ilosanoma.munfoorumi.com

Kun katselen luontoa; kuinka se herää jälleen jään ja roudan alta, lehdet tulee silmuille, ruohokin alkaa vihertää ja linnut sirkuttaa kauniisti, aurinko luo lämpöään.. Niin sydämelleni nousi ajatus meistä uskovista ja kuinka mekin tarvitsemme uudistumista, vanhan ihmisemme kuolemaa ja uuden sijaan tulemista sydämissämme, sekä elämässämme. Tarvitsemme niin yksilöuskovina, kuin seurakuntinakin; uudistumista, muutosta, alkulähteille palaamistakin!

Nyt on hyvä aika kuin herätä, niin kuin luontokin jälleen herää talven jälkeen, niin mitäs jos me uskovinakin heräisimme, ja menisimme verisen ristin juurelle takaisin, eikä koettais sitä vanhanaikaiseksi. Ja antaisimme Herran muokata sydäntemme maaperää, jotta hän voi sinne siemenensä kylvää ja jotta se myöskin alkaisi kasvaa, kun maan perustustyöt on tehty kunnolla.

Ensin annetaan roudan sulaa ja se tapahtuu:
Rukouksessa ollen, sekä tunnustaen sekä kuin nähden oma syntisyytensä, mukavuuden halumme, laiskuutemme, välinpitämättömyytemme, rakkaudettomuutemme ja anteeksi antamattomuutemme, jne..

Sitten annetaan Herran alkaa pikkuhiljaa työstää ajatusmaailmaamme ja sydäntämme ja sehän onnistuu vain mennen rukoukseen, lukien Jumalan Sanaa, sekä suostuen tietenkin vapaaehtoisesti muuttumaankin. Suostutaan todellakin näkemään, että; olemme loppuun asti syntisiä. Joo, armahdettuja syntisiä, toki, mutta synti siltikin yhä vain riippuu meissä kiinni ja meidän pitää haluta vastustaa sitä tosissamme. Se on kuin rikkaruoho, joka pitää repiä juurineen irti sydämistämme, jotta Herran sinne laittama siemen pääsee kasvamaan ja vahvistumaan. Sen kasvuvaihe ei onnistu, kuin hetkisen jos emme ensin päätä alkaa elää kokosydämisesti vain Herrallemme, ei enää itsellemme, eikä maailmallekaan..Niin, että edessämme on enää vain yksin: Jeesus Kristus ja kaikki muu saa kuin väistyä. Siihen pisteeseen pääseminen vaatii jo todellista halua muuttumiseen.

Niin mielelläni sanoisin, että srk yhteys on valtavan tärkeä uskonkasvussamme, mutta mutta.. Voiko niin enää tänä aikana sanoa? Kun seurakunnat etsii vain parantumisia ja ihmeitä, fiiliksiä, maailmaan palaamista (kuralätäköille rypemään), jne..

Missä ovat vakaat veljet, jotka paimentavat seurakuntaa sydämellään, peljäten Jumalaa ja totellen Sanaa? Missä ovat siskot, jotka tahtovat elää ja kaunistua sievästi, arasti, pitää sydämensä puhtaana, sekä kunnioittaa aviomiestään, niin kuin Raamattu opettaa? Eli, tuolla aviomiehensä kunnioittamisella tarkoitan; uskollisuutta kumppaniaan kohtaan. Ja sama pätee toisinkinpäin. Kun oppii olemaan puolisolleen uskollinen, niin silloin, näin uskoisin: oppii paremmin olemaan myöskin uskollinen Herralleen ja Vapahtajalleenkin. Ja se pätee niin veljiin, kuin siskoihinkin.

Muutosta tarvitaan. Sitä tarvitsen minä uskovana ja ihmisenä todella paljon ja mitä todennäköisemmin sitä tarvitset sinäkin rakas ystäväni. Saako Herra käyttää sinua, niin kuin on Hänen hyvä tahtonsa? Se tosin vaatii lihantahdon kuolettamista ja oppia ymmärtämään sen; Mikä vain on loppujen lopuksi; Tärkeää!? Emme ole tänne mitään tuoneet, emmekä täältä mitään saa koskaan mukaammekaan. Eli alastonna tultiin ja alastonna lähdetäänkin ajan rajan taakse. Miksi siis kiinnittää sydäntään tähän maailmaan ja sen rikkauksiin, tms? Kun kaunis Kotimaa odottaa siellä; uskollisia ja kilvoittelevia Herran omia

Laitan vielä pari laulua lopuksi: Pekka Salenius - Taivaan kotihin mä kuljen

rita4 kirjoitti:.. Niin sydämelleni nousi ajatus meistä uskovista ja kuinka mekin tarvitsemme uudistumista, vanhan ihmisemme kuolemaa ja uuden sijaan tulemista sydämissämme, sekä elämässämme. Tarvitsemme niin yksilöuskovina, kuin seurakuntinakin; uudistumista, muutosta, alkulähteille palaamistakin!

