ilosanoma.munfoorumi.com

Tuolla kun olin lenkillä ja aurinko alkoi jo laskea mailleen, niin mieleeni nousi kuva uskovan elämästä. Meikäläiselläkin kun on jo tätä ikää kertynyt, niin kyllä se kuolema ja senjälkeinen elämä on mielessä. Vääjäämättä kuljen ja jokainen meistä kuljemme kohti ajan maallisessa elämässämme päättymistä. Ja emme voi, emmekä saa ajatella sitä ikämme perusteella; olimmepa sitten vanhoja, tai nuoria, sillä jokaisella on oma aikansa täällä ajassa ja se päättyy juuri silloin, kuin se on Jumalan isoon Kirjaan kirjoitettuna. Paraskaan lääkäri, tai parantajapappi ei onnistu saaman aikaamme jatkumaan yli sen mikä on määränpäämme Isän tahdon mukaan.

Siksi onkin, en sano; olisi, vaan, että: On erittäin tärkeää elää niin, että olemme; aina, ja joka hetki valmiit lähtemään, kun pasuuna soi ja kutsu tulee; "Nyt on sinun aikasi lähteä!" Halleluja! Oletko sinä ystäväni kallis silloin valmis lähtemään? Onko pukusi, sekä sydämesi pestynä puhtaaksi kaikesta väärästä, pahasta, synnistä, itsekkyydestä, maailman himojen seuraamisesta, ym; Jeesuksen kalliilla sovintoverellä? Oletko jo antanut elämäsi ja sydämesi aivan kokonaan Jeesukselle? Jos et niin nyt on aika tehdä se päätös, lähteä etsimään elämääsi muutosta, Pelastajaa. Älä siis ohita etsikkoaikasi kutsua.

Haluan erikoisesti puhua meille jo uskoon tulleille, mutta myöskin vielä uskosta osattomille, uskonnollisille, joilla on kyllä Jumala, mutta ei Jeesusta vielä henk koht sydämensä Vapahtajana ja Herrana. Sillä, niin moni on palannut takaisin sinne lavealle tielle ja ehkä silti kuvittelee pääsevänsä silti kerran taivaaseen: entisen uskossa olonsa perusteella. Mutta Raamattu on tässä asiassa jyrkkä, ehdoton ja se sanoo, ettei syntiä pääse taivaaseen, eikä tottelematon, uppiniskainen, maailmaan rakastunut, tule pääsemään sinne puhtauteen ja kirkkauteen, koska mitään epäpyhää ei taivaaseen pääse. Mutta totuushan on se, että; Kristuksen luota pois lähtenyt ei välttämättä edes kaipaa puhdistusta, parannuksen tekoa, koska hän nauttii: ihmeistä ja ylistyksestä, lihansa hellimisestä ja sen rakastamisesta, korvasyyhy saarnoista, mutta ei kukaan pysty rakastamaan yhtä aikaa, sekä Jumalaa, että lihaansa ja sen himoja. Vaan usein ihminen kuin valitsee mieluimmin lihansa tahdon ja sen rakastamisen, kuin Jumalan tahdon sekä: siihen suostumisen. Vai,.. onko näin?

Joh. 12:24-26
Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.

1. Joh. 2:15 -17
Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.

1. Kor. 10:21 21 Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä.

Gal. 5:16-18
Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.

Luuk. 16:10-13
Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä. Jos siis ette ole olleet uskolliset väärässä mammonassa, kuka teille uskoo sitä, mikä oikeata on? Ja jos ette ole olleet uskolliset siinä, mikä on toisen omaa, kuka teille antaa sitä, mikä teidän omaanne on? Ei kukaan palvelija voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa."

Laitoin joitakin Raamatun kohtia, joita haluan tähdentää, ja laittaa sinut miettimään niitä myöskin omalla kohdallasi rakas uskova ystäväni. Älä anna maailman viedä sinua mukanaan, äläkä myöskään anna ruokaa lihallesi, vaan päätä rohkeasti ristiinnaulita se (lihasi tahto) ristille roikkumaan, sekä kuolemaan, joka ikinen elämäsi päivä. Vain siten olet kerran myöskin pääsevä sinne ihanaan kirkkauden rantaan kuoltuasi. Se tie ei ole lihallemme mieluinen, mutta se on kuitenkin se paras ja ainoa tie, joka vie meitä kotiin asti. Katsotaan siis vain Kristukseen Jeesukseen ja suostutaan nollaamaan, kuolettamaan rukouksella ne lihamme halut, jotka vievät meitä vain poispäin ristiltä ja parannuksenteosta, taivas kodistammekin.

