Elämmekö ja toimimmeko Jumalan Hengen voimassa?

[rita4]

Tässä on taas pyörinyt vaikka ja millaista ajatusta, uskovana elämisestä ja mitä me uskovina tavoittelemme ja haluamme, pelkäämme kenties, tai onko jo maailman henki vienyt meidät jo omille teilleen..? Niin ystävät kallit; Maailman ruhtinas, saatana yrittää kaikkensa, jotta se saisi meidät Herran omat mieltymään: valheeseen, mukavuuden tavoitteluun, helppoon elämään ja lihan tekoihin, kateuteen, tai ylpeilemään, vaipumaan anteeksi antamattomuuteen, ym..

Ehkä eniten on nyt kuitenkin mietityttänyt tuo valtava halu perustaa uusia seurakuntia, joissa sitten jokainen saa olla sitä mitä onkin tarvitsematta muuttua ollenkaan. Tai kun asetetaan palvelutehtävään ihmisiä, sen mukaan; onko hän jonkun puoliso, tai vain muuten mukava, joka ei sano syntiä synniksi, eikä uskalla, tai ei edes haluakaan pysyä tiukasti Raamatun Sanassa ja totuudessa. Ja sitten ihmetellään, kun srk kuolee ja kuihtuu..

Kun seuraa tätä aikaa noin yleisesti ja seurakuntien tilaa/opetusta/toimintaa, ym.. Niin ei voi olla ihmettelemättä; miksi niin monet Herran omat ovat vaihtaneet; totuuden valheeseen ja korvasyyhy puheisiin, kaikkien miellyttämiseen, ym..? Kertooko se uskovan uskontilasta, vaiko halusta miellyttää ihmistä/siä, muttei ajatella: onko Jumala tyytyväinen siihen miten elää, toimii, puhuu, jne..?! Haluaako Isä meidän elävän ja toimivan, puhuvan sillai, ettei lihantahtoa ristiinnaulita? Eikö lihan tarttekaan enään kuolla, päästäkseen taivaan kotiin?

Ap. t. 16:16-18
Ja tapahtui meidän mennessämme rukouspaikkaan, että meitä vastaan tuli eräs palvelijatar, jossa oli tietäjähenki ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen ennustamisellaan. Hän seurasi Paavalia ja meitä ja huusi sanoen: "Nämä miehet ovat korkeimman Jumalan palvelijoita, jotka julistavat teille pelastuksen tien". Ja tätä hän teki monta päivää. Mutta se vaivasi Paavalia, ja hän kääntyi ja sanoi hengelle: "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä". Ja se lähti sillä hetkellä.

Sitten olen myöskin miettinyt näitä, jotka sanovat olevansa uskossa ja .. Ja kuinkas ollakaan.. huomaatkin eräänä päivänä, että hänen puheensa Jumalasta, niin ne onkin vain uskonnollisuutta, väärää oppia ja ajatusta uskovana elämisestä ja kun hän myöntää sinun kyllä olevan Jumalan palvelija, jotta et huomaisi mitään väärää hänessä, tai ettei ns hälytyskrellot alkaisi soida päässäsi hänen suhteensa, vaan hän saisi pysyä ns entisellään, niin kuitenkin jokin alkaa kuin tökkiä, tökkiä.. Ja lopulta kun otat asian puheeksi Herran edessä, niin saat vastauksen; "Hänessä on tietäjähenki!"

Törmäsin itse tällaiseen asiaan kerran tässä ja mietin kuumeisesti, miten toimia tuon kyseisen henkilön kanssa? Hän sanoo kaikille olevansa uskossa. Hän puhuu kyllä Jumalastakin, mutta eräs juttu, jonka hän kertoi minulle sai minut ihmettelemään, sekä kyselemään Herraltakin; "Mitä tämä oikein on?"

Hän käänsi erään perheen vanhempien kuolemat päinvastaisiksi. Rouva joka oli uskova, oli muka ilmestynyt hänelle yöllä haamuna ja mustissa ja kävellyt lävitseen kuollut uskosta osattomana.. Ja tämän rouvan mies, joka eli synnissä ja hurvitteli, sekä hurjasteli, niin hänet tämä kyseinen henkilö olikin nähnyt sädehtivissä vaatteissa ja sanoi sen miehen olleen pelastunut, kun kuoli, koska hän näki sen miehen valkeissa vaatteissa. Tästä on aikaa hyvinkin monia vuosia kun hän tämän minulle kertoi, mutta nyt viime aikoina Jumala on kuin nostanut sen takaisin mieleeni ja on selvinnyt, että mitä todennäköisemmin tässä naishenkilössä on tietäjähenki.

