Uskossa, ei uskossa?

Uskossa, ei uskossa?

ViestiKirjoittaja rita4 » 04.12.2013 21:28

Mietin tuota otsikkoa ja päädyin tuohon, koska se kuvastaa juuri sitä, miten uskovatkin kuin lajittelevat toisiaan, valitettavasti. Kun uskova lähtee pois seurakunta yhteydestä sen opillisten harhojen, tai väärän kohtelun vuoksi, niin jos hän ei palaakaan takaisin häntä koipien välissä, niin miten silloin häntä kohdellaan? Kuin pakanaa, luopiota, moukkaa, fariseusta, jos yhä puhuu yleisesti uskonasioista..

On se JÄNNÄ, miten uskovat ja ihmiset 'itse omissa pienissä mielessään', jos nyt sallitte käyttää näinkin rankkaa kieltä, niin miten he mieltävät uskovan, joka ei halua olla kaiken väärän toiminnan ja opetuksen hyväksyjä, ja siis yhä vain käyden kokouksissa, vaikka on ehkä saanut Herralta voimakasta puhetta lähteä pois ..Tai ainakin varoittaa heitä eksymisestään, Jumalan Sanan vesittämisestään, tms..

Niin... minä en varmaankaan ole edes Jeesuksen seuraaja ja omakaan enään monienkaan uskovien mielestä, koska en käy seurakunnassa, enkä hyväksy sitä maailman vetämistä seurakuntiin ja Jumalan Sanan, Raamatun ilmoitetun Sanan vesittämistä ja kuin tilalle tuodenkin: lihan tahdon, maailman tahdon, veljien tahdon, ihmisen tahdon, mutta ei Jumalan tahdon..tekemistä, julistamista?

Kun katselen ja kuuntelen täällä kuntoutuksessa ollessani tätä maailman ruhtinaan omien toimintaa, huvitusta, puheita, niin se on hyvin surullista katseltavaa ja kuunneltavaa.

On vaikeaa olla Kristus tuoksuna, jos se on omaa yrittämistä, mutta kun Herra Henkensä kautta saa johdattaa ja vaikuttaa, niin ainakin toivoisin voivani olla Hänen tuoksunsa ja omansa, eli; näytän ja kerron värini: Olen uskossa, Olen Jeesuksen oma, seuraaja.

Minua ei enää haittaa, vaikka minua katsotaankin karsaasti, kun en halua palata sinne, minne minun luultiin palaavan alta aika yksikön: srk,taan. Ja kun en kärsi sitä vääränlaista toimintaa, oppia, niin sitten olen muukalainen jopa omille heng siskoilleni ja veljillenikin ja siunausta ei toivoteta, eikä haluta tavata, jutella, vaan keksitään aivan läpinäkyviä, lapsellisiakin juttuja, ettei tartte vain sanoa, hei, tms: minulle..Oon nähnyt miten joku puolituttu tyyppi puhutellaan ja toinen on ihan että Täh, :shock: puhutko sä todellakin minulle, kun halutaan esittää; ettei halua tervehtiä, tuntea enään minua.. Kyllä mua sitten huvitti, se oli niin läpinäkyvää ja teenäistä pakoilua, siis minun kohtaamiseni pakoilua. Herra häntäkin armahtakoon ja auttakoon! Voi voi ressukkaa..

Tänä päivänä aivan selvästi saa nähdä ja joutuukin huomaamaan, että viljan puhdistuksen ja lajittelun aika on tullut uskovien elämään ja seurakuntiin. Olemmeko valvovia uskovia ja valmiina Jeesuksen saapumiseen, jolloin kukin saa palkkansa sen mukaan kuin on Herramme tahto ja sydäntemme asenne..Vai elämmekö itsellemme, toinen toisillemme, tai jopa maailman rakkaudella ja maailman tarjonnalla täyttäen sydämemme?

Fil. 3:
18 Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina;

19 heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.

20 Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,

21 joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.


Ja laitampa meille vielä tämänkin Raamatunpaikan..

2. Tess. 2:
1 Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet,

2 ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä.

3 Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,

4 tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.


5 Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?

6 Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy.

7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,

8 niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,

9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä

10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.

11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,

12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9696
Liittynyt: 20.10.2013 10:53

Re: Uskossa. ei uskossa?

