ilosanoma.munfoorumi.com

Oisko nyt monilla uskovilla ja seurakunnilla se ajatus ja opetus, että: Rauha rauha, ei mitään hätää. Kaikki on hyvin ja olen taivastiellä, sekä pelastettu, siis ei mitään huolen häivää.

Mutta joka tapauksessa tällainen ajatus on nostettu sydämelleni ja se on tuotu kuin suruvaippan käärittynä. Ja kun sen sitten aukaisen, niin sieltä löytyy paljon uskovia, joilla ei todellakaan ole mitään hätää/ huolta, tai tuskaa, ei omasta sydämestään, eikä muidenkaan sydämistä, siis uskontilasta. Vaan ollaan kuin tyytyväisiä omaan uskonvaellukseen ja ajatellaan, että kukin huolehtikoon omasta vaelluksestaan, se ei kuulu muille/mulle, eikä siihen tarvitse siis puuttua, varoittaa..Varotaan jopa kajoamasta toisen vaellukseen, tai varotaan ettei kukaan vain kajoa; omaan vaellukseemme.

Olen miettinyt moneltakin kantilta uskovien yhteyden tärkeyttä. Ja onhan siinä paljonkin hyvää, puhun nyt siis uudestisyntyneistä uskovista, en uskonnollisista. Mutta se mistä ei pidetä, niin on juuri se, kun joku saa sanan Herralta jollekin, joka ei olekaan mieluisaa, kiinostavaa, tai kun ei haluta paljastaa sydäntä ja mihin se on kiintynyt, mieltynyt. Vaan halutaan pitää kulissia ja olla hurskas toisten silmissä ja esittää vanhusrskasta käymällä vaikkapa nyt kokouksissa. Mutta ei ajatella niin pitkälle, että; vaikka me ihmisiltä pystymmekin aika hyvin salaamaan sen väärän ja ehkä maailmallisenkin kiintymyksemme, halumme.

Niin Jumalan edessä olemme kuitenkin aina paljastettuina ja hän tietää ja näkee sydämiimme, sekä tietää mistä pidämme ja mistä taas emme pidä,mihin olemme mielistyneet ja mistä emme enään halua luopua, jne..Ja hän rakastaa jokaista lastaan niin Paljon, että haluaa palauttaa jokaisen vääriin asioihin kiinni jääneen takaisin sinne ristin juurelle tekemään parannusta, katumaan, ja puhdistautumaan, siis uudistumaan uskossaan. Ei kannata siis olla ylpeä ja ajatella ettei tarvitse parannusta, eikä elä väärin ja se tai tuo ei ole Jumalan silmissä väärää, tai sopimatonta, jopa syntiä.

Kuuntelin erästä puhetta tässä kerran, jossa veli todisti aivan oikein miten sielunvihollinen haluaa ja koittaa saada meidät jokaisen Jeesuksen seuraajan mieltymään asioihin, joita maailma esim tarjoaa, tai mikä on sellaista orjuutta, joka vaatii koko ajan vain lisää ja lisää sen jonkin, esim rahan hamuamista. Se on kuin riippuvaisuutta siitä jostakin ja ilman sitä ei voi elää, ja sitä on saatava, se on kuin huume, jota narkkari tarvitsee pysyäkseen pystyssä ja jollain tavalla edes tolkuissaan. Ja niin se on monille juuri tuo raha, rikkaus, helppo elämä, nautinnot, ym.. joita he vain janoaa, eikä Kristuksen Jeesuksen, Sanan nälkää, tai läheisyyttään, tahtoonsa tyytymistä, vaikka hiukka vähemmälläkin rahalla eläen, tms..Mites se Raamattu sanoikaan;

