Jeesus käytä mua; tässä oon!

[rita4]

Sydämeni palaa halusta olla Herran käytössä hänen elovainioillaan. Mutta kuinka vaikeaa on evankelioida, kun ollaan tultu niin maailmallisiksi ja liha huutaa..Moni sanoo olevansa uskossa, mutta kun hiukan seurailee hedelmän syntyä, niin tuleekin mieleen, että: Missä on hedelmä, totuus, ja valo, suola? Mennään kuin piiloon ja ollaan kuin maailmakin on, samanmielisenä ja henkisenä..Salataan usko. Ollaan, kuin ei oltaiskaan.. uskossa.

Uskon, että Jeesus tahtoisi meidän rohkaistuvan ominaan; olemaan esillä ja tuomaan tuoksuaan esille ja evankelioimaan kansaa: totuuden Sanalla. Kun elämme joka päivä parannusta tehden ristinsä juurella, niin meidän ei tarvitse huolehtia siitä; miten toimimme, sanomme, kirjoitamme... Koska Herra antaa Pyhän Henkensä kautta tarvittavan voiman ja viisauden. Silloin emme toimi oman tahtomme mukaan, vaan jäämme odottamaan hänen kutsuaan ja kehotustaan, mutta ei kuitenkaan laakereilla leväten, vaan pyrkien ojentautumaan omassa elämässämme Raamatun Sanan mukaan. Meidän ei tarvitse hätäillä ja huokailla turhaan, koska Jeesus on kanssamme ja auttaa, vahvistaa, johdattaakin..

Ja onhan suloista saada sit huomata, että on saanut olla Herran omana ja Kristus tuoksuna aivan yllättäen jonkun vielä uskosta osattoman kohdalla/ kohtaamisessa, tms...Ja on voinut olla ihan oma itsensä, kun ei ole yrittänyt olla mitään muuta kuin sitä mitä onkin.. ;)

Älkäämme unohtako olla rohkaisemassa toisiakin uskovia, ja niin ettei mitään tapahdu omassa voimassa, vaan yksin vain Herramme voimassa ja tahdon mukaan. Siis jäädään verisen ristinsä juurelle rukoilemaan ja kiitetään, kun saamme olla vajavaisina astioina kuitenkin hänen käytössään, johdattamassa, jos ei muuten, niin ainakin rukouksin kantaen; ihmisiä pelastukseen ja synnin tuntoon..Sillä aika on lyhyt, eikä meillä ole varaa nukkua, eikä pelätä ihmisiä, piiloutua..Ja jos väsymmekin, niin Isä kyllä virvoittaa ja vahvistaa, kun sitä häneltä vain pyydämme rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimessä ja verensä voittovoimassa.

Laitan lopuksi tämän laulun, jota aina meillä laulettiin kotikouksissa hartaana, mutta moni laulaja ei halunnut kuitenkaan pelastua, koska pelkäsivät enemmän ihmisiä, kuin kadotusta. Surullista, hyvin surullista.

Gospel pertti keisu ylitornio

[rita4]

Ja onhan suloista saada sit huomata, että on saanut olla Herran omana ja Kristus tuoksuna aivan yllättäen jonkun vielä uskosta osattoman kohdalla/ kohtaamisessa, tms...Ja on voinut olla ihan oma itsensä, kun ei ole yrittänyt olla mitään muuta kuin sitä mitä onkin..

Otan pikkasen tuosta edellisestä kirjoituksestani tähän alkuun, sillä tänään tapahtui se, että sain olla Herran käytössä ja puhua Totuuden Sanaa eräälle kotiimme tulleelle naisihmiselle. Kiitos Herralle, että sain voimaa ja rohkeutta puhua Raamatun Sanaa ja selventää eksytyksiä, kuunnella, välittää...Hän kuin imi kaikkea ja saatoimme keskustella asiallisesti ja sain sen tiedon mitä olen oppinut vuosien saatossa jakaa hänelle. Mutta kyllä mä tunsin itseni kovin heikoksi ja pieneksi, etten osaa oikein puhua, selittää ja... piti hiljaa jo rukoilla itsekseni, että: "Herra, anna sanojasi taivaasta Pyhän Henkesi kautta, mistä ja miten puhua, jne..!"

