Rovasti Sakari Leppänen ja terapeutti Seija Leppänen kehotta

[rita4]

Rovasti Sakari Leppänen ja terapeutti Seija Leppänen kehottavat 49 avioliittovuoden kokemuksella: ”Vihastukaa!”
PARISUHDE 19.07.2022 08:45 (päivitetty 10:49)
ERJA TAURA-JOKINEN
SRKL

Seija ja Sakari Leppänen osallistuivat vuonna 1993 ensimmäiselle, kristilliselle avioliittoleirilleen. Syksyllä 2022 he ovat puhujaparina Mennään Eteenpäin parisuhdeviikonlopussa. Heinäkuun alun Kansanlähetyspäivillä Leppäset pitivät Puhutaan ja pussataan kanavaa. Kuva: Erja Taura-Jokinen

Kristillisen avioliittotyön konkarit puhuvat tunneämpäristä, johon itse kullakin kertyy kuonaa vuosien varrella. Sen tyhjentäminen on elämän mittainen prosessi.

Miksi läheisen ihmisen sanat sattuivat niin kovasti? Miten pieni asia aiheuttikin niin suuren reaktion?

– Kyse on yleensä mielensä pahoittaneen ihmisen omasta historiasta. On tapahtunut asioita, jotka ovat häneltä jääneet tunnistamatta ja käsittelemättä. Kun jostakin loukkaantuu, on hyvä hetkisen aikaa miettiä, miksi oikeasti niin kävi, sanoo terapeutti Seija Leppänen.

Vihastumista tai vihan tunnetta ei tarvitse pelätä tai hillitä, kristitynkään.

– Raamatusta voimme lukea, miten Jeesus kehotti ihmisiä vihastumaan, mutta kielsi heti perään synnin tekemisen. Olennaista siis on, millaista käytöstä vihan tunteemme saa aikaan.

Viha kannattaa kanavoida ulos niin, ettei se jää tunneämpäriin muhimaan.

Konsteja on monia, ja niissäkin vain luovuus rajana. Joku purkaa vihaiset ajatuksensa paperille, toinen hakkaa nyrkkeilysäkkiä tai karjuu metsässä.

– Eräs aikuinen tytär purki vihaa äitiään kohtaan pyöräilemällä – tekemällä polkaisut raivokkaasti. Ja kyllä matkat sitten nopsasti taittuivatkin!

Kun tunteen intensiteetti on laantunut, voi asian ottaa rauhallisesti ja rakentavasti keskusteluun.

Seija Leppäsellä patoutuneet vihan tunteet alkoivat pirskahdella kolmatta lasta odottaessa:

– Olin uupunut raivatessani lapsuudenkotini tavaroita ja siinä samassa tulin syvällisemmin miettineeksi omaa vointiani. Tajusin liiallisen, vääränlaisen kiltteyteni, joka oli johtanut siihen, että tein kaikkea aivan liikaa. Arki oli mennyt pahasti suorittamisen puolelle.

Hänen oli opeteltava ei-sanan käyttö.

– Muutos oli niin huomattava aikaisempaan verrattuna, että se sai minut ajattelemaan, etten kyllä tuollaisen naisen kanssa naimisiin mennyt, Sakari Leppänen muistelee.

Lapsuudenkodin henkisestä perinnöstä kannattaa olla tietoinen.

– Itse vartuin hyvin tunneköyhässä ilmapiirissä. Isäni tunnusti päreittensä palaneen sodassa, ja niin sain lapsena kärsiä hänen lyhyestä pinnastaan. Jos en olisi aikuisena kunnolla miettinyt ja käsitellyt hänen reagointitapojaan, olisin tullut käyttäneeksi samoja lasteni kanssa, rovasti toteaa.

– Tunteet ottavat isännän roolin eli valta-aseman, ellei niitä tunnista, tiivistää Seija Leppänen.

Hyvään parisuhteeseen kuuluvat rehellisyys ja totuudellisuus.

– Jotta vaikeista, syvistä asioista kykenee puhumaan, tarvitaan turvallinen, rauhallinen tilanne. Minulla kesti lähes 15 vuotta ennen kuin pystyin Seijalle avaamaan mustimpia elämäni juttuja, Sakari Leppänen paljastaa.

Puhuminen onkin heillä aina ollut parisuhteessa avain eteen päin pääsyyn:

– Mutta ei kommunikointikaan helppoa ole. On elämänmittainen matka oppia puhumaan niin, että toinen haluaa kuunnella ja päinvastoin! Seija Leppänen toteaa.

– Kokemukseni on, että naisen kannattaa antaa miehelle vähintään 90 sekunnin hiljaisuus miettiä, mitä hän kokee, tuntee ja ajattelee eikä ainakaan hoputtaa, että ”sano jo”.

Yksinkertainen neuvo parisuhteen parantamiseen on tehdä muutos, vaikka vain pienikin:

– Jos ette ole tyytyväisiä tänään, tehkää jotain toisin, Leppäset kannustavat.

Aiheeseen liittyvää:Osaavatko suomalaiset mielestänne hoitaa parisuhteitaan? Leirigallup Pieksämäeltä

Eeva ja Kalle huokaisevat illalla ─ ja puhuvat ”meistä”

[rita4]

Vihastumista tai vihan tunnetta ei tarvitse pelätä tai hillitä, kristitynkään.