1. Tim. 6:10 Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.

1. Joh. 2:16 Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.

Olen huomaavinani että nyt opetetaan seurakunnissa, että: kun olet pelastunut, käynyt kasteella, kuulut srk, ja käytkin siellä, ainakin ajoittain, niin olet pelastettejuen joukossa. Mutta eihän nuo vielä pelasta ketään taivaan kotiin, vaan paremminkin tuudittaa vääränlaiseen rauhaan ja lepoon, jopa välinpitämättömyyteen uskonsa, siis sydämensä tilasta. Enään ei kilvoitellakaan uskossa, koska ei koeta siihen tarvetta, eikä siitä opeteta. Enään ei pelätä synnin/maailman houkutusten tuomaa orjuutta ja sen himoitsemista, jota ilmankin pärjää elämässä. On paljon sosiaalisen mediankin kautta tulevaa riippuvuutta, joka menee jopa Jeesuksen tärkeyden ja hänen tahtonsa, seuraamisensa edelle. Siis siitä tulee kuin epäjumala, jota palvotaan ja siellä vietetään aikaa, seurustellaan kaikkien kanssa ja ollaan onnellisia kun joku tykkää tilastaan. Ja uskovat luulevat voivansa siellä evankelioida muita ihmisiä, mutta se on naurettavaa, koska itse on jo sen epäjumalansa orja ja pauloissa, riippuvainen siitä ja sekin on kuin huumetta jota pitää saada ja sitä vetää sisäänsä.. Ei voida elää ilman sosiaalista mediaa! Jäikö Jeesus ja Jumalan tahto, oman sydämensä tutkistelu toiselle sijalle? Taitaapa jäädä, halusit sitä sitten myöntää, tai et, niin: some on tärkeämpää sinulle jo, kuin Jeesuksen seuraaminen ja maailmasta erottautuminen, lihasi tahdon kuolettaminen ja ristiinnaulitseminen.

Arvaappa onko Jumala silloin tyytyväinen omiinsa? Ei ole, kun he ovat nielleet saatanan ovelan ja kieron keinon eksyttää, viedä itsensä rakastamiseen ja nautintoihin, joissa sydän haluaa kontakteja, tykkäämistä, kaiken paljastamista elämästään jopa ventovieraille ihmisillekin ja jälki jää, et enään ikinä ole vapaa facebookista, vaikka lähtisitkin sieltä pois, niin jälkesi jää sinne; ainiaaksi. En puhu kateudesta, enkä ilkeydestä tätä, vaan siitä mitä olen joutunut näkemään ja kuulemaan ja mistä Jumala on puhunut sydämelleni, kun KAIKKI MUU on tärkeempää, kuin totuudessa ja nöyryydessä, Jumalan pelossa vaeltaminen! Kuulutko joukkoon?

Ja kun mennään yhä vain kauemmaksi Herrasta ja tahdostaan, niin ei haluta kuolla itselleen, vaan uskotaan että; riittää nuo em asiat, ja sillai kuin pikku hiljaa vihollinen vie sinua kauemmaksi ja kauemmaksi Herrasta ja tahdostaan sinua ajatellen. Kunnes lopulta et enään edes välitä, oletko jo eksynyt, oletko eksyttäjien, tai väärän opin kannattaja, kunhan saat olla vain rauhassa ja tehä mitä mielesi ja lihasi tahtoo ja elää omasta mielestäsi nautinnollista ja vapaata elämää, välillä edes muistaen avaten Raamattusikin, rukoilen, tai käyden seurakunnassa. Et ole vapaa vaan orja, somen orja ja lihasi tahdon orja, synnin orja ja jos et jo siinä vaiheessa herää valvomaan uskosi tilaa, palaa verisen ristin juurelle katuen ja parannusta tehden, niin kysyn sinulta rakas ystäväni; Mistä voit tietää, elätkö vielä huomennakin? Ethän anna saatanan jekkujen viedä sydäntäsi pois pelastuksesta ja ethän tuudittaudu vääränlaiseen rauhaan, joka on kyllä lihallesi mieluisaa, mutta hengellesi kuolettavaa, joka estää jopa mahdollisesti taivaan porttienkin aukeamisen kerran sinulle. MIETI!

Nyt voit vielä kääntyä, palata Jeesuksen eteen, ristinsä juurelle tekemään reilua parannusta ja sallit että Herra lähettää elämääsi siskoja ja veljiä, jotka varoittavat sinua väärään menostasi. Koska hekin rakastavat sinua ja tahtovat sinun pääsevän myöskin Karitsan hääjuhlaan kerran! Älä tuhlaa aikaasi jonnen joutavaan, tai rahan himoitsemiseen, koska tyhjin taskuin tänne tultiin ja tyhjin taskuin täältä kerran lähdetäänkin, mutta minne silloin joutuuu sielusi, vaikka olisitkin kerrran uskoon tullut, mutta rakastunut maailmaan ja sen himoon, houkutuksiin, tms..? Haluaisin herätellä sinua!

