Totuudessa vaeltamisen jalo taito
Lähetetty: 02.10.2016 17:583. Joh. 1:3-5
Minua ilahutti suuresti, kun veljet tulivat ja antoivat todistuksen sinun totuudestasi, niinkuin sinä totuudessa vaellatkin. Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa. Rakkaani, sinä toimit uskollisesti kaikessa, mitä teet veljien, vieläpä vieraittenkin hyväksi.
Aloitan tuolla Johanneksen kirjeellä. Varmasti Jumalakin iloitsee jokaisesta uskovasta joka tahtoo elää ja vaeltaa totuudessa. Se tie ei olekaan mikään korvasyyhy saarnojen ja lihan mielen tie, ei todellakaan. Vaan se on useimmiten, lihan tahdolle kuolemisen tie, jotta Kristus Jeesus pääsee yhä selvemmin näkymään ja esille, ja tulisi kirkastetuksi: uskovan elämän, käytöksen, sekä puheidensakin kautta. Se on ristintie, jossa lihan tahto on ristiinnaulittava joka ikinen elämänsä päivä. Tahdommeko sitä ja suostummeko siihen? Se on aina valinnan paikka, ketäänhän ei pakoteta mihinkään, vaan se on aina sydämen valinta.
Me voimme, joko totella Sanaa, elää rukouksen hengessä, peljätä Jumalaa ja sen myötä pysyä nöyrällä sekä aralla mielellä Sanansa ja kasvojensakin edessä. Tai sitten me voimme olla omapäisiä, lihallisia, maailmallisiakin, uhmakkaita, tottelemattomia, fiiliksiä ja ihmeitä vain hakeva, joka on koko ajan kuin jalat ja pää pilvissä, ei Kristus kalliolla. Ja silloin uskonelämäkin on usein ihmeiden ja parantumistenkin perässä juoksemista. Haetaan srk,taan vain korvasyyhy puhujia ja nekin mahdollisesti vielä ohjataan siihen; mistä aiheesta ja asiasta pitää erikoisesti puhua (raha, srk uskollisuus, tms).
Mistä huomaamme, kun joku haluaa elää totuudessa? No tietenkin hedelmästä. Sekä Kristusta koroittavana sekä rististä, verestä puhuvana, parannukseen ohjaavana, sekä kärsivällisenä, rakkaudellisena, pitkämielisenä ja toisen, erilaillakin ajattelevan kanssa toimeen tulevana, jossa ei näy ylpeys, eikä väärä oppi, opetus. Ja sanoisinko; halu muuttua, ottaa vastaan nuhdetta, ojentamista, kehotusta, tms.. Tottakai se sattuu ja tuntuu pahalta, kun on itse mielestään niin oikeassa oleva, ja sit joku toinen tuleekin ja sanoo, etteihän se noin mee, eikä sitä noin saa puhua, toimia, tms.. Mutta totuutta rakastava uskova pienen mutinan jälkeen ja ollen rukouksessa Herran edessä, jossa sitten mahdollisesti kokeekin ja saa ehkä jopa sanoja taivaasta ja joutuukin kuin huomaamaan, että; "Kurssin vaihto omissa mielipiteissä ja näkemyksissä voisi sittenkin olla viisain teko!" Ja tuleekin halu muuttua, pyytää anteeksi, ja jos on vastuunkantajana, niin korjaa koko srk edessä asian oikein, niin kuin on Herran tahto, eikä enää se mikä on oma, lihansa tahto. Se vaatii nöyrtymistä, mutta jos ja kun siihen vain suostuu, niin siinä on valtava siunaus, jopa koko seurakunnallekin.
1. Joh. 3:
18 Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.
19 Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä,
20 että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.
21 Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan,
22 ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.
23 Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.
24 Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.
Minua ilahutti suuresti, kun veljet tulivat ja antoivat todistuksen sinun totuudestasi, niinkuin sinä totuudessa vaellatkin. Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa. Rakkaani, sinä toimit uskollisesti kaikessa, mitä teet veljien, vieläpä vieraittenkin hyväksi.
Aloitan tuolla Johanneksen kirjeellä. Varmasti Jumalakin iloitsee jokaisesta uskovasta joka tahtoo elää ja vaeltaa totuudessa. Se tie ei olekaan mikään korvasyyhy saarnojen ja lihan mielen tie, ei todellakaan. Vaan se on useimmiten, lihan tahdolle kuolemisen tie, jotta Kristus Jeesus pääsee yhä selvemmin näkymään ja esille, ja tulisi kirkastetuksi: uskovan elämän, käytöksen, sekä puheidensakin kautta. Se on ristintie, jossa lihan tahto on ristiinnaulittava joka ikinen elämänsä päivä. Tahdommeko sitä ja suostummeko siihen? Se on aina valinnan paikka, ketäänhän ei pakoteta mihinkään, vaan se on aina sydämen valinta.
Me voimme, joko totella Sanaa, elää rukouksen hengessä, peljätä Jumalaa ja sen myötä pysyä nöyrällä sekä aralla mielellä Sanansa ja kasvojensakin edessä. Tai sitten me voimme olla omapäisiä, lihallisia, maailmallisiakin, uhmakkaita, tottelemattomia, fiiliksiä ja ihmeitä vain hakeva, joka on koko ajan kuin jalat ja pää pilvissä, ei Kristus kalliolla. Ja silloin uskonelämäkin on usein ihmeiden ja parantumistenkin perässä juoksemista. Haetaan srk,taan vain korvasyyhy puhujia ja nekin mahdollisesti vielä ohjataan siihen; mistä aiheesta ja asiasta pitää erikoisesti puhua (raha, srk uskollisuus, tms).
Mistä huomaamme, kun joku haluaa elää totuudessa? No tietenkin hedelmästä. Sekä Kristusta koroittavana sekä rististä, verestä puhuvana, parannukseen ohjaavana, sekä kärsivällisenä, rakkaudellisena, pitkämielisenä ja toisen, erilaillakin ajattelevan kanssa toimeen tulevana, jossa ei näy ylpeys, eikä väärä oppi, opetus. Ja sanoisinko; halu muuttua, ottaa vastaan nuhdetta, ojentamista, kehotusta, tms.. Tottakai se sattuu ja tuntuu pahalta, kun on itse mielestään niin oikeassa oleva, ja sit joku toinen tuleekin ja sanoo, etteihän se noin mee, eikä sitä noin saa puhua, toimia, tms.. Mutta totuutta rakastava uskova pienen mutinan jälkeen ja ollen rukouksessa Herran edessä, jossa sitten mahdollisesti kokeekin ja saa ehkä jopa sanoja taivaasta ja joutuukin kuin huomaamaan, että; "Kurssin vaihto omissa mielipiteissä ja näkemyksissä voisi sittenkin olla viisain teko!" Ja tuleekin halu muuttua, pyytää anteeksi, ja jos on vastuunkantajana, niin korjaa koko srk edessä asian oikein, niin kuin on Herran tahto, eikä enää se mikä on oma, lihansa tahto. Se vaatii nöyrtymistä, mutta jos ja kun siihen vain suostuu, niin siinä on valtava siunaus, jopa koko seurakunnallekin.
1. Joh. 3:
18 Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.
19 Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä,
20 että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.
21 Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan,
22 ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.
23 Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.
24 Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.