Enkeleitä; onko heitä?
Lähetetty: 14.08.2017 21:32Olen nyt miettinyt enkeleitä ja onko niitä oikeasti. Minusta ainakin on. Laitan jopen laulun tähän vaikka se ei olekaan ns hengellinen, niin siinä on oikea sanoma meille kaikille, että olisimme kuin enkeleitä toisillemme, ei vihamielisiä, ei kateelisia, ei katkeria, ei anteeksiantamattomiakaan, vaan todellakin kuin enkelit taivaan:rakastavia ja sopuisia.
Jope Ruonansuu - Enkeleitä toisillemme
Mikä sai minut miettimään taas enkeleitä? Edesmennyt vanhin siskoni, jota kaipaan valtavasti, koska hän oli se, joka ymmärsi minuakin "outoa, erilaista." Hän, joka kuoli uskossa Herraansa Vapahtajaansa vain 35 vuotiaana, kun kuoli auto-onnettomuudessa.. kolmostiellä maaliskuussa -88 Hän johdatti minut srk nuoriin ja olinhan nähnyt uninäyn hänestä/meistä jo n 14-15 vuotiaana?, jossa ensin varoittelimme yhdessä hänen kanssaan ihmisiä Jeesuksen tulosta. Ja kun sitten Jeesus tuli, niin siskoni alkoi kohota kohti taivasta ja pääsi päärlyporteista sisään..
Mutta liian monet jäivät tänne aikaan ja vaivaan, eivätkä päässeet kotiin Herran Jeesuksen kanssa/luokse, vaan jäivät itkemään, kun ei oltu pesty sydämensä pukua Jeesuksen verellä, tai sitten oli laiskistuttu uskossaan ja miellytty valheeseen, korvasyyhyyn ym väärään, ylpeyteen, tms. Ja taivaan ovi ei heille auennutkaan, vaikka he niin luulivatkin loppuun asti. Se määrä tänne jääneitä uskonnollisia ja uskossaan laiskoja, eksyneitä, joilla ei ollutkaan öljyä lampuissaan, niin heitä oli kuin valtaisa meri..Minä sain katsella lopussa kaikkea kuin korkealta pilven päältä, koska minulle oli vielä tehtävä; kertoa kaikille kuunteleville korville, että: Jeesuksen tulo on todellinen ja lähellä ja pitää valmistautua Karitsan häihin pesten sydämensä Jeesuksen ristin veressä ja voimassa. En aio vaieta, vaikka olenkin kuin piikki monen lihassa, sekä uskollisuuteni Herralle tähden. Herra Jeesus vahvistaa askeleeni ja sydämeni, niin että kestän pilkan ja valhepuheetkin minusta.
Niin siskoni, hän oli minulle todella läheinen ja rakas. Olimme kumpikin kuin erilaisia muihin sisaruksiimme nähden. Ja kun hän kuoli, olin aivan surun murtama, mutta Jumala lohdutti jo silloin minua sillä uninäylläni, jossa näin hänen päässeen kotiin asti. Kun sitten olimme hänen hautajaisissaan, niin silloin se tapahtui, joka on jälleen kuin nostettu mieleeni. Olimme silloisen mieheni kanssa tulossa haudalta, muun hautajaisväen jo mennessä kappeliin. Kun eteemme tuli ns tyhjästä nainen, joka oli vaatetukseltaan, näöltään, olemukseltaankin kuin rakas siskoni, baskeria myöten. Siinä hän yht' äkkiä vain seisoi ja katseli meitä ja muutakin hautajaisväkeä. Hämmästyin ja muistan ajatelleeni, että: "Miten joku voikin olla niin saman näköinen kuin R oli?" Voi, kuinka se tuntui lohdulliselta nähdä siinä kuin siskoni elävänä, vaikka häntä oltiinkin oltu juuri hautaamassa, siis sitä savimajaansa.. Sieluhan oli jo poistunut.. Ja sit hän vain katosi yhtä ihmeellisesti, kuin oli ilmestynytkin. Hän ei kävellyt mistään siihen, eikä siitä poiskaan, vaan vain tuli ja katosi kuin tuhka tuuleen..