Uudistua uskossaan! Minunkin täytyy uudistua uskossani! ..että he uudistuisivat ja palaisivat takaisin: sinne alkulähteelle, josta kerran lähtivät uudestisyntymänsä kautta eteenpäin kulkemaan taivastietä..Niin, minä uskon että Jumalamme tahto on meitä ihan joka ainoaa uskovaa, siis omaansa kohtaan, niin se on kaikille aivan sama. Ja se on, että: Me ja he uudistuisivat/uudistuisimme uskossamme, uskossaan! Tahdommeko sitä, vai koemmeko ettei se ole tarpeen juuri Minun; maijan tai matin kohdalla?! Oletko valmis, kun Jeesus saapuu? Kutsuuko Hän sinut sen perusteella miten olet uskoasi todeksi elänyt: hääjuhlaansa? Kantsii muuten miettiä sitä polvilleen mennen, rukoukseen Herran läpivalaisussa. Vai etkö kärsi tulla paljastettavakseen niin että; että Isän Jumalan tahto saisi sinunkin kohdallasi tapahtua? Tahtosi Herra tapahtukoon..

Hepr. 6:
1 Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,
2 oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.
3 Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii.

4 Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
5 ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6 ja sitten ovat luopuneet-taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät.

7 Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;
8 mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.

9 Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi-vaikka puhummekin näin.
10 Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.

Otin tuon mieleeni nousseen Raamatunpaikan tähän. Se on myöskin vakava sana, niille, jotka eivät tahdo totella, eivät koe tarvitsevansa uudistumista uskossaan, eivät halua muuttua, kuolla lihansa tahdolle, maailman houkutuksille ja tarjonnalle, jne.. Mitä sanookaan Jumalan Sana lihan kuolemisen tärkeydestä:

Joh. 12:24-26 Jeesuksen nimessä!
Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.

Minä sanon rehellisesti, käsi Raamattuni päällä (jota en tee hepposesti, välinpitämätömästi, vaan aralla sydämellä/ tunnolla Herrani edessä), että: Minun sydämeni tahto on seurata Herraa Jeesustani ja totella Häntä, sekä Sanaansa, kuolla itselleni, omille haluilleni ja tarpeilleni, maailmalle ja kestää se koetus, jonka Hän, Isäni on minulle antanut ja ja yhä vain antava! Miten on sinun laitasi rakas uskova ystäväni?

Olen pilkkalaulu monille, olen riesa ja kiusanhenki niin monille, jotka eivät pidä tyylistäni puhua, kirjoittaa, olen taakka niille joita rakastan ja jotka satuttavat minua jatkuvasti hylkäämisellään.. Elämäni on laitettu kuin katkolle ja minun on pitänyt valita; Jeesus, vaiko rakkaat lapseni, läheiseni, jne..Se, mikä oli minulle tärkeintä ja rakkainta elämässäni on otettu minulta pois, jotta Jeesus on saanut sydämestäni sen Hänelle kuuluvankin paikan; ensimmäisen sijan.

Hän, Herrani antoi minulle työtehtävän ja antoi minulle tämän foorumin, jota vajavaisena palvelijattarenaan koitan hoitaa parhaani mukaan. Mutta se mikä tässä kaikessa tuottaa suurta iloa sydämelleni on se, että: Niin usein, melkein päivittäinkin huomaan miten Pyhä Henki tuo sydämelleni ajatuksia, kirjoitusaiheita, ja johtaa minua, jotta voisin tuoda kirjoituksia, jotka Kirkastavat Kristusta Jeesusta! Mikään täällä ei siis ole minun ansiotani, vaan kaikki on armoa, anteeksiantoa ja Hänen, Isämme hyvyyttä minuakin kurjaa ja surkeaa lastaan kohtaan! Kiitos siitä Hänelle ainiaan; Halleluja!!

