkelit hakevat omansa kotiin.

Kuoleman voi hyväksyä järjellä. Kukin kohtaa sen vuorollaan. Mutta suuri mysteeri on järjestys. Se kun ei tule ikäjärjestyksessä. Hyväksymme ikääntyneiden vanhempien lähdön, mutta erityisen vaikeaa se on, kun vanhemmat joutuvat luovuttamaan oman lapsensa. Silloin miekka käy sydämen läpi.

Teuvo V. Riikonen

Kirjoitus on julkaistu Parikanniemen Kontti -lehdessä elokuussa 2023.

Aiheeseen liittyvää: Pyhäinpäivän alla muistellaan rakkaita kristillisissä päiväkodeissakin

Hautaustavat ja -toiveet runsastuvat, mikä uudistaa koko hautauskulttuuria

[rita4]

Jäin miettiin kuolemaa ja mitä se oikeasti ja mitä siitä seuraa..Niin kuin veljen kirjoituksestakin käy hyvin ilmi tuo luterilaisuuden ajatus syntymästä ja kuolemasta. Oppi, jossa pieni vauva kastetaan pään päälle veden valelemisella sekä valheellisesti vielä uskotellaan, että kun nyt pikkuinen on kastettu ja liitetty kirkkoon, niin hän satavarmasti pelastuu ja kuollessaan pääsee taivaaseen. Niinkö Raamattu sanoo? Olen tämän 34 uskossa olo vuosinani etsinyt Raamatusta kohtaa, jossa Jeesus ois sanonut tai jopa kehottanut kastamaan kaikki vastasyntyneet lapset.. Koska Jeesushan ei kastanut tai kehottanut kastamaan kuin vain syntinsä tunnustavia ja katuvia, ei pikkuisia, ei. Hän kyllä laittoi kätensä lasten päälle ja siunasi heitä, muttei kastanut..

Matt. 19:
13 Silloin tuotiin hänen tykönsä lapsia, että hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.
14 Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta".
15 Ja hän pani kätensä heidän päälleen ja lähti sieltä pois.

Lapset siis ovat pieninä puhtaita ja he eivät siksi tarvitse kastetta, ennenkuin he alkavat ymmärtää: hyvän ja pahan eron, sekä oikean ja väärän eron. Siihen asti vauva, eikä pieni lapsi tarvitse kastetta, vaan on lapsenuskollaan jo kelvollinen taivaaseen.

Olisin toivonut veljen kirjoituksesta löytyvän sen Totuuden, joka on Raamatussakin, etteivät kaikki pääse kuitenkaan taivaaseen, jos eivät käänny, tunne syntisyyttään, kadu sitä ja tahdo muuttua, pyytää syntielämäänsä anteeksi ja saa myöskin, kun vain koko sydämestään pyytää syntejään anteeksi Jeesukselta Kristukselta, niin hän saa kokea vapautuksen syntitaakoistaan ja saa siloin syntyä uudesti ylhäältä, elävään uskoon ja tulee samalla Jumalan lapseksi, sekä taivasosuuden saajaksi.

Niin kuollessaan, kun vain pysyy lähellä veristä ristiä, Jeesuksen Jumalan Pojan ristintyöhön turvaten, niin silloin on niiden pyhien joukossa, jotka kerran, aivan pian, Jeesus noutaa taivaaseen, Karitsan hääjuhliin mukaan. Halleluja, amen!

Mark. 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

Kaikki kyllä kerran herätetään. Toiset ikuiseen elämään kanssa pyhien taivaaseen ja toiset herätetään haudoista ikuiseen elämään kadotuksessa. Kuolema ei lopeta elämää, vaan oman ratkaisunsa mukaan täällä elämässä tulee kuoltua paikka, joka kestää ikuisesti, eikä lopu koskaan. Eikä kadotuksesta enää pääse pois, ei vaikka sitäkin valhetta jotkut opettaa. Valitse siis Jeesus, kun vielä elät, niin pääset kirkkauteen: elämään ikuista elämää kanssa pyhien!!

1. Tessalonikalaiskirje 4:
13 Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.

14 Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
15 Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.

16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

Johanneksen ilmestys 22:
10 Ja hän sanoi minulle: "Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja; sillä aika on lähellä.
11 Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.

12 Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.
13 Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.

14 Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
16 Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."
17 Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.

Sekä tämä:
Johanneksen ilmestys 20:
11 Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.
12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.
15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

Niin rakas ystäväni; Onhan sinunkin nimesi jo kirjoitettuna Elämänkirjaan? Lueppa tämä; Johanneksen ilmestys 20:6-

Ja lopuksi tuon Jeesuksen omat sanat jokaiselle, joka uskoo tai uskottelee olevansa jo Jumalan lapsi tekemällä ihmeitä, tms..Koska pimeyskin osaa tehdä ihmetekoja..eksyttääkseen jopa valitutkin..

Luuk. 10:
17 Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: "Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden".
18 Silloin hän sanoi heille: "Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman.
19 Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava.

20 Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."