Katso auringonlaskuun päin ja näe itsesi kulkemassa kohti kirkkautta. Tänne jää kaikki kivut ja itkut, ahdistuskin, kun Jeesus noutaa omansa tuuliin ja pilviin. Olethan siellä sinäkin silloin mukana. Ethän jää tänne, kun Jeesus saapuu. Kärsimys hioo meitä, ja laittaa etsimään Herraa ja Hänen tahtoaan, kasvojaan, sekä pyytämään apuaan..Hän kyllä rientää auttamaan, sekä vahvistamaankin sinua, kun Hän näkee sydämesi halun ja palavuuden, siis sen, että: Sinä olet oikeastikin, ja tosissasi olet päättänyt kuolla maailman tarjonnalle, sekä oman lihasi houkutuksillekin, ym.. Hän armahtaa ja Hän antaa anteeksi; viivy siis tosi usein siellä verilähteellä, Golgatan ristin juurella tahtoen puhdistautua..Golgata, Golgata, sä paikka ihmeellinen, kun siellä kohtaan Jeesukseni ja saan sydämeeni verensä pesun, puhdistuksen.

Älä luovuta! Kerran sinäkin saat iloita, kun kestit kaikki ne kovatkin koetukset ja kivut, sairauden, ym mukanaan tuoman tuskan elämässäsi ja taivaassahan ei sitten enää ole kipua, ei tuskaa, ei pelkoja, ei mitään ikävää, vaan siellä on vain iloa ja rauhaa ja saamme elää siellä ikuisesti veljiemme ja siskojemme kanssa, jotka myöskin tahtoivat kuolettaa maalliset himonsa sekä halunsa ja elää vain yksin Jeesukselle, vaikka sitten kärsien kipua ja vaivaa, koviakin koettelemuksia, tms. kärsien, kestäen... Siellä me saamme sanoa; Se kannatti sittenkin kestää ja kärsiä! Halleluja, ylistys ja kunnia taivaalliselle Isällemme, sekä Hänen rakkaalle Pojalleenkin, Jeesukselle Kristukselle, sekä Pyhälle Hengelle!!

Oletko jo matkalla kohti kirkkauden rantaa ystäväni kallis? Jos et, niin kiirehdi huutamaan avuksesi: Vapahtajaasi Jeesusta Kristusta, joka voi ja myöskin tahtoo pelastaa sielusi kadotuksesta ja antaa sinullekin ikuisen elämän, kerran taivaan kodissa. Sitä kohti kuule kannattaa kilvoitella, pyrkiä.

Tänään ajattelen kärsimyksen taakkaa, joka voi olla hyvinkin raskas kantaa, kestää, hyväksyä. Moni haluaa tulla jälleen terveeksi ja se on ihan oikein, ei siis ollenkaan väärin toivottu. Sillä, kukapa haluaisi olla sairas, tai vaivoissa, koetuksissa.. vapaaehtoisesti? Ei kukaan. En minä ainakaan ja tuskinpa sinäkään ystäväni kallis.

Mutta kuitenkin samalla tahdon puhua kärsimysten ja koetusten siunauksista, joista ei juurikaan puhuta, koska puhutaan ja rukoillaan vain parantumista. Parantuminen on tullut kaiken ykköseksi ja se on mennyt jo evankeliuminkin edelle, niin ettei enää puhuta Jeesuksen kärsimyksistä, tai apostolien vaivoista ja vaikeuksista, koetuksista, tms..Ja kuinka me olemme lähteneet seuraamaan Herraamme, Jeesusta Kristusta myöskin.. kärsimyksisssä, koska uskontie on usein Via Dolorosan tie. Meitä kehotetaan seuraamaan Jeesusta, niin että Hän on esimerkkimme, siis myöskin vaivoissa ja kärsimyksissä, sairaudenkin kohdatessa, ym..