– Raamatusta voimme lukea, miten Jeesus kehotti ihmisiä vihastumaan, mutta kielsi heti perään synnin tekemisen. Olennaista siis on, millaista käytöstä vihan tunteemme saa aikaan.

Viha kannattaa kanavoida ulos niin, ettei se jää tunneämpäriin muhimaan.

Konsteja on monia, ja niissäkin vain luovuus rajana. Joku purkaa vihaiset ajatuksensa paperille, toinen hakkaa nyrkkeilysäkkiä tai karjuu metsässä.

Niinpä, kuinka me monesti varmastikin uskovina pelkäämme suuttumista, pinnan palamista, ja siksi ei kerrota sille toiselle; Miltä minusta tuntuu, kun tulee sitä, tai tätä elämään.., Ja samalla ei myöskään opita tuntemaan syvällisemmin sitä puolisoamme ja sitä, mikä on hänen arka paikkansa, tai ehkä sekin, ettei toiselle edes voi kertoa omia tuntojaan, koska hän ei halua, tai ei vain kuin kykene edes yritättämäänkään ymmärtää toista, vaan nauraa, tai jopa pilkkaa toisen ajatuksia, tms.. Ja kun sit pinna palaa, tai vain kuin loukkaantuu toisen puolison käytökseen, tai sanoihin, niin ei edes pystytä keskustelemaan, ja et voi sanoa miltä susta tuntui toisen käytös, teko, sanat, koska toinen on kyvytön näkemään itsessään mitään vikaa, tms. (narsismi, tai rikinäinen lapsuus, nuoruus, aikuisuus ilman, että olisi pystynyt selvittämään vaikeat tilanteet, tai vaikeat ihmissuhteet, terveellä tai luottamuksellisella tavalla, puheella, pelkäämättä nollaamista, pilkkaa, tms.)

Miksi läheisen ihmisen sanat sattuivat niin kovasti? Miten pieni asia aiheuttikin niin suuren reaktion?

– Kyse on yleensä mielensä pahoittaneen ihmisen omasta historiasta. On tapahtunut asioita, jotka ovat häneltä jääneet tunnistamatta ja käsittelemättä. Kun jostakin loukkaantuu, on hyvä hetkisen aikaa miettiä, miksi oikeasti niin kävi, sanoo terapeutti Seija Leppänen.

Tuon edellisen voin kyllä täysin allekirjoittaa. Niin monesti olen joutunut menemään itseeni ja miettiin; Miksi suutuin, pahoitin mieleni noin pienestä, mitättömästä asiasta ja suutuin tosi pahasti? Ja kun alkaa Herran avulla asiaa hiukka funtsia, niin usein se käsittelemätön haava, on syynä loukkaantumiseeni. Ja usein se haava on syntynyt jo lapsuudessa, kun olen joutunut syylliseksi asiaan, johon minulla itselläni ei ole ollut osaa eikä arpaa, tai on tullut rangaistus asiasta, jota en ainakaan itse ole tajunnut väärin tehneeni, tai sanoneeni, tms. On vain haukkumista, lyömistä, syyttelyä, saamatta edes puolustautua. Sieltä ne usein löytyy herkkyys loukkaantua, suuttua.. Mutta niihinkin Herran Jeesuksen avulla saa edes jonkinlaista apua ja voimaa jatkossa kestää enempikin..Jos ei muuta niin ainakin riitely jää alkutekijöihin, eikä sit enää olekkaan halua jatkaa, vaan lihan tahdon on kuoltava.

Olen joskus jopa ajatellut niinkin, että; "Kun tulee napina, loukkaantumistakin, ym, niin onko se samalla myöskin kuin hengellistä oppikoulua: oppia kestämään, sekä selviämään kaikenlaisista vaikeuksista, oppia menemään nopeasti sinne verisen ristinpuun juurelle pyytämään apua Jeesukseltamme ja siten samalla myöskin selviämään, ns ehjin nahoin, ja oppien, ettei kannata jatkaa, vaan olla se vahvempi osapuoli ja lopettaa riita. Ja samalla valmistaudumme kestämään tulevat vainotkin Herramme avulla, sekä Hänen kanssaan."

Minä olen koittanut opetella aikoinaan purkamaan kiukkuani kirjoittamalla, tai isolla musiikin kuuntelulla. Ja sit oli lähteä koiran kanssa pitkälle lenkille, mielluimmin metsään..Pojilleni hommasin nyrkkeilysäkin, kun niitä oikein kiukutti, Nyt kun en pysty sormieni takia kirjoittaan, niin nyt on pitänyt koittaa keksiä muita keinoja.. Nyt olen alkanut taas yrittää kirjoittaakin, aina pikkusen kerrallaan.. Herra anna Sinä Pyhän Henkesi kautta keinoja elää, niin ettei tarttis riidellä, eikä loukata toista, vaan ja vain rakastaa. Mutta kun aina kuitenkin tulee sanomista, niin anna Herra keinoja sopia, pyytää anteeksikin ja nähdä sen toisen heikkoudet kestää asioita, kuin myöskin nähdä, sekä oppia tuntemaan sen toisen menneisyyttä, sekä sielun maailmaakin. Ja jos mahdollista niin keskustella vaikeistakin asioista luottamuksella.

Ef. 4:
26 "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli,
27 Älkääkä antako perkeleelle sijaa.

28 Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.
29 Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.

30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.

31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.