[b]1. Tess. 5:3 Kun he sanovat: "Nyt on rauha, ei hätää mitään", silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. [/b]

Jer. 6:
10 Kenelle minä puhuisin, ketä varoittaisin, että he kuulisivat? Katso, heidän korvansa ovat ympärileikkaamattomat, eivät he voi kuunnella. Katso, Herran sana on tullut heille pilkaksi, ei se heille kelpaa.

11 Minä olen täynnä Herran vihaa, en jaksa sitä pidättää; vuodata se lapsukaisiin kadulla, niin myös nuorukaisparveen. Sillä niin mies kuin vaimokin vangitaan, niin vanhus kuin ikäloppu.

12 Heidän talonsa joutuvat vieraille, niin myös pellot ja vaimot; sillä minä ojennan käteni maan asukkaita vastaan, sanoo Herra.

13 Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta.

14 He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: "Rauha, rauha!" vaikka ei rauhaa ole.

15 He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia; mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä. Sentähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra.

16 Näin on Herra sanonut: "Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne". Mutta he vastasivat: "Emme vaella".

17 Ja minä olen asettanut teille vartijat: "Kuunnelkaa pasunan ääntä". Mutta he vastasivat: "Emme kuuntele".

18 Sentähden kuulkaa, te kansat, ja tiedä, seurakunta, mitä heille on tapahtuva.

19 Kuule, maa! Katso, minä tuotan onnettomuuden tälle kansalle, heidän hankkeittensa hedelmän, sillä he eivät ole kuunnelleet minun sanojani, vaan ovat hyljänneet minun lakini.

20 Mitä on minulle suitsutus, joka tulee Sabasta, ja paras kalmoruoko kaukaisesta maasta? Teidän polttouhrinne eivät ole minulle otolliset, eivätkä teidän teurasuhrinne minulle kelpaa.

21 Sentähden, näin sanoo Herra: Katso, minä asetan tälle kansalle kompastuskiviä, joihin he kompastuvat, isät ja pojat yhdessä, ja naapuri naapurinsa kanssa hukkuu.

Jer. 8:11-12
He parantavat kepeästi tyttären, minun kansani, vamman, sanoen: 'Rauha, rauha!' vaikka ei rauhaa ole. He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia; mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä. Sentähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun heidän rangaistuksensa tulee, sanoo Herra.

Oisko nyt monilla uskovilla ja seurakunnilla se ajatus ja opetus, että: Rauha rauha, ei mitään hätää. Kaikki on hyvin ja olen taivastiellä, sekä pelastettu, siis ei mitään huolen häivää.

Mutta joka tapauksessa tällainen ajatus on nostettu sydämelleni ja se on tuotu kuin suruvaippan käärittynä. Ja kun sen sitten aukaisen, niin sieltä löytyy paljon uskovia, joilla ei todellakaan ole mitään hätää/ huolta, tai tuskaa, ei omasta sydämestään, eikä muidenkaan sydämistä, siis uskontilasta. Vaan ollaan kuin tyytyväisiä omaan uskonvaellukseen ja ajatellaan, että kukin huolehtikoon omasta vaelluksestaan, se ei kuulu muille/mulle, eikä siihen tarvitse siis puuttua, varoittaa..Varotaan jopa kajoamasta toisen vaellukseen, tai varotaan ettei kukaan vain kajoa; omaan vaellukseemme.

Olen miettinyt moneltakin kantilta uskovien yhteyden tärkeyttä. Ja onhan siinä paljonkin hyvää, puhun nyt siis uudestisyntyneistä uskovista, en uskonnollisista. Mutta se mistä ei pidetä, niin on juuri se, kun joku saa sanan Herralta jollekin, joka ei olekaan mieluisaa, kiinostavaa, tai kun ei haluta paljastaa sydäntä ja mihin se on kiintynyt, mieltynyt. Vaan halutaan pitää kulissia ja olla hurskas toisten silmissä ja esittää vanhurskasta käymällä vaikkapa nyt kokouksissa. Mutta ei ajatella niin pitkälle, että; vaikka me ihmisiltä pystymmekin aika hyvin salaamaan sen väärän ja ehkä maailmallisenkin kiintymyksemme, halumme,tms:

Niin Jumalan edessä olemme kuitenkin aina paljastettuina ja hän tietää ja näkee sydämiimme, sekä tietää mistä pidämme ja mistä taas emme pidä,mihin olemme mielistyneet ja mistä emme enään halua luopua, jne..Ja hän rakastaa jokaista lastaan niin Paljon, että haluaa palauttaa jokaisen vääriin asioihin kiinni jääneen takaisin sinne ristin juurelle tekemään parannusta, katumaan, ja puhdistautumaan, siis uudistumaan uskossaan. Ei kannata siis olla ylpeä ja ajatella ettei tarvitse parannusta, eikä elä väärin ja se tai tuo ei ole Jumalan silmissä väärää, tai sopimatonta, jopa syntiä.

