1. Tim. 4:16 Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.
Kol. 4:
2 Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa,
3 rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden minä myös olen sidottuna,
4 että minä sen ilmoittaisin, niinkuin minun tulee puhua.
5 Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä.
6 Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.
Näitä Raamatunpaikkoja jäin miettiin omakohtaisesti. En ole opettaja ja en tarkoitakaan sitä, vaan kun tuon tänne mitä Herran Henki kulloinkin nostaa sydämelleni, niin minulla on kuitenkin vastuu siitä; mitä tuon ja onko se Herrammekin tahdon mukaista, vaiko ei. Sekä se, kun monien eri tapahtumien ja vaikeuksienkin, vastoinkäymisten, hylätyksi tulemisen tunteiden ym jälkeen, olen alkanut suostua: rukoukseen sekä viipymään Herran edessä myöskin yöllä, vaikka en aina niin kipeäkään olisi. Ja juuri tuo kiitosmieli vaikeidenkin hetkien, asioiden ym ollessa päällä, niin on aivan ihmeellistä, sekä siunattuakin. Ja rukoukseni onkin, että: Se kiitosmieli tulee sydämestäni, eikä vain huuliltani, sitä sitten kuitenkaan oikeesti edes tarkoittamatta.
Valvommeko? Olemmehan morsianseurakunta eri uskonsuunnista riippumatta?, koska jokainen uudestisyntynyt uskova on morsian, joka vartoo Ylkäänsä, vai mitä?! Odotammeko Jeesusta palaavaksi? Minä ainakin odotan, että saisin kohdata Hänet kasvoista kasvoihin; Herrani ja Jumalani, sekä elää ikuista elämää kerran siellä taivaan ihanuudessa ja kirkkaudessa. Uskon, että nämä elämän vaikeudet ja vastoinkäymiset, väärät, valheelliset puheetkin, ym unohtuvat, kun pääsen kotiin Herrani luokse ja siellä ei enää ole tuota tuskaa, se kun halutaan nollata, mollata ja kampittaa, eikä edes haluta olla yhtä, niin työssä, kuin hengessäkään Kristuksen ruumista rakentamassa, sekä vahvistamassa. Olenkin rukoillut; "Herra, älä anna minun katkeroitua, vaan anna voimaa antaa anteeksi ja vain unohtaa ja siunata kaikkia niitä, joiden tähden olen tässä tilanteessa missä nyt olenkin.."
Moni nukkuu, tai ainakin torkkuu, ja ei kuin enää jaksa, tai edes halua enää valvoa uskossaan, työssään, tehdä työtä sillä leiviskällä, minkä kerran sai Herraltaan. On tultu mukavuuden haluisiksi ja laiskoiksi, siirretään muille työtehtäviä, joita voitais itsekin tehdä ja siinä palvella uskollisesti niillä lahjoillaan; mitä onkin Herralta saanut. Moni ajattelee, että; pitää olla hyvä puhumaan, omistaa paljon armolahjoja, olla ulospäin suuntautunut, hyvä rukoilemaan, tai jopa laulamaan, jne.. Ja kun ei täytetä mittaa, niin sit luovutetaan, lyödään rukkaset hyllylle, ei kuitenkaan ihan naulaan, mutta ei enää tahdota olla sillä paikalla uskossaan ja elämässään, minkä on Herraltaan saanut, vaan tahdotaan: enemmän, suurempaa, pyhempääkin, jotain erilaista ja erikoista, tai sitten uskotaan saatanan valhe; "ettei sinusta ole mihinkään, turha edes yrittää!" Tuli tossa jo äsken mieleeni eräs Raamatunpaikka ja laitan sen nyt tähän;
1. Piet. 5:
8 Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
9 Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.
10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
11 Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen.
Emme kukaan tiedä: Milloin Jeesus palaa noutamaan omiaan taivaan kirkkauteen, kun sitä ei tiedä edes Poikakaan [Jeesus]. Siksi Raamattu kehottaakin meitä olemaan hereillä ja valvomaan ja pysymään raittiina, sekä niin ettei maailma saastuta, tai murheet vie uskoamme ja saata meitä luopumisen tilaan. Sillä onhan se hirvittävää luopua uskostaan ja tiedostaa sisimmässään, että: Taivas ei silloin odota vaan kadotus, oli sitten miten ollutkin aikaisemmin uskovanakin. Tämä ei ole pelottelua, Ei! Vaan karu totuus, jota ei voi pehmittää, tai sokeroida millään opilla, tms..
Siksi meidän pitääkin VALVOA uskomme tilaa, sekä suostua kuolemaan lihamme tahdolle, maailman tarjonnalle sekä: pyrkiä elämään; nöyrtyen, suostuen, ristiinnauliten joka päivä lihamme tahdon ristille ja olla näinkin Jeesuksen seuraaja, niin kuin Herrammekin suostui menemään ristille kuolemaan meidän kurjien ja raadollisten, onnettomien ihmisten syntivelan takia, jotta meillä olisi se mahdollisuus päästä kerran Karitsan häihin mukaan, saaden häävaatteen, joka on luntakin valkeampi, ilman tahraa tai ryppyä. Mutta se vaatii nöyrtymistä, suostumista, ja näin ollen; ylpeyden mielen ja hengen on kadottava, ja Jeesuksesta pitää tulla se ensimmäinen kaikessa. Onko Jeesus Kristus sinun elämässäsi, niin arjessa kuin kokouksissakin, kaikkialla se numero 1? Lähdetkö rukouksesta ja Sanan lukemisestakin aina uuteen päivään, niin että; Olet aina paljastettuna Jumalasi edessä, etkä kuvittele edes olevasi jokin ns "pikku jumala"?
Emmehän käskytä Jumalaa, vaan annetaan kaikki valta Herrallemme elämässämme ja suostutaan jopa kärsimäänkin, ja pyydetään vain: voimaa kestää koetus, niin silloin saamme kerran kuulla Jeesuksen sanat; sinulle ja toivottavasti minulelkin;
Matt. 25:
20 Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: 'Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut'.
21 Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'
22 Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut'.
23 Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'
Ja lopuksi tämä riemullinen Raamatunpaikka Herran omille ja uskollisille. Muista aina; Pieni ja heikko, vajaa on Herran silmissä, edessä suurta ja suuret joutuvat joko nöyrtymään, tai jäävät häistä pois.
Ilm. 19:
7 Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut.
8 Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus."
9 Ja hän sanoi minulle: "Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!" Vielä hän sanoi minulle: "Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat".
Näyttäs nyt siltä, että Isä haluaa minun tuovan siskon laulujen myötä tuota taivasta esille, jonne olemme toivottavasti kaikki matkalla ja 