Olen miettinyt tuotakin asiaa paljon ja kuka osaisi ja olisi niin Herran käytössä, että hän näkisi Hengen kautta totuuden tästä ihmisestä ja jolle Jumala olisi antanut voimaa ja tehtävän ajaa tuo väärä henki pois tuosta naisesta? Ja uskon, että tällaisia tapauksia on paljonkin täällä rakkaassa kotosuomessammekin. Kysymys onkin siitä; näemmekö, aistimmeko tuon väärän hengen joka on jossakin, joka näyttäisi olevan uskova? Vai pidämmekö häntä Jumalaa lähellä elävänä uskovana ja siunaamme vain häntä? Paavali aisti hengessään, ettei tuo palvelijatar ollut puhtain jauhoin liikkeellä ja lopulta kun koki hengessään, että nyt on aika puuttua siihen jo, niin hän sanoi Herran voimassa; "Jeesuksen Kristuksen nimessä minä käsken sinun lähteä hänestä" Ja kun käsky tulee Jumalan voimassa ja voitelussa, niin silloin tapahtuu niin kuin on Herammekin tahto ja väärä henki joutuu poistumaan.

Ja miksihän minusta tuntuu, että yhä enenevässä määrin törmäämme näihin asioihin ja ihmisiin, jotka vaikuttavat uskovilta, mutta ovatkin täysin väärän hengen/voiman alla ja johdossa ja joista Herra tahtoo käskeä nuo väärät voimat poistumaan rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen, Jeesus Nasaretilaisen nimessä ja ristinnsä veren voittovoimassa!

Mutta kun näin tapahtuu, niin en uskovan, jolle Herra tämän voiman ja voitelun, sanat antaa, niin hänen TÄYTYY olla lähellä Herraa elävä, joka on hylännyt maailman lihapadat ja joka on halunnut kuolla lihansa tahdolle, ristiinnauliten sen joka ikinen päivä verisen Golgatan ristin juurella, tehden parannusta ja puhdistautuen...Ilman tätä ei kukaan pysty olemaan Herran käytössä! Nisun jyvän on KUOLTAVA, jotta se voi alkaa kasvaa ja vahvistua.. Suostummeko siihen? Mitä vastaat?

Joh. 12:24-26
Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.

[rita4]

Etsiskelin eräänlaista tiettyä aihepiiriä, kun olen nyt päiviä miettinyt, miksi Jumala ei laske jotakin ihmistä rukouksiini, vaikka koitan muistaa häntä rukouksissani? Ja sain siihen tänään vastauksen, joka teki surulliseksi ja samalla, se oli niin selvää puhetta, etten edes voinut ajatella, etteikö sitä olisi puhunut sydämelleni Herran Henki. Minua on ihmetyttänyt, kun eräs henkilö ja hänen perheensä ei vaan tuu, laskeudu sydämelleni rukoillessani, mutta monet muut tuntemani uskovat laskeutuvat; rukoiltaviksi. Ja kysymyshän ei ole minun tunteistani tätä ihmistä kohtaan, ei todellakaan. Olen toki pyytänyt useinkin Herraa avaamaan asian todellisen puolen sydämelleni.. Elikkä: Miksi?

On kuin minua estettäisiin rukoilemasta hänen ja miehensä puolesta, ja kerkisin jo ajatella, kysyäkin Herralta, että: Tuleeko se esto viholliselta? Mutta ei, ei se tule viholliselta, vaan Jumalan sydämeltä. Sekin aukesi pitkän rukoustaistelun tuloksena ihan vasta hiljan..

Mitä Jeesus vastasi kysymyksiini: "He käyttävät nimeäni väärin. Minä en ole heille puhunut, enkä Minä ole heitä kutsunut siihen työhön, jossa he nyt ovat. "

Käyttävät nimeäni väärin? Olin ihan, että; Täh? Miten?

Silloin Herra alkoi puhua ja avata sitä sydämelleni; "He puhuvat Minusta (Jeesuksesta), mutta he eivät ole Minun omiani, koska he eivät alistu Sanani alle, eivätkä nöyrry. He ovat uppiniskaisia ja tottelemattomia, jotka ottavat vastaan puheita saatanalta, toiselta jeesukseltaan, mutta eivät kuuntele eivätkä usko Minua; siksi joka Minä olen. He ovat saatanan eksyttämiä ja vihollisen suunnitelma on heidän kauttaan eksyttää jopa omiani: uskomaan valhe opetus, vesitetty opetus, jota Minä en ole heille antanut, vaikka he käyttävätkin Minun nimeäni kaikessa!

Huh huh! Olipa vastaus!

Niin, kuinka monet puhuu, kirjoittaa Jeesuksesta? Hyvinkin monet. Kuinka monet puhuu jopa verestä? Aikalailla monet. Ketkä puhuu parannuksenteosta? Suhteellisen monet. Kuinka moni sanoo saavans: ilmestyksiä, unia, profetioita Jeesukselta? Myöskin aika moni nykyään. Koska se on kuin hienoa, kun saa sanoja taivaasta, tai sanotaan; "Herra puhui minulle!" Kysyisin monilta; Puhuiko todella Jeesus?

Mikään noista ei vielä kerro, että; ihminen on uudestisyntynyt uskova, tai Minun käytössäni. Näin minua opastettiin. Aikas jännä, kun moni sanoo olevansa uskossa ja on alkanut puhua Jeesuksesta, ja nähdä jopa näkyjä, tms.. Hän voi olla hyvinkin palavan oloinen ja kuuloinenkin, mutta... silti: hän ei olekaan vielä astunut ahtaasta portista ihan sisällekin asti. Tuntuuko uskomattomalta? Minusta se tuntui aivan jopa.. mahdottomalta ensin, kunnes olen saanut siihen kuin lisä valaistusta taivaasta monellakin eri tavalla. Ja nyt jo alan pikku hiljaa käsittää, etteivät kaikki olekaan oikeasti koskaan uskoon tulleita, vaikka he itse niin luulevatkin ja puhuvat, todistavat.. Tosi Surullista, vai mitä?

Miten tämä voi olla mahdollista kysyin?

Sain vastaukseksi: Kun ihminen tulee herätykseen, niin hän saattaa saada neuvoja uskovilta, joilla ei ole Minun Sanaani suussaan, vaan he puhuvat omaan nimeensä, lainaten Minun Sanaani. He johdattavat kaipaavia sieluja omanlaiseensa uskoon ja oppiin, ajatteluun, jonka he itse ovat mieltäneet oikeaksi ja sopivaksi heille. He siunaavat ja rohkaisevat etsivää, että: näin toimimalla sinä pelastut ja pääset Jumalan lapseksi. ja he pitävät kiinni opeistaan, skaramenteistaan, perinnäissäännöistään, ym ym.. Ja näin uusi kaipaava sielu eksyy alkumetreillä uskomaan asian olevan Minunkin tahtoni mukaan, joka on valhetta!

Ja näin "uskoontullut" ei toimikaan Raamatun opin mukaan, vaan ihmisen tahdon ja opin mukaan ja ei koskaan astu ahtaasta portista sisälle asti, eikä siksi lähde Kanssani matkalle kohti Isän Jumalan antamaa ikuisuus elämää. Hänet on petetty uskomaan olevansa jo taivaskelpoinen ja pelastettu Minun nimessäni ja veressäni. Mutta se on valhe!

Usein he harhailevat sinne ja tänne löytämättä itselleen uskovien yhteyttä, seurakuntaa, joka miellyttäisi heitä. ja lopulta he väsyvät etsimään sitä, mitä kaipaavat, haluavat ja näin he ajautuvat kuuntelemaan saatanan puhetta sydämelleen, joka opastaa heitä osittain Sanallani, mutta vain osittain. Saatana antaa heille näkyjä ja ilmestyksiä, sekä puhuu niin maireasti, että he luulevat sen olevan Minun ääneni. Mutta se kaikki on valhetta!

Tyttäreni, saatana haluaa vain hajottaa, eksyttää, viedä poispäin Minusta ja Sanastani, tahdostani. He uskovat valheen ja eivät uskalla koetella mitään Minun Sanallani, tai rukouksella ja siksi he ajautuvat yhä vain kauemmaksi Minusta ja tahdostani, Sanastani, joka vie heitä sellaiseen toimintaan ja oppiin, jossa on vain pieni osa totuuttani ja loput on vastoin Minun Sanaani ja tahtoani. Mutta he eivät välitä, koska saatana on sokaissut heidän hengelliset silmänsä ja saanut mieltymään siihen mitä he nyt julistavat ja missä elävät "uskovina!" Mutta se on valhetta!

Minä itken heidän vuokseen, mutta he eivät ole kiinnostuneita Minun kyyneleistäni heidän vuokseen, koska he luulevat palvelevansa Minua, eikä saatanaa. He puhuvat ja todistavat; "Herra on sanonut" "Herra näytti näyn!" "Herra antoi profetian!" "Herra johdatti toimimaan näin! " Mutta Minä en ole heille puhunut, vaan he ovat saaneet sanan omalta sydämeltään ja viholliselta, eivät Minulta! Koska he uskovat valheen sanoja ja toimivat niiden mukaan, sekä niiden johdattamina, rohkaisemina, jotka itsekin ovat mieltynneet väärään oppiin ja toimintaan, sanaan... He, nuo neuvojat ovat itse loukkaantuneet Minuun ja siksi he ovat ottaneet vihollisen sanat todesta, sekä uskoneet ne, niin kuin Minä olisin helle puhunut. Mutta Minä en ole heille puhunut, enkä ole hetä neuvonut! He puhuvat valhetta!

He ovat antautuneet seuraamaan väärää jeesusta sekä antautuneet toimimnaan niin, että: he vain hajottavat Minun omieni rivejä, eivätkä seiso Minun neuvotteluissani, tai muurinaukossa. He ovat ylpeitä! He ovat uppiniskaisia, jotka eivät suostu katsomaan vain Minuun ja ristiini! He halveksivat Minun ristintyötäni, vaikka sanovat uskovansa Minuun! He ovat valhe apostoleja, joita Minä en ole kutsunut työhöni! He puhuvat valhetta!

Tällaisen vastauksen sain kysymykseeni; miksi en voi rukoilla heidän puolestaan ja he eivät laskeudu sydämelleni rukoiltaviksi. Tai, voin toki rukoilla, mutta Pyhä Henki ei yhdy siihen rukoukseen. Minun ei tule rukoilla heidän pahuutensa ja tottelemattomuutensa takia, koska he kääntävät Jeesuksen ja Jumalan sanat vääriksi, itselleen edullisiksi ja sospiviksi, jotta heihin uskottaisin ja heitä seurattaisiin. Surullista!

Ap. t. 20:29-30
Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.

Jer. 8:
5 Miksi kääntyy tämä kansa, Jerusalem, pois ainaisessa luopumuksessa? Miksi he pitävät kiinni petoksesta eivätkä tahdo palata?
6 Minä olen tarkannut ja kuunnellut: he puhuvat sitä, mikä ei ole oikein; ei kukaan kadu pahuuttansa, ei ajattele: Mitä olen minä tehnyt! Kaikki he kääntyvät pois juosten juoksuansa, niinkuin orhi kiitää taistelussa.
7 Haikarakin taivaalla tietää aikansa; metsäkyyhkynen, pääskynen ja kurki pitävät vaarin tuloajastansa, mutta minun kansani ei tunne Herran oikeutta.

Jer. 23:
16 Näin sanoo Herra Sebaot: Älkää kuulko profeettain sanoja, noiden, jotka teille ennustavat täyttäen teidät tyhjillä toiveilla: oman sydämensä näkyjä he puhuvat, mutta eivät sitä, mikä tulee Herran suusta.
17 He hokevat minun halveksijoilleni: 'Herra on sen sanonut: Teillä on oleva rauha!' Ja kaikille, jotka vaeltavat sydämensä paatumuksessa, he sanovat: 'Ei teitä kohtaa onnettomuus'.
18 Mutta kuka on seisonut Herran neuvottelussa ja nähnyt ja kuullut hänen sanansa? Kuka on tarkannut ja kuullut hänen sanansa?"
19 Katso, Herran myrsky, kiivastus, puhkeaa, pyörremyrsky vyöryy kohti jumalattomien päätä.
20 Eikä Herran viha asetu, ennenkuin hän on toteuttanut ja täyttänyt sydämensä aivoitukset. Aikojen lopulla te tulette sen hyvin ymmärtämään.
21 "Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat.
22 Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa.
23 Olenko minä Jumala vain lyhyeltä matkalta, sanoo Herra; enkö ole Jumala myöskin kaukaa?
24 Saattaako joku niin piiloon piiloutua, etten minä häntä näe? sanoo Herra. Enkö minä täytä taivasta ja maata? sanoo Herra.
25 Minä olen kuullut, mitä sanovat nuo profeetat, jotka ennustavat minun nimessäni valhetta sanoen: 'Minä olen nähnyt unta, olen nähnyt unta'.
26 Kuinka kauan? Mitä on mielessä noilla profeetoilla, jotka ennustavat valhetta, ennustavat oman sydämensä petosta?
27 Aikovatko he unillaan, joita he kertovat toinen toisellensa, saattaa minun kansani unhottamaan minun nimeni, niinkuin heidän isänsä ovat unhottaneet minun nimeni Baalin tähden?
28 Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti. Mitä tekevät oljet jyvien seassa? sanoo Herra.
29 Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa?
30 Katso, sentähden minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka varastavat minun sanani toinen toiseltansa.
31 Katso, minä käyn niiden profeettain kimppuun, sanoo Herra, jotka ottavat sanansa omalta kieleltään, mutta sanovat: 'Se on Herran sana'.
32 Katso, minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa ja kerskumisellansa, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra.