Miksi Raamatun lapsettomat saavat aina haluamansa mutta minä

[rita4]

Miksi Raamatun lapsettomat saavat aina haluamansa mutta minä en?
LAPSETTOMUUS 13.05.2023 07:00 (päivitetty 9:14)
VIRPI KURVINEN

Tahaton lapsettomuus on suuri suru. Rukouksista huolimatta Jumala ei aina anna lasta. Miksi?

Tahaton lapsettomuus sattuu syvältä. Miksi Raamatussa kuvataan lapsettomia pareja, jotka aina lopulta saavat toivomansa?

Tänään, äitienpäivän aattona vietetään lapsettomien lauantaita.

Tahaton lapsettomuus herättää monenlaisia tunteita: surua ja kateutta. Eläimetkin saavat jälkeläisiä. Naapuri ja ystävä kertovat iloisia vauvauutisia. Jollain pariskunnalla ehkäisy pettää ja lapsi tulee, vaikka häntä ei suunniteltukaan. Miksi minulle annetaan vain tyhjä syli? Tai miksi en koskaan kohdannut ketään, jonka kanssa olisin voinut yhdessä unelmoida vanhemmuudesta?

Lupauksen lapsi

Raamatussa kerrotaan useista aviopareista, jotka kärsivät lapsettomuudesta. Abraham ja Saara, Rebekka ja Iisak, Hanna ja Elkana sekä Uuden testamentin Elisabet ja Sakaria. Kaikille heille Jumala kuitenkin antoi lopulta lapsen.

Vanhassa testamentissa kertomukset lapsettomista pariskunnista kytkeytyvät pelastushistorian tapahtumiin. Esimerkiksi Abrahamille Jumala antoi lupauksen perillisestä. Abrahamin siemenessä kaikki kansakunnat tulisivat siunatuiksi (1. Moos. 22:18) Iäkkäille vanhemmille syntyi Iisak. Hänestä tuli juutalaisten kantaisä.

Iisak oli ennakkokuva Jumalan omasta Pojasta, jonka kautta kaikki ihmiset pääsisivät osallisiksi Jumalan lupauksista. Uuden liiton keskeinen kysymys on se, miten sanoma ylösnousseesta Jeesuksesta tavoittaisi kaikki kansat ja kaikki kielet. Siksi jotkut kristityt pysyvätkin omasta tahdostaan naimattomina ja lapsettomina, sillä siinä asemassa on helpompaa omistautua Jumalan valtakunnan työhön. (Matt. 19:3–12)

***

Haluatko lukea koko artikkelin? Lue se Uuden Tien verkkolehdessä.