Jäin miettimään miten Herra johdattaa tiellemme ja elämäämme ihmisiä, joilla on evankeliumin nälkä, halu saada tietää totuus ja silloin kun koemme, että: Nyt on mahdollisuus todistaa, niin ei pidä ajatella omaa uskoaan, sen vajavaisuutta, tms, ei! Vaan puhua sen mitä osaa ja kokee oikeaksi ja pyytää lisää voimaa, rohkeutta, sanoja taivaasta.

Jes. 43:
10 Te olette minun todistajani, sanoo Herra, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut,jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule.

11 Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä.

12 Minä olen ilmoittanut, olen pelastanut ja julistanut, eikä ollut vierasta jumalaa teidän keskuudessanne. Te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala.

13 Tästedeskin minä olen sama. Ei kukaan voi vapauttaa minun kädestäni; minkä minä teen, kuka sen peruuttaa?

14 Näin sanoo Herra, teidän lunastajanne, Israelin Pyhä: Teidän tähtenne minä lähetän sanan Baabeliin, minä syöksen heidät kaikki pakoon, syöksen kaldealaiset laivoihin, jotka olivat heidän ilonsa.

15 Minä, Herra, olen teidän Pyhänne, minä, Israelin Luoja, olen teidän kuninkaanne.

16 Näin sanoo Herra, joka teki tien mereen ja polun valtaviin vesiin,

17 joka vei sotaan vaunut ja hevoset, sotaväen ja sankarit kaikki; he vaipuivat eivätkä nousseet, he raukenivat, sammuivat niinkuin lampunsydän:

18 Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.

19 Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.

Tämä Raamatunpaikka nousi mieleeni. Hiukan sitä alleviivasin ja tumensin.

Uskon, että enempikin kysymys on siitä: Haluammeko olla Herran käytössä omana itsenämme ja vain luottaa, että Herra antaa sanoja suuhumme mistä ja miten puhua. Useinkaan itsessämme emme osaisikaan, vaan kun Herra valmistaa meille tehtävän, kuten tuo jonkun ihmisen eteemme, kotiimme, tms.. Niin Hän antaa myöskin siihen tehtävään tarvittavan avun ja voiman, rohkeudenkin.

Ei auta, oletko saarnaaja, evankelista, vanhemmistoveli, ihan riviuskova, tms.. Jos et osaa ja halua vain jäädä Herran johtoon. Emme ole toistamme parempia, tai pyhempiä, emmekä saa olettaa, että vain jonkun viran seurakunnassa omistava voi evankelioida, ei! Vaan jokaista Isä käyttää elovainioillaan tahtonsa mukaan. Olemmeko valmiit evankelioimaan, kertomaan totuuden? Rukoilen sitä!

[rita4]

2. Kor. 13:
4 Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan.
5 Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
6 Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.
7 Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme sitä varten, että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä, vaan että te tekisitte hyvää ja me olisimme ikäänkuin ne, jotka eivät koetusta kestä.
8 Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.
9 Sillä me iloitsemme, kun me olemme heikot, mutta te olette voimalliset; sitä me rukoilemmekin, että te täydellisiksi tulisitte.
10 Sentähden minä kirjoitan tämän poissa ollessani, ettei minun teidän luonanne ollessani tarvitsisi käyttää ankaruutta sen vallan nojalla, minkä Herra on minulle antanut rakentamiseksi, ei kukistamiseksi.

Alotampa nyt tuolla Raamatun paikalla jutusteluni. En nyt sitten tiedä, kuinka se muuttuu, mitä ajattelin kirjoittaa, mutta tahdon antaa Pyhälle Hengelle täyden vapauden johdattaa ajatuksiani kirkastamaan Kristustamme ja että osaisin tuoda sen mitä olen pohtinutkin. Kuitenkin Herramme tahdon ja Raamatun Sanankin mukaan, ei oman ajatukseni, tai siis: lihani tahdon mukaan, ei..