Hän oli nyt enkelinä. Ja hän tuli lohduttamaan minua surussani ja ikävässänikin. Ja nyt hän on jälleen usein noussut mieleeni ja tuo tapahtuma siellä Riihimäen kappelin hautuumaalla. R on jo kotona, minä vielä täällä taivallan ja kaipaan kotiin pääsyä itsekin, saada nähdä rakkaat, uudestisyntyneet omaiseni ja Jeesukseni. Pois ihmisten hampaista, siis uskovien.., kuin muidenkin.
Jope Ruonansuu - Enkeleitä toisillemme
Mikä sai minut miettimään taas enkeleitä? Edesmennyt vanhin siskoni, jota kaipaan valtavasti, koska hän oli se, joka ymmärsi minuakin "outoa, erilaista." Hän, joka kuoli uskossa Herraansa Vapahtajaansa vain 35 vuotiaana, kun kuoli auto-onnettomuudessa.. kolmostiellä maaliskuussa -88 Hän johdatti minut srk nuoriin ja olinhan nähnyt uninäyn hänestä/meistä jo n 14-15 vuotiaana?, jossa ensin varoittelimme yhdessä hänen kanssaan ihmisiä Jeesuksen tulosta. Ja kun sitten Jeesus tuli, niin siskoni alkoi kohota kohti taivasta ja pääsi päärlyporteista sisään..
Mutta liian monet jäivät tänne aikaan ja vaivaan, eivätkä päässeet kotiin Herran Jeesuksen kanssa/luokse, vaan jäivät itkemään, kun ei oltu pesty sydämensä pukua Jeesuksen verellä, tai sitten oli laiskistuttu uskossaan ja miellytty valheeseen, korvasyyhyyn ym väärään, ylpeyteen, tms. Ja taivaan ovi ei heille auennutkaan, vaikka he niin luulivatkin loppuun asti. Se määrä tänne jääneitä uskonnollisia ja uskossaan laiskoja, eksyneitä, joilla ei ollutkaan öljyä lampuissaan, niin heitä oli kuin valtaisa meri..Minä sain katsella lopussa kaikkea kuin korkealta pilven päältä, koska minulle oli vielä tehtävä; kertoa kaikille kuunteleville korville, että: Jeesuksen tulo on todellinen ja lähellä ja pitää valmistautua Karitsan häihin pesten sydämensä Jeesuksen ristin veressä ja voimassa. En aio vaieta, vaikka olenkin kuin piikki monen lihassa, sekä uskollisuuteni Herralle tähden. Herra Jeesus vahvistaa askeleeni ja sydämeni, niin että kestän pilkan ja valhepuheetkin minusta.
Niin siskoni, hän oli minulle todella läheinen ja rakas. Olimme kumpikin kuin erilaisia muihin sisaruksiimme nähden. Ja kun hän kuoli, olin aivan surun murtama, mutta Jumala lohdutti jo silloin minua sillä uninäylläni, jossa näin hänen päässeen kotiin asti. Kun sitten olimme hänen hautajaisissaan, niin silloin se tapahtui, joka on jälleen kuin nostettu mieleeni. Olimme silloisen mieheni kanssa tulossa haudalta, muun hautajaisväen jo mennessä kappeliin. Kun eteemme tuli ns tyhjästä nainen, joka oli vaatetukseltaan, näöltään, olemukseltaankin kuin rakas siskoni, baskeria myöten. Siinä hän yht' äkkiä vain seisoi ja katseli meitä ja muutakin hautajaisväkeä. Hämmästyin ja muistan ajatelleeni, että: "Miten joku voikin olla niin saman näköinen kuin R oli?" Voi, kuinka se tuntui lohdulliselta nähdä siinä kuin siskoni elävänä, vaikka häntä oltiinkin oltu juuri hautaamassa, siis sitä savimajaansa.. Sieluhan oli jo poistunut.. Ja sit hän vain katosi yhtä ihmeellisesti, kuin oli ilmestynytkin. Hän ei kävellyt mistään siihen, eikä siitä poiskaan, vaan vain tuli ja katosi kuin tuhka tuuleen..
Hän oli nyt enkelinä. Ja hän tuli lohduttamaan minua surussani ja ikävässänikin. Ja nyt hän on jälleen usein noussut mieleeni ja tuo tapahtuma siellä Riihimäen kappelin hautuumaalla. R on jo kotona, minä vielä täällä taivallan ja kaipaan kotiin pääsyä itsekin, saada nähdä rakkaat, uudestisyntyneet omaiseni ja Jeesukseni. Pois ihmisten hampaista, siis uskovien.., kuin muidenkin.