Vaan nykyäänpä opetetaankin ja puhutaan vain terveydestä, ja rukoillaan vain, niin kuin Jumalan olisi pakkokin parantaa omansa, niin ettei saa olla sairas, eikä kipee, vaivanen, vaivoissa, ahdistuksissa, tms... Mutta: Onko Jumalan sitten pakko parantaa sinut, tai minut, koska olemme sairaita? Ei ole. Emme voi, emmekä saa pakottaa Häntä parantamaan, jos se ei ole Hänen tahtonsa, niin kuule; sairaiksi jäädään, sano muut sitten mitä tahansa, ja vaikka puhuvatkin miten kohta Isä Jumala parantaa..

Se on surullista. Koska usein sairaus saattaa ollakin ihan Jumalan suunnitelmissa meidän kohdallamme, eikä se tarkoita että olisimme eläneet synnissä, tai tekisimme syntiä, ei! Vaan se vain joksus on salattua Jumalan viisautta, joka kuitenkin lopulta koituu meidän itsekunkin parhaaksi, Jos ja kun pystymme hyväksymään sairautemme ja suostuen elämään sen kamalankin vaivan kanssa, sekä kiittää siitä Isää, kun näinkin meitä kasvattaa työhönsä, olemaan vaikka toisen sairaan rinnalla ja välittää, ymmärtää, tsempata, tms..

Ei Isä meitä turhaan, kuin huvikseen sairastuta, ehei! Hänhän rakastaa luotujaan, omiaan ja tahtoo vain parasta meille kaikille. Et siis ole Jumalan koston, tai vihan alla, jos sairastat, tai olet muunlaisissa vaikeuksissa. Me emme pysty useinkaan ymmärtämään syytä tapahtuneeseen. Mutta sen uskallan jo sanoa omakohtaisena todistuksenani, että: Jumalan hyvyys vetää meitä parannukseen sekä luottamaan, uskomaan Hänen hyvään ja siunattuun tahtoonsa, vaikka salliikin meille koviakin vaikeuksia ja sairautta, jossa on raskasta elää.

Kärsimys ja uskossa kilvoittelu, sekä kuin oppia hyväksymään kipunsa ja koetuksensa, niin kas, siinäpä sitä onkin kilvoittelulle tilaa sydämissämme. Minua joskus ihan harmittaa, kun uskovat puhuvat aina, miten se ja se kohta paranee ja annetaan kuin vääränlaista tukea ja lohdutusta, niin ettei asianomainen alakaan kuin oppimaan: hyväksymään sairauttaan, tai vaikeuttaan, koettelemustaan Herran tahtona kasvattaa meitä; nöyrtymään, suostumaan, hiljentymään sinne, ristinsä juurelle pyytäen jatkuvasti veren pesua sydämeemme, jotta siellä ei olisi mitään, mikä estäisi Hänen tahtonsa toteutumista, johtatusta tms meitä kohtaan.

Koska nyt näen asian näin, että; Usein Isä sallii meille tulla erilaisia asioita, tilanteitakin elämäämme: vaikeuksia, koetuksia, sairauksia, jotta ne laittaisivat meidät etsimään Hänen kasvojaan sekä tahtoaan, ja vain kuin suostumaan lopulta Hänen tahtoonsa; tulemaan pieneksi jälleen ja heikoksikin, sekä tietenkin Paljon Jeesusta tarvitsevaksi, ei enää ihmisiä tarvitseviksi, ei. Vaan yksin Herraamme Jeesukseen Kristukseen uskoen ja luottaen, turvautuenkin ja vain yksin Jeesukseen sekä ristille katsomaan, odottamaan..Häntä! Hän ilmestyy kyllä, kunhan palaamme sinne ensirakkauteemme Häntä kohtaan, sekä suostumme olemaan Hänen pieniä lapsiaan, jotka huutavat; Abba, Isä; auta minua ja armahda minua, anna syntini anteeksi ja vahvista minua Sanallasi, sekä Hengelläsi! Hän kuulee kyllä rukouksemme ja huokauksemme ja tietää; Mitä me oikeasti tarvitsemme, tunnemme, kaipaamme, odotamme, jne..