Me olemme heikkoja ja eräs puhelin keskusteluni eilen sai minut yhä syvemmin miettiin juuri tuota heikkoutta uskovana, niin ettei me alettais kuvitella kukaan olevamme kuin mukamas; muita parempia, pyhempiä, suurempia, voimakkaampia Hengessä ja ettei me alettais painaa ketään alaspäin, kuvitellen: vain itse tietävämme ja osaavamme toimia, puhua niin kuin koemme omassa sydämessämme Herrankin tahdoksi.

Koska Jeesus ei halua kenenkään painavan, alistavan, mollaavan siskoaan tai veljeään, päinvastoin; nostavan, rohkaisevan, auttavan ymmärtämään myöskin Jumalan Sanan totuudetkin jne.. Ja suostua olemaan heikko, vajaa, puutteellinenkin uskossaan.. Koska juuri heikkoina me vasta olemmekin voimakkaita ja pystyviä; ei voimamme tunnossa ja pätemisen halussa, toista nurjamielisesti katsoen tai ajatellen, ehei! Heikkoina me tarvitsemme Jeesusta! Emme niinkään silloin kun haluamme olla vahvoja, pomoja, suuria, voideltuja tms..Silloin riittää pelkkä Jeesus nimi, mutta ei Herramme tahdon mukaan enää eläminen ja toimiminen, rukouksessa kysellen Hänen tahtoaan, jne.

Niin nyt, jos ja kun joku on seurakunnassa sellainen, joka haluaa päteä, sanoa viimeisen sanan, moittia jotakin, joitakin, arvostella, tuomaroida, syyttää, syyllistää, mustamaalata, tms.. Niin mitä todennäköisemmin hän saa siihen voimaa, mutta ei Herraltaan, vaan vastapeluriltamme saatanalta, joka saa oveluudellaan sellaisen pätemisen haluisen uskovan helpostikin mukaansa/kelkkaansa ja toimimaan omavaltaisesti ja nurjasti, sekä saa muitakin mukaansa toimimaan vastoin Raamatun Sanaa ja vastustamaan, ja estämään jonkun työ; Herran elovainioilla, tai ainakin estää työn ja palvelemisen seurakunnassaan sellaiselta..Koska hänet nollataan ja mollataan, ja varoitetaan hänestä, tms. Ja uskoohan ne lampaat sellaista, joka esittää vahvaa ja osaavaa, ja on mukava niille, jotka ovat hänelle mukavia, tai kehuvat, ym..

Olen paljon miettinyt, miksi ei ole herätystä ja miksi ne, jotka sanotaan tulleen uskoon eivät kuitenkaan näy, käy missään, heistä ei kuulu mitään, tai eivät vain kasva uskossaan? Olisiko kysymyksessä korvasyyhyyn puhutut saarnat, jotka eivät laita menemään verisen ristin juurelle tekemään parannusta, katumaan, puhdistautumaan Jeesuksen veressä ja voimassa? Ollaan niin kamalan "rakkaudellisia" olevinaan ja halutaan vain olkapäälle taputtelijoita, ei alttarille polvistujia..Ei kestetäkään enää totuuden puhujia, vaan naureskellaan kimpassa vain heille, kun ressukka on niin yli-innokkas ja niin kamalan lakihenkinenkin..

Ei ole hätää hukkuvista sieluistakaan enää, vaan odotetaan että ne ja he tulevat seurakuntaan, kun siellä on nyt niin vapaa meno. Sensijaan että oltas polvet puhki mennen; polvillaan rukouksessa noiden kadotukseen joutuvien sielujen pelastumisen puolesta, sekä seurakunnan uudistumisen puolesta. Ja ei hävettäis Jeesustamme, vaan oltas reilusti suolana, joka toki kirvelee haavoissa, mutta senjälkeen Jeesuksen kallis maahan vuotanut veri alkaakin puhdistaa ja pestä pois syntejä, jonka jälkeen alkaa haavan hoito, ja parantuminen, uusi elämä Kristuksessa Jeesuksessakin!

