1. Piet. 5:
6 Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
7 ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen".
8 Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
9 Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.
10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
11 Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen.
Aloitan noilla Raamatunpaikoilla, sen ajatuksen: mikä laskeutui aamulla sydämelleni, kun olin rukouksessa.
Mietin ja suren tätä aikaamme seurakunnissa, sekä ihan jokaisen uskovan elämässäkin, kun aina pitää olla menossa jonkun paikalla olevan julistajan käsien alle hakemaan siunausta, parantumista, tms.. Miksi? Mikä ihmeen kuin pakko on aina vaan; uudestaan ja uudestaan, viikosta, kuuukaudesta, vuodesta toiseen juosta julistajien, tai paikalla olevien käsien alla rukoiltavana? Saammeko sieltä jotain siunauksia, apua, voimaa, parantumisa, tms? Niin, sitähän varten sinne monet näyttää ja kuulostaa aina vaan pyrkivän. Ja annas olla, kun seurakunnassa, tai jossain muualla on joku, ulkopuolinen pastori, julistaja, evankelista, laulaja, tms, niin koitetaan hänenkin käsiensä alta hakea itselleen jotain.. kuka mitäkin.
Niin, en ole vastaan käsien alle menoa, Jos me tiedämme sen rukoilijan uskontilan ja tiedämme, että hän vaeltaa varmasti pyrkien pysymään Sanassa ja totuudessa, lähellä veristä ristiä, Jeesukseen vain katsoen ja Hänen tahtoaan vain kysellen, jne.. Siis, joka on tahtonut kuin kuolla itselleen ja ei halua edes olla jotain erikoista, suurta, kuuluisaa, tms.. Vaan on raitis, rehellinen ja että hänellä on todellinen sydämen halu saada olla Herransa käytössä ja käytettävissä, niin, ettei ota minkäänlaista kunniaa tai kiitosta mistään itselleen, vaan antaa kunnian Hänelle: kenelle se silloin kuuluukin antaa; siis Herrallemme Jeesukselle Kristukselle! Onko heitä enää?
Olen alkanut yhä vain enemmän kuin murehtia, kun näen ja kuulenkin, miten niin monet juoksevat kaikkien, keiden vain käsien alla, jotka ovat puhumassa kokouksissa. Ja vaikka puhuja puhuu ns läpiä päähänsä, ohi Sanan, niin siltikin mennään vain sellaisenkin käsien alta hakemaan elämäänsä muutosta tai jotain..? Miksi? Eikö vaivauduta miettiin sitä; mitä hän oli juuri puhunut ja opettanut Raamatun Sanana? Eikö ole välitetty yhtään siitä, vaikka siellä puhujalla on ollut sammakoita suussa, tai muuta sopimatonta käytöstä, puhetta? Eikö hälytyskellot enää soikkaan päässä ja varoita, eikö Pyhä Henki enää puhu uskovalle ja varoita? Onko vain niin kova tarve ja halu saada kokea jotain, ettei ole mitään väliä kenen käsien alle menee rukoiltavaksi/siunattavaksi, jonka rukousjonoon menee em syyn takia?!
Siunaako Jumala sellaisenkin/sellaistenkin käsien ja rukousten kautta, joka/jotka ei pysy kerta toisensa jälkeen Raamatun ilmoitetussa Sanassa ja totuudessa ja jonka elämä arjessa on hiukan kyseenalaistakin, mahdollisesti? Odotatko rakas ystäväni vain kokouksen loppua, jotta pääsisit pian sinne eteen rukoiltavaksi ja tuomaan kerta toisensa jälkeen rukoiltavaksi, eri ihmisten kautta vain: sen oman tutun, vanhankin jo asiasi? Etkö sitten usko, että: Jumala voi koskettaa, auttaa, parantaakin sinut siinä penkissä istuessasi, tai jopa siellä kotona rukouskammiossasi ollen? Tarvitseeko sitä samaa asiaa tuoda monia, kymmeniäkin kertoja Isän Jumalan eteen, vaikka se on jo kuultu heti ensimmäiselläkin pyynnölläsi ja rukouksellasi, kun olet vain kääntynyt Herrasi Jeesuksen ristin juurelle kertomaan Hänelle [Jeesukselle]; asiasi ja tunteesi, pelkosi, toiveesi, kipusi, tms? Etkö luota Häneen, Jeesukseen, että: Hän auttaa sinua, vaikka et ryntäisikään heti kokouksen lopussa sinne eteen; kenen vain käsien alle rukoiltavaksi?
Oletkohan koskaan edes pysähtynyt miettimään sitä ihan tosi asiaa, että: Sinä saatat saada jonkun lepsun, eksyneen, Jumalan Sanaa vähättelevän, maailmaan rakastuneen, tms käsien alle menemällä, niin sinä saatatkin vain sairastua siellä vain lisää, pahemminkin, vaikka menitkin hakemaan parantumista ja se mies tai nainen rukoili kyllä puolestasi, mutta Jumala ei käytä häntä enää, koska on mennyt väärään evankeliumiin mukaan, väärän jeesuksen oppipojaksi tai tytöksi, tms..Oletko ajatellut tätä puolta asiasta? Tuskin!
Mitä minä sain sydämelleni ja tahdon sen sanoa sinullekin rakas uskova ystäväni, joka koet kuin pakkoa aina vaan mennä jonkun rukoiltavaksi, niin kuuleppas: Mitäs jos sinä nyt pitäytyisitkin jatkossa vain pelkästään ja yksin Herrasi ja Jumalasi käsien alla siunattavana, omassa rukouskammiossasi. Hän, Jeesus Kristus voi ja tahtoo nääs auttaa ja koskettaa sinua juuri siellä, missä sitten oletkin, kun olet edessään avoimin, rehellisin, kaipaavin, odottavin mielin ja kiitosta kaiuttaen rukouksessa ja haluat tehdä reilua parannusta elämässäsi jokaisena elämäsi päivänä, loppuun asti. Ylistäminen ei kuule ole parannuksentekoa, tai siis syntiensä anteeksi pyytämistä. Ylistäminen sopii sitten kun ensin olet nöyrtynyt, etsinyt Herrasi tahtoa ja kasvoja, suostunut tahtoonsa, suostunut siihen, missä ja miten nyt elätkin ja olet, koet asioita, tai sairauttakin.. Tahdot tulla siunattavaksi ja kosketetuksi; Jumalasi, Sinunkin Isäsi rakastavien ja siunaavien, armahtavien ja voimaa tuovien käsiensä alle! Oiskohan se mahdollista?
Kokeile! Kokeile Jeesusta! Et tule pettymään. Et ainakaan saa Hänen käsiensä alla ollessasi itseesi väärää voimaa, tms ikävää..Jaksa odottaa Häntä, Hän kyllä näkee sinut, ja tuntee sinut, Hän tietää sinusta aivan kaiken ja Hän on lähelläsi, kunhan et ryntäile sinne ja tänne etsien nopeaa vastausta, apua, elämäsi ongelmiin, sairauksiin, tms.. Pysy siis paikoillasi. Käy kokouksissa, toki! Mutta älä enää pyri eteen rukoiltavaksi, koska sinun asiasi on jo Isäsi tiedossa ja hän auttaa kyllä sinua kun sen aika on. Ole uskollinen ja turvaa yksin vain Häneen ja Hänen apuunsa, niin saat todellisia siunauksia ja rauhan ja levon, ilonkin takaisin sydämeesi! Suosittelen kokeilemaan! Rukoilen sinulle siihen voimia ja viisauttakin!