Niin kuin Jeesuskin kärsi ja kesti, niin sitä Jumala tahtoo meillekin opettaa, kestämään kaiken Herramme avulla, hänessä kiinni pysyen ja Sanaansa uskoen ja siihen turvautuen, luottaen. Voittopalkinto odottaa jokaista, joka suostuu tahtoonsa, kuolee itselleen, sekä maailmalle ja kuiskaa hiljaa ylöspäin;

"Kiitos Isä rakkaan Poikasi, Jeesus Kristuksen, Jeesus Nasaretilaisen Verestä ja ristintyöstä minunkin syntieni tähden! Pidä minusta kiinni ja vahvista minua kestämään tämä koetus, jotta voin kerran iloita taivaassa voittajana, joka kärsi, mutta kesti vaivan ja tuskan, hien.. Sinun avullasi Herra ja Sinun voimassasi ja siihen ainoastaan turvaten; Amen!"

Kuulen äänesi kuiskeen

Tunnethan tieni

1. Tim. 6:
7 Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä;
8 mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.

9 Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen.
10 Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.
11 Mutta sinä, Jumalan ihminen, pakene semmoista, ja tavoita vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä, hiljaisuutta.

12 Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.
13 Jumalan edessä, joka kaikki eläväksi tekee, ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka Pontius Pilatuksen edessä todisti, tunnustaen hyvän tunnustuksen, minä kehoitan sinua,
14 että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka,
15 jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra,
16 jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä-hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen.

Tämä Raamatunpaikka alkoi kuin puhua minulle siitä, mistä meitä kuin varoitetaan, kuten rahan himosta yms,kin, että; olisimme sitten, kun aika on täysi kohdallamme, tai silloin kun Jeesus hakee omansa häihinsä taivaaseen, niin olipa sitten niin tai näin, niin; Olisimme aina valmiina lähtemään, kun aika on täysi. Olenko minä valmis, jos Jeesus tulisikin jo tänään? Entäpä sinä rakas uskon ystäväni; olisitko valmis lähtemään sinne, missä ei enää ole näitä maallisen vaelluksemme ongelmia, vaivoja, surua, tms..?

Minua aina kuin puhuttelee, sekä kuin laittaa miettiin tätä omaa uskonelämääni ja olenko minä kilvoittelemassa siinä päästäkseni kerran myöskin kirkkauteen, jossa ei enää ole näitä kipuja, vaivoja, murhettakaan, eikä tarvitse loukkaantua kenenkään, ei taisteluita, ei hylkäämistä, ei mitään sitä, mitä tämä maailma sitten pitääkin sisällään..

Jokainen Raamattua lukeva varmastikin ymmärtää sen totuuden, että elämme ns viimeisiä aikoja ja niinhän Raamattu kertoo, että ne ovat vaivan aikoja, kuin myöskin sen, että; niissä koetellaan meidän uskomme kestävyyskin; luovutammeko, kun tulee vaikeaa, ym..? Meillehän ei edes ole luvattukaan mitään helppoa tietä, ei. Ja jos joku niin väittää, että kun tulet uskoon, niin se on yhtä ruusutarhaa, niin älä usko häntä, sillä meitä koetellaan; ketä uskomme, mitä uskomme, keitä seuraamme, Onko Jeesus ykönen sydämessämme? Ja missä seurassa viihdymme (tarkoitan eri seurakuntia), sillä on tosi paljon jo niitä seurakuntia, joissa Jumalan Totinen ja iäti kestävä Sana, opetus, niin se on lähestulkoon hylätty ja puhutaan vain sitä, mitä ihminen haluaakin kuulla; korvasyyhy saarnoja ja kaiken kivan saamista lupaillaan, sekä terveyttä, kuin se olisi ihmisten päätettävissä.. Mutta ei se ole ei..

1. Piet. 5:
6 Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
7 ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen".

8 Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
9 Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.

10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
11 Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen.

Laitan vielä pari sydämelleni noussutta laulua. Jaksa vielä hetkinen kallis uskonystäväni; kohta kuuluu huuto; "Matt. 25:6 Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'

Olen Jumalan lapsi, Asanna, san säv Matti Nieminen

Lasse Heimonen - Ei Pisaraakaan Liikaa