ViestiKirjoittaja rita4 » 25.03.2016 15:46

Näin pääsiäisenä mietin omaa elämääni ja uskoani. Edelleenkään en kelpaa ystäväksi, sisareksi heille, joiden mielestä vain seurakuntaan kuulumalla ja siellä käymällä voi pysyä, sekä olla uskossa. Olen vain jo tottunut siihen, etten ole heille se rakas uskonsisko, vaan: pakana ja luopio, inhotus, jota kartetaan, ettei uskonnollisuuteni tartu heihinkin, niin pyhiin ja puhtaisiin, hurskaisin uskoviin. Hehän käyvät kokouksissa ja uhraavat seurakunnalle ja meller säätiölle.

Noh, jokainen työntää rahansa kenelle tahtoo, ei se mua sillai ns hetkauta, ihmettelen vain.. Herra kouluttaa omaa joukkoaan, joka ei kuulu seurakuntiin. Ei me olla luovuttu uskosta, vaikka meitä seurakunnista pois lähteneitä on aika paljonkin. Toki ihanintahan olisi, jos vois olla Sanan kuulossa omassa seurakunnassa, jos he puhuisivat niin kuin Raamattu opettaa. Ei korvasyyhyyn.

Mietiskelin sitä, kun Raamattuhan tietääkseni opettaa, että: Herramme tahto on, että he yhtä olisivat. Ja että käytäisiin yksinäisten, sekä sairaiden, vanhusten luona, siis muistettaisiin heitäkin, jotka eivät pääse Sanan kuuloon. Mutta käyvätkö nämä veljet ja siskot heidän luonaan? Minä olen saanut kuulla ihan muunlaista viestiä yksinäisiltä ja.. :eh:

Raamattu tietääkseni opettaa anteeksi antamisen ja pyytämisenkin tärkeyttä. Mutta miksi on niin vaikeaa antaa anteeksi? Raamattu puhuu myöskin yhteydestä, jotta maailma näkisi että he yhtä ovat, siis Kristuksen Jeesuksen omia ja seuraajia. Mutta näkeekö maailma, että uskovat olisivat yhtä? Taitaa nähdä miten irrallisia ja rikkinäisiä, riitaisiakin monet ovat, kun katsotaan pärstäkerroin toista uskovaa, tai mihin srk kuuluu. Mutta se, joka on jäänyt yksin, niin se saakin olla yksin ja itse ollaan niin hurskaita, ettei vaivauduta edes keskustelu tasolle heidän kanssaan. Se on Kai sit sitä yhteyttä Kristuksessa Jeesuksessa? :think:

Lopuksi tahdon sanoa, miten olen saanut olla Jumalan koulussa, joka on ollut monellakin tavalla raskaskin ja vaikeakin. Lihan tahdon on ollut pakko kuolla, ja ristiinnaulita se päivittäin ristille, jotta on voinut hyvällä omallatunnolla olla Herran edessä ja jatkaa tätä yksinäisen vaeltajan matkaa. Mutta jos en olisi jäänyt yksin, niin ehkä olisin itsekin alkanu mieltyä siihen: lepsuun, kaiken sallivaan ja Sanan vesittävään, ihmeitä vain kaipaavaan uskonelämään. En olisi oppinut tajuaan, miten paljon on vääriä opettajia ja oppeja, eksyttäjiä. Ehkä olisin tyytyväisenä vain jatkanut matkaa, mutta en lähellä ristiä, vaan itseäni hellien (lihaani) ja huitaisten vain kädellä eksyttäjille, koska olisin saattanut ajatella, niin kuin monet valitettavasti ajattelee, etteivät he voi eksyä ja ettei uskova voi eksyä, langeta, joutua pois tieltä..

Siksi kiitänkin tänä armon päivänä Jumalaani, joka on pitänyt minusta niin hyvää huolta, sekä auttanut, vahvistanut, johdattanut Pyhän Henkensä kautta minua sekä; osoittanut tahtonsa minulle kurjallekin. Näin ollen Herran pelko on todellakin viisauden alku. Jeesus on minun Mestarini, jota seuraan, sanoi sit muut mitä haluavatkin, tai aattelevatkin uskostani.. Olen uskossa, ja lopetan tämän Raamatun sanoihin, jotka ovat sydäntäni lähellä:

Fil. 1:21 Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 9696
Liittynyt: 20.10.2013 10:53


Paluu Arjessa elämisen siunaus ja vaikeus?!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa