Aikamme lyhyys ja merkitys
Lähetetty: 30.04.2017 14:39Hepr. 13:
8 Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. [Amen]
9 Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.
10 Meillä on uhrialttari, josta majassa palvelevilla ei ole valta syödä.
11 Sillä niiden eläinten ruumiit, joiden veren ylimmäinen pappi syntien sovitukseksi kantaa kaikkeinpyhimpään, poltetaan ulkopuolella leirin.
12 Sentähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella.
13 Niin menkäämme siis hänen tykönsä "ulkopuolelle leirin", hänen pilkkaansa kantaen;
14 sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.
15 Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät.
16 Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.
Saarnaaja 3:
1 Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
2 Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
3 Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
4 Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
5 Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
6 Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
7 Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
8 Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
Laitoin nuo 2 Raamatunpaikkaa, jotka nousivat mieleeni. Mietin elämää ja mietin aikamme lyhyyttä, sillä, vaikka saisimmekin elää vaikkapa jopa 100 vuotiaaksi, niin siltikin se on kuitenkin lyhyt aika: ikuisuutta ajatellen. Koska ikuisuus, joka on edessämme, kun kuolema meitä kohtaa, niin se on loppumaton, siis; ikuinen, sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja se, missä sitten vietämme sen ikuisuuden, joka ei koskaan pääty, niin sehän riippuu vain siitä; Miten elimme aikamme täällä maan päällä ja mitkä elämän ratkaisut teimme, tai jätimme tekemättä.
Siis, tarkoitan ikuisuuttamme ajatellen, en muuten. Onko meillä turva Jumalassa ja olemmeko ottaneet Poikansa Jeesuksen Kristuksen sydämiimme asumaan ja näin ollen saamme elää turvallisin mielin, kun aika päättyy täällä ajassa, niin sittenhän taivas meille Herran omille aukeaa ja ikuisuus, Isän Jumalan luona voikin alkaa.
Hei..vai jätimmekö sittenkin uskon ratkaisun tekemättä ja uskottelimme: kirkon, tai hyvän elämän, hurskaana elämisen, ja varsinkin kasteen armoliiton, tms meidät kyllä pelastavan sitten aikanaan, että noilla edellytyksillä jo varmasti pääsemme taivaaseen, ilman muuttumista?
Vai, onko näin ettei minkäänlainen uskon asioihin liittyvä asia, tai, että edes Jeesusta olisi tulut mietittyäkään,niin ettei sellainen mietintä, aika ole edes käynyt koskaan mielessämmekään, jotta olisi tullut kuin tarve, tai sydämen halu pelastua? Tarve saada varmuus, selvyys siitä; mitä on siellä kuoleman rajan toisella puolella. 
En jaksa uskoa, etteikö meistä ihmisistä jokainen joskus ainakin mieti sitä: Mitä on siellä, kun kuolemme ja sielumme siirtyy.. Minne se siirtyy? Tai, onko siellä kuoleman jälkeen vielä elämää ja millaista se elämä sitten siellä on, mihin sielumme siirtyy?! 
Meillä kaikilla, rotuun, ihonväriin, uskontokuntaan, maahan missä asuu, tms riippumatta, niin meillä kaikilla on: Ikuinen sielu, joka elää, vaikka tämä savimajamme kuoleekin ja mätänee maan mullassa. Mutta sielu ei kuole koskaan, vaan se jatkaa elämää rajan tuollakin puolen. Ja silloin ei enää olekaan mahdollisuutta muuttaa ajatteluaan, kantaansa, vaan se miten eli ja ratkaisi ikuisuus kysymykset eläessään, niin se ratkaisee senkin, että; missä viettää ikuisuutensa. On vain 2 paikkaa; Taivas ja Kadotus. Kolmatta mahdollisuutta ei ole, eikä tule.
Kadotus on ikuinen, niin kuin taivaskin on ikuinen paikka, joka ei lopu milloinkaan, niin kuin ei lopu kadotuksessakaan oleminen milloinkaan. Sinä ja minä päätämme: Me teemme siis rtkaisumme, valintamme täällä ajassa eläessämme, sen ratkaisun, että: missä elämme sen jälkeen, kun sydän pysähtyy.. ?Se on Hyvinkin Tärkeä päätös ja sitä ei kantsi siirtää vanhuuteen, tai edes kokonaan nollata, tai hylätä, sitä koko kysymystä. Nyt on vielä pelastuksen päivä sille, joka ei vielä ole saanut Jeesukselta kaikkia syntejään anteeksi ja tullut Hänen seuraajakseen, sekä uudestisyntynyt Elävään elämään, tullut uskoon. Oletko se sinä, kallisarvoinen ystäväni, joka viis veisaat nyt vielä, että; missä vietät ikuisuutesi? Ajattelet ehkä etteihän sillä ole mitään väliä, ja kai mä nyt pelastun, kun kuulun kirkkoonkin, tms?!
Ethän enää siirrää ratkaisuasi ja viivyttele ratkaisusi tekoa rakas ystäväni..? Ethän pelkää ihmisten sanoja, katseita, mielipiteitä, tms.. Koska; mietippä tätä asiaa, että: Voiko kukaan sanoa, että: Olen elossa, elävien kirjoissa vielä 5 min, päästä? Huomenna? Ens vuonna? Vanhana? Tms? Ei voi, etkä sinäkään voi! Vaan, kun se aika; minkä Jumala on antanut kullekin ihmiselle (määräaika), niin sitä et voi sinä, eikä parhain lääkärikään, ei mikään, eikä kukaan kuin siirtää, vaan, kun se päivä, aikasi täyttyy, mikä on ihmiselle annettu elettäväksi täällä ajassa, niin se päättyy, niin se kanssa päättyy, haluttiin sitä sitten tai ei. Siksi onkin ensiarvoisen Tärkeää miettiä näitä ikuisuus asioitakin ja onko sittenkään pääsemässä taivaaseen, jonne aivan takuulla kuitenkin kaikki ihmiset haluavat, sanovat sitten muille mitä muuta tahansa. Sinne on tie aukaistu ja se tie, ovi sinne on vain yksin ja ainoastaan; Jeesus Kristus, Poika Jumalan! Joko tunnet Hänet? Hän rakastaa, sekä odottaa sinua omakseen, lähdetkö jo viimeinkin Hänen seuraansa? Taivastielle ahtaan portin kaurra? Suosittelen niin toimimaan..! 
Ja me jo uskossa olevat, niin meillekin on ensiarvoisen tärkeää; miettiä, tutkia sydäntämme, sekä aina välillä kuin tarkistaa kurssi, jolla purjehdimme ja onko se oikea, viekö se taivaaseen, rakastatko todella Herraasi Jeesusta Kristusta koko pienellä sydämelläsi? Vai oletko mieltynyt etsimään vain itsellesi kaikkea hyvää ja kivaa, fiiliksiä, ihmeitä, tms..? Kukaan muu ei voi antaa syntejäsi, tai harhaan joutumistasikaan anteeksi, kuin vain yksin; Jeesus Kristus! Vain Hänen sovintoverensä riittää muuttamaan, sekä puhdistamaan kaiken, sekä luomaan täysin uutta, joka kestää, ja vie lopulta perille asti kotiin, taivaaseen. Viivy siis Hänen ristinsä juurella päivittäin ja hetkittäin..Tehden parannusta, tunnustaen Hänelle aivan kaiken, niin ettei omatuntosi soimaa tai syytä enää sinua!
Herran oman ei ole tarkoitettu elävän, tai edes etsivän itselleen, eli lihalleen nautintoja ja fiilistelyä, yliluonnollisia juttuja, ym.. Vaan meidän on pyrittävä ojentautumaan Sanan mukaan sekä myöskin tahdottava kuolla lihamme tahdolle, maailman tarjonnalle, ja tutkittava sydämemme tilaa: Raamatun Sanan valossa; rukoillen!
Ja on hyvä pyytää Herraa Jeesusta näyttämään, paljastamaan meille itsellemme kaiken meistä itsestämme sekä uskomme tilastakin, ennen kaikkea: Hänen silmissään, eli tuomalla sen niin kirkkaasti esille, jotta näkisimme sen; millainen on uskonelämämme nyt ja tässä ja missä taas on parantamisen varaa, tai jopa ihan täydellinen muutos, palaaminen ensirakkauteemme, alkulähteelle sekä pieneksi Jumalan lapseksi jälleen tuleminen, sellaiseksi, joka ei selviä, eikä osaa, tai edes pärjää, jaksa, ilman Jeesustamme, vaan, että me tarvitsemme Häntä: joka päivä ja joka hetki, aivan kaikessa.
Tarvitsemmeko Häntä? Vai leikimmekö ehkä olevamme kuin pieniä jumalia, joka on saatanan valheoppia sekä hänen ajatustaan, koska ei ole olemassakaan mitään; ns. pieniä jumalia, tai pieniä kristuksia, eikä meillä ole oikeutta käskyttää Herraamme ja pitää Häntä, aivankuin meillä olisi mukamas lupa tai oikeus, valta sanoa Jeesukselle, että: missä se kaappi ns. seisoo, ei niin.
Herra varjelkoon meitä, jos kuvittelemme voivamme käskeä Jumalaa, taii..
Saakoon Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Jeesus Nasaretilaisen kallis maahan vuotanut sovintoveri pestä meidän sydämme puhtaaksi kaikesta synnistä, väärästä, ja valheopeistakin. Nöyrtykäämme Hänen kätensä alle, niin Hän ajallaan meidätkin koroittaa tahtonsa mukaan.. 
8 Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. [Amen]
9 Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.
10 Meillä on uhrialttari, josta majassa palvelevilla ei ole valta syödä.
11 Sillä niiden eläinten ruumiit, joiden veren ylimmäinen pappi syntien sovitukseksi kantaa kaikkeinpyhimpään, poltetaan ulkopuolella leirin.
12 Sentähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella.
13 Niin menkäämme siis hänen tykönsä "ulkopuolelle leirin", hänen pilkkaansa kantaen;
14 sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.
15 Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät.
16 Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.
Saarnaaja 3:
1 Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
2 Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
3 Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
4 Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
5 Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
6 Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
7 Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
8 Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
Laitoin nuo 2 Raamatunpaikkaa, jotka nousivat mieleeni. Mietin elämää ja mietin aikamme lyhyyttä, sillä, vaikka saisimmekin elää vaikkapa jopa 100 vuotiaaksi, niin siltikin se on kuitenkin lyhyt aika: ikuisuutta ajatellen. Koska ikuisuus, joka on edessämme, kun kuolema meitä kohtaa, niin se on loppumaton, siis; ikuinen, sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja se, missä sitten vietämme sen ikuisuuden, joka ei koskaan pääty, niin sehän riippuu vain siitä; Miten elimme aikamme täällä maan päällä ja mitkä elämän ratkaisut teimme, tai jätimme tekemättä.
Siis, tarkoitan ikuisuuttamme ajatellen, en muuten. Onko meillä turva Jumalassa ja olemmeko ottaneet Poikansa Jeesuksen Kristuksen sydämiimme asumaan ja näin ollen saamme elää turvallisin mielin, kun aika päättyy täällä ajassa, niin sittenhän taivas meille Herran omille aukeaa ja ikuisuus, Isän Jumalan luona voikin alkaa.
Hei..vai jätimmekö sittenkin uskon ratkaisun tekemättä ja uskottelimme: kirkon, tai hyvän elämän, hurskaana elämisen, ja varsinkin kasteen armoliiton, tms meidät kyllä pelastavan sitten aikanaan, että noilla edellytyksillä jo varmasti pääsemme taivaaseen, ilman muuttumista?
Vai, onko näin ettei minkäänlainen uskon asioihin liittyvä asia, tai, että edes Jeesusta olisi tulut mietittyäkään,niin ettei sellainen mietintä, aika ole edes käynyt koskaan mielessämmekään, jotta olisi tullut kuin tarve, tai sydämen halu pelastua? Tarve saada varmuus, selvyys siitä; mitä on siellä kuoleman rajan toisella puolella. En jaksa uskoa, etteikö meistä ihmisistä jokainen joskus ainakin mieti sitä: Mitä on siellä, kun kuolemme ja sielumme siirtyy.. Minne se siirtyy? Tai, onko siellä kuoleman jälkeen vielä elämää ja millaista se elämä sitten siellä on, mihin sielumme siirtyy?! Meillä kaikilla, rotuun, ihonväriin, uskontokuntaan, maahan missä asuu, tms riippumatta, niin meillä kaikilla on: Ikuinen sielu, joka elää, vaikka tämä savimajamme kuoleekin ja mätänee maan mullassa. Mutta sielu ei kuole koskaan, vaan se jatkaa elämää rajan tuollakin puolen. Ja silloin ei enää olekaan mahdollisuutta muuttaa ajatteluaan, kantaansa, vaan se miten eli ja ratkaisi ikuisuus kysymykset eläessään, niin se ratkaisee senkin, että; missä viettää ikuisuutensa. On vain 2 paikkaa; Taivas ja Kadotus. Kolmatta mahdollisuutta ei ole, eikä tule.
Kadotus on ikuinen, niin kuin taivaskin on ikuinen paikka, joka ei lopu milloinkaan, niin kuin ei lopu kadotuksessakaan oleminen milloinkaan. Sinä ja minä päätämme: Me teemme siis rtkaisumme, valintamme täällä ajassa eläessämme, sen ratkaisun, että: missä elämme sen jälkeen, kun sydän pysähtyy.. ?Se on Hyvinkin Tärkeä päätös ja sitä ei kantsi siirtää vanhuuteen, tai edes kokonaan nollata, tai hylätä, sitä koko kysymystä. Nyt on vielä pelastuksen päivä sille, joka ei vielä ole saanut Jeesukselta kaikkia syntejään anteeksi ja tullut Hänen seuraajakseen, sekä uudestisyntynyt Elävään elämään, tullut uskoon. Oletko se sinä, kallisarvoinen ystäväni, joka viis veisaat nyt vielä, että; missä vietät ikuisuutesi? Ajattelet ehkä etteihän sillä ole mitään väliä, ja kai mä nyt pelastun, kun kuulun kirkkoonkin, tms?! Ethän enää siirrää ratkaisuasi ja viivyttele ratkaisusi tekoa rakas ystäväni..? Ethän pelkää ihmisten sanoja, katseita, mielipiteitä, tms.. Koska; mietippä tätä asiaa, että: Voiko kukaan sanoa, että: Olen elossa, elävien kirjoissa vielä 5 min, päästä? Huomenna? Ens vuonna? Vanhana? Tms?
Ei voi, etkä sinäkään voi! Vaan, kun se aika; minkä Jumala on antanut kullekin ihmiselle (määräaika), niin sitä et voi sinä, eikä parhain lääkärikään, ei mikään, eikä kukaan kuin siirtää, vaan, kun se päivä, aikasi täyttyy, mikä on ihmiselle annettu elettäväksi täällä ajassa, niin se päättyy, niin se kanssa päättyy, haluttiin sitä sitten tai ei. Siksi onkin ensiarvoisen Tärkeää miettiä näitä ikuisuus asioitakin ja onko sittenkään pääsemässä taivaaseen, jonne aivan takuulla kuitenkin kaikki ihmiset haluavat, sanovat sitten muille mitä muuta tahansa. Sinne on tie aukaistu ja se tie, ovi sinne on vain yksin ja ainoastaan; Jeesus Kristus, Poika Jumalan! Joko tunnet Hänet? Hän rakastaa, sekä odottaa sinua omakseen, lähdetkö jo viimeinkin Hänen seuraansa? Taivastielle ahtaan portin kaurra? Suosittelen niin toimimaan..! Ja me jo uskossa olevat, niin meillekin on ensiarvoisen tärkeää; miettiä, tutkia sydäntämme, sekä aina välillä kuin tarkistaa kurssi, jolla purjehdimme ja onko se oikea, viekö se taivaaseen, rakastatko todella Herraasi Jeesusta Kristusta koko pienellä sydämelläsi? Vai oletko mieltynyt etsimään vain itsellesi kaikkea hyvää ja kivaa, fiiliksiä, ihmeitä, tms..? Kukaan muu ei voi antaa syntejäsi, tai harhaan joutumistasikaan anteeksi, kuin vain yksin; Jeesus Kristus! Vain Hänen sovintoverensä riittää muuttamaan, sekä puhdistamaan kaiken, sekä luomaan täysin uutta, joka kestää, ja vie lopulta perille asti kotiin, taivaaseen. Viivy siis Hänen ristinsä juurella päivittäin ja hetkittäin..Tehden parannusta, tunnustaen Hänelle aivan kaiken, niin ettei omatuntosi soimaa tai syytä enää sinua!
Herran oman ei ole tarkoitettu elävän, tai edes etsivän itselleen, eli lihalleen nautintoja ja fiilistelyä, yliluonnollisia juttuja, ym.. Vaan meidän on pyrittävä ojentautumaan Sanan mukaan sekä myöskin tahdottava kuolla lihamme tahdolle, maailman tarjonnalle, ja tutkittava sydämemme tilaa: Raamatun Sanan valossa; rukoillen!
Ja on hyvä pyytää Herraa Jeesusta näyttämään, paljastamaan meille itsellemme kaiken meistä itsestämme sekä uskomme tilastakin, ennen kaikkea: Hänen silmissään, eli tuomalla sen niin kirkkaasti esille, jotta näkisimme sen; millainen on uskonelämämme nyt ja tässä ja missä taas on parantamisen varaa, tai jopa ihan täydellinen muutos, palaaminen ensirakkauteemme, alkulähteelle sekä pieneksi Jumalan lapseksi jälleen tuleminen, sellaiseksi, joka ei selviä, eikä osaa, tai edes pärjää, jaksa, ilman Jeesustamme, vaan, että me tarvitsemme Häntä: joka päivä ja joka hetki, aivan kaikessa.
Tarvitsemmeko Häntä? Vai leikimmekö ehkä olevamme kuin pieniä jumalia, joka on saatanan valheoppia sekä hänen ajatustaan, koska ei ole olemassakaan mitään; ns. pieniä jumalia, tai pieniä kristuksia, eikä meillä ole oikeutta käskyttää Herraamme ja pitää Häntä, aivankuin meillä olisi mukamas lupa tai oikeus, valta sanoa Jeesukselle, että: missä se kaappi ns. seisoo, ei niin.
Herra varjelkoon meitä, jos kuvittelemme voivamme käskeä Jumalaa, taii.. Saakoon Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, Jeesus Nasaretilaisen kallis maahan vuotanut sovintoveri pestä meidän sydämme puhtaaksi kaikesta synnistä, väärästä, ja valheopeistakin. Nöyrtykäämme Hänen kätensä alle, niin Hän ajallaan meidätkin koroittaa tahtonsa mukaan..