Minä tahdon uudistua päivittäin ja pyrkiä pysymään rukouksessa, sekä lukea Jumalan Sanaa ainakin 2x päivässä ja mieluimmin enemmänkin..haluni on olla polvillaan edessään ja se ei ole rituaali eikä pakkoa, vaan kaipausta saada viettää aikaa Herrani kanssa ja edessään, keskustella kanssaan, kuunnella Häntä, kantaa taakkojani ja omaisiani, ystäviäni, sisariani ja veljiäni, entistä seurakuntaanikin eteensä apua ja voimaa saamaan jne..Oppia tuntemaan Herra Jeesus yhä vain läheisemmin ja jäämään yhä useammin eteensä, huutaa Häntä avukseni, kun on paha olla, kiittää siitä, että en ole yksin, vaikka kaikki ovatkin minulle selkänsä kääntäneet. Nekin, joiden luulin rakastavan minua uskovana siskonaan..

Niin, Jeesus ei ole minua hylännyt tai jättänyt, Ei! Vaan Hän on kanssani tässäkin hetkessä ja koko ajan Henkensä kautta! Kiitos siitä Hänelle! Kiitos kun saan tulla eteensä ja Muuttua, uudistua, kuolla itselleni, sekä tälle maailmalle, joka on menossa kohti tuhoaan.. Pelastakoon Jeesus, Herramme mahdollisimman monta sielua vielä taivaskotiinsa; Amen!

Ef. 4:
17 Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa,
18 nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden,
19 ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa.

20 Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan,
21 jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa:
22 että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,
23 ja uudistua mielenne hengeltä
24 ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.

25 Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.
26 "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli,
27 Älkääkä antako perkeleelle sijaa.
28 Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.
29 Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.

30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.

Mietin tuota uudistumista ja sen tähden laitoin myöskin nuo 3 ensimmäistä jaetta, selvennykseksi.

Minulla itselläni on ainakin halu/tarve saada uudistua uskossani, siis palata ensirakkauteen. En tiedä sinusta, mutta joka tapauksessa se minusta vaatii myöskin meidän omaa haluamme muuttumiseen, eikä vain rukous ja poks ja kaikki muuttui, ei niin. Se laittaa pienelle, aralle paikalle Herran edessä, koska olemme tulleet jo niin mukamas täydellisiksi, ettemme välttämättä edes koe tarvetta muuttumiseen?

Tuossa ylhäällä vertasin uudistumista kevääseen, kun lumi sulaa, jää sulaa ja kasvu alkaa jälleen uudelleen luonossa. Taimet nostavat päätään, puihin alkaa tulla silmuja, jne.. Me itse ehkä laitamme jotain kasvamaan maahan, tai kasvihuoneeseen, ja odotamme, että se alkaisi näyttää jo merkkejä kasvun alkamisesta..Odotamme malttamattomina ensi viherkasvin nousua pintaan..Ja kuinka se siitä alkaa kasvaa, sekä vahvistua, tulla kauniiksi kukaksi, tai hedelmäksi, marjaksi, tms..

Tulipa mieleeni Raamatunpaikka tähän;

Hepr. 12:
1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
2 silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.

3 Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
4 Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,

5 ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: "Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;
6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
7 Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?

8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
9 Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?

10 Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
11 Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.

Monet eivät halua että Isä heitä ns "kurittaa", tai kun Hän ei aina anna kaikkea sitä, mitä haluavat ja sen tähden niin helposti he lankeavatkin pois, siltä pohjalta, joka kestää ja vie lopulta taivaan kotiin. sehän on se; kaita tie, sekä Kristus kallio. Ei tahdota, että on vaikeuksia ja murhetta, halutaan vain mukavaa ja helppoa elämää, mutta uskovan elämä on usein täynnään koetuksia ja sit kun tulee ns keidashetki, niin onhan se upeeta, sekä virvoittavaa.

Kun tahdomme vaeltaa tätä kaitaa tietä, niin siinä me totisesti tarvitsemme Mestariamme, Jeesusta Kristusta, kun omat voimat ei useinkaan riitä, niin Hän antaa voimansa sitä pyytävälle runsain määrin. Mutta sitä pitää pyytää, rukoilla, lähestyä Häntä. Ja siinä on myöskin avain uudistumiseen; Rukous Herran puoleen, pyyntö; Anna uusi voima tähän päivään, sekä hetkeen. Uudista minut, niin että saisin joka päivä kokea Sinun läheisyyttäsi, apuasi, sekä voimaasi, silloinkin kun itse en osaa, tai jaksa mitään..

Daavidin rukous - Risto Huvila & Uusi laulu