Annammeko Herran laittaa meidät koetukseen; koetellakseen uskomme tila, siis sydämiemme todellinen tila Hänen pyhyytensä edessä. Kestääkö se Hänen kirkkauttaan? Sillä, jos on sydämellä syntiä, väärä asenne; uskoa tai uskovia kohtaan, lepsuus, kaiken salliminen, maailman tapoihin kiinni jääminen ja niitä käyttäen uskossaan ja ajatuksissaan, lihan mieli, joka ohjaa tekoja, sanoja, käytöstä, ajattelua, ym ja jota ei olekaan laitettu kuolemaan ristille, niin uskallan sanoa, että: koville ottaa olla Pyhyytensä läpivalaisussa silloin.

Meitä jokaista uudestisyntynyttä tarvitaan elovainioilla sillä armoituksella, jonka Herra on kullekin antanut uudestisyntyneisiin sydämiimme. Kukaan EI OLE tarpeeton, kelpaamaton, liian heikko, liian arka, liian vähän sitä tai tätä... Vaan se, joka Haluaa kasvaa uskossaan, niin aivan satavarmasti sellainen Herran oma saa taivaasta lisää voimaa ja rohkeutta, sanoja sydämelleen mitä puhua Pyhän Hengen kautta ja saa olla omalla panoksellaan kirkastamassa Kristusta Jeesusta maailmankin ihmisten edessä, sekä seurakunnassaan. KAIKKIA TARVITAAN TYÖSSÄÄN!

On valitettavaa, jos ja kun sitten valikoidaan uskovia seurakunnissa, että: Kuka huolitaan Sanaa jakamaan, rukoilemaan, laulamaan, soittamaan, palvelemaan toisia, jos joku todella tahtoo olla Herransa käytössä ja olisi halukas palvelemaan toisia sillä armoituksella, jonka omistaa. Mutta onkin toisten silmissä ja mielissä siihen kelvoton, väärähenkinen, lakihenkinen fariseus, vanhanaikainen, tms.. Kun ei tahdota elää parannuksessa, vaan ylistyksessä ja ilossa, helppoa ja lepsua elämää uskovina elävinä..Ja kuvitellaan; Ettei Herra välitä, tai jopa on mielissään, kun on niin hyvä uskossaan ja taidollinenkin, tms..

Mutta, mutta... Onko Herra mielissään, jos ja kun valikoidaan ja ei anneta sellaisen palvella seurakuntaa, joka olisi siihen valmis ja kiinnostunut ja jolla on taivaasta saatu armoituskin siihen työhön. Vaan suljetaan ovet ja käännetään selkä sellaiselle ja itse, täysin ilman Herran neuvotteluissa olemista, Herran puhetta odottaen kuulla: päätetäänkin lihassa, kuka saa palvella..? Kermako vain kelpaa tai mieluimmin annetaan vaikka seurakunnan kuihtua, kuolla, jäädä vaille Jumalan siunauksia, kuin antaa sellaisen olla sillä paikalla: mihin Herra on jonkun valinnut ja se uskova ei ole heille mieluisa kovine sanoineen ja kehotuksineen; tehdä parannus sekä palata verisen ristin juurelle takaisin, uudistumaan ja muutttumaan uskossaankin..

Herätystä odotellaan, mutta tuleeko se, jos seurakunta ja uskovat eivät palaa takaisin ensirakkauteensa ja verisen Golgatan ristin juurelle? Jos ei Suostuta kuolemaan lihansa tahdolle ja lopettamaan kateellisuus ja anteeksiantamattomuus, katkeruus, kauna, epäsopu, panettelu, mustamaalaus, ylpeys, ym? Täytyy ensin tulla; MUUTOS! Kuka suostuu muutokseen ja ristiinnaulitsemaan lihansa tahdon, oman tahdon ja elämään nöyränä vain Jeesukseen katsoen ja turvautuen, rakkaussuhteen luomaan; Mestariinsa?! Minä, sinäkö?

Room. 11:
17 Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta,
18 niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.
19 Sinä kaiketi sanonet: "Ne oksat taitettiin pois, että minut oksastettaisiin".
20 Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää.
21 Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan.
22 Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.
23 Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen.

Tämä laulu lopuksi: Birgitta Silvennoinen - Tee Minut Pieneksi