21 Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.
22 Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne, kuka Poika on, kuin Isä; eikä kukaan muu tunne, kuka Isä on, kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa."

Kasteet eivät pelasta oli ne sitten millaisia tahansa, mutta Jeesus Kristus pelastaa ja kun kuolema kohtaa, niin se, joka on silloin ottanut Herran Jeesuksen sydämeensä asumaan, niin hän pelastuu ja pääsee kotiin taivaaseen.

Olethan pelastettujen joukossa. Kuuluit sitten kirkkoon tai mihin vain, tärkeintä ei ole se mihin kuulut täällä ajassa, vaan Kenelle kuulut ja kuka vie sinut kotiin, kun aika päättyy. On vain 2,si tietä ja 2,si paikkaa johon siirrytään kuollessa: Taivas tai kadotus. Se riippuu siitä, kuka on silloin Herrasi ja onko rauha sydämessäsi siitä, että olet Jumalan lapsi Jeesuksen ristintyön ja verensä puhdistuksen tähden. Nyt on aika tehdä tilit selviksi Herran Jeesuksen kanssa. Kohta Hän saapuu noutamaan omansa kotiin..Olethan kanssani silloin mukana ylösotossa,kun pasuuna soi ja pyhät nousevat pilvihin...

J.A.M - Tule sellaisenaan

[rita4]

Otampa tämän pohdintaani. Kun mieleeni nousi ajatuksia kuolemasta ja siitä, mitä se on meitä ihmisiä ajatellen. Monet pelkäävät kuolemaa, ja tavallaan sen kyllä ymmärränkin, sillä se on ihan inhimillistä. Enkä moiti ketään siitä. Toivoisin vain, että sinä joka pelkäät kuolemaa ja yrität kaikin keinoin estää sen tapahtumisen hoitamalla terveyttäsi, tai vain elämällä hyvin.. Niin päättäisitkin alkaa lujemmin turvata Herraan Jeesukseen, jos olet uskossa elävä. Etsi siis Herraa ja Hänen apuaan, sekä voimaansa joka päivä, niin pääset lähemmäksi Häntä ja Hänen rakkauttaan, joka vain voi poistaa sinulta kuoleman pelon. Näin uskon.

Olen usein miettinyt itseäni, kun kävin nuorimmaiseni syntyessä kuoleman rajalla, ja se vaikutti sen,että minulta poistui kuoleman pelko samalla. se on oikeastan ihmeellistä. Toki olen kuullut joiltakin muiltakin saman asian, kun ovat olleet kuolemaisillaan..Mutta tulivatko he uskoon sen jälkeen, vai jäivätkö vain uskonnollisuuteen, sen vain Herra yksin tietää. Mutta minä itse sain tulla uskoon 2v sen jälkeen ja se on valtava kiitosaihe taivaisiin, ainiaan! Tajuan, että jos olisin kuollut silloin, niin olisin kuollut ilman Jeesusta, ilman pelastusta, tai vapautusta synneistäni. Ja varma kadotukseen meno ois ollut varmaa.. Koska Herra sanoi minulle silloin, että; "Tämä on viimeinen etsikkoaika/kutsunaika ja uutta ei enää tule jos nyt kieltäydyt!" Ja silloin tiesin, että; Se joka puhuu minulle, niin Hänellä on voima toteuttaa sanansa, totisestikin.

Sain uuden elämän, sekä uuden sydämen, kun sitten hiukka myöhemmin annoin elämäni Jeesukselle, enkä todellakaan ole koskaan sitä tekoani, päätöstäni katunut, mutta sitä olen katunut, miksen jo aikaisemmin luovuttanut elämääni Jeesuksen rakastaviin käsiin.

Minulta on kuollut siskoja, yksi pienenä lapsena, yksi uskossa olevana ja yksi, jolle Jeesus ei tainnut sittenkään kelvata. Mutta jospa hänenkin kohdallaan vielä kerran saisin iloita, jos hän ois sittenkin antanut lopussa elämänsä Jeesukselle. Herra sen vain yksin tietää. Ja ensimmäinen anoppini oli väkevässä herätyksessä, mutta luopui ihmispelon takia, eikä ottanutkaan Jeesusta Pelastajakseen. Hän sitten siitä pari vuotta myöhemmin sairastui vakavasti ja koska asuin vieressään, niin hoidin hänet viimeiseen hengen vetoon asti, ja näin ja kuulin sen karmeuden, kun ihminen näkee mihin on menossa, ja huusi; Mitä putoan, minä palan, jne..

Toinen anoppini oli uskova ihana mumma ja kun hän sitten kuoli tk,sa ja mentiin katsomaan häntä, kun hänet oli juuri puettu arkkuun, niin hän hymyili vielä kuoltuaankin ja oli kuin kaunis suloinen nukke, kuin puettu juhlavaatteisiin ja sydämessään ilo sekä riemu, kun Jeesus tuli noutamaan hänet kotiin taivaaseen.

Joh. 5:
21 Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.
22 Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle,
23 että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.

24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

25 Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää.
26 Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.