Otampa tuosta pikkasen pohdintaani. Niin, et voi rakas lukijani välttyä siltä asialta, jos kuulut johonkin uskovien ryhmään, eli srk, etteikö sellaistakin opetusta olisi, että: "Nyt on rauha sydämessä, ei mitään hätää, kunhan pysyt uskossa!" Näin, ja sit jätetäänkin kertomatta se seikka, että: "Miten sitä sitten pysytään siinä uskossa ja taivastiellä, oikeassa opissa ja Herran nuhteessa?"

Oishan se ihanaa ja suloista, jos olisi se rauha aina sydämessä, eikä mitään pelkoa mistään, eiks näin? Mutta kun katsoo maailman menoa ja uhkia, kaikki on kallista ja rahat on vähissä, ja kun elämiseen kuluu pakostakin aikalailla rahaa, vaikka ois nuukempikin, on sairautta, on väkivaltaa (henkistäkin) ja kaikenlaista kurjaa monien elämässä, niin mites se rauha voisi siellä sydämessä sitten pysyä ja kestää?

On hyvä puhua parannuksenteon tärkeydestä, mutta.. Pitää myöskin opettaa sen aakkoset ja niitä aina ajoittain kuin kerrata mieliin, että: mitäs kaikkea se parannus tarkoittikaan. Ei siis riitä, että höpötän taukoamatta; "Tee parannus!" Ei. Vaan pitää puhua siitä, mitä se parannuksenteko on ja sen tärkeydestä. Ja sen rinnalla yhtä tärkeänä ja arvokkaana puhua myöskin siitä; Missä ja miten se tapahtuu, jotta Jumalakin olisi siihen tyytyväinen. On siis puhuttava myöskin Golgatan verisen ristin merkityksestä, ja siitä mitä Jeesus kävikään läpi, kun suostui ristiinnaulittvaksi meidän syntiemme tähden. Ja tottakai on hyvä muistuttaa, Vapahtajamme kuoleman tärkeydestä, hautaamisesta, ja kun Hän kolmantena päivänä nousi kuolleista, sekä nousi taivaaseen, jonne mekin pääsemme kerran, kun tahdomme pysyä lähellä ristiä ja ristin Herraa: Jeesusta Kristusta, Vapahtajaamme. Totellen Sanaansa, sekä Isän Jumalan tahtoa elämässämme.

Rauha sydämiimme tulee ja pysyy, vaikka kuinka myrskyäisikin, kun elämme lähellä Mestariamme ja pysymme polvillamme ristinsä juurella rukoillen, jutellen Herramme kanssa, kertoen kaiken sekä suostuen paljastettaviksi, sekä muuttumaan tahtonsa mukaan, kuolemaan itsellemme, haluillemme, ristiinnaulitsemaan lihamme tahdon ristille päivittäin, niin että; Jeesus Kristus on ykkönen elämässämme ja kaikki muu vasta tulee sen jälkeen toiseksi tärkeänä... Se sattuu ja on vaikeaa, mutta se on välttämätöntä, jotta voisimme olla käytössään, sekä vahvistua ja kasvaa uskosamme.

Ja tällöinhän sydämiimme tulee myöskin hätä hukkuvista sieluista ja halu rukoilla heidänkin puolestaan, rukoilla väärään menneiden uskovien puolesta ja kantaa heitä verisen ristin juurelle, jotta he pelastuisivat tai uudistuisivat uskossaan. Enää ei olekaan tärkintä se oma minä ja minun tarpeet, halut, elämän helppous ja mukavuus, ei! Vaan haluaa laittaa itsensä kuin likoon muiden puolesta ja olla Isän käytössä siinä tehtävässä, sen mukaan kuin osaa ja taivaasta annetun Pyhän Hengen kautta saa innoitusta ja voimaa, sanoja, ajatuksia, ihmisiä sydämelleen, jne... Kun PH saa olla oppaamme, niin silloin osaamme ja uskallamme, lähdemme liikkeelle, tai ainakin olemme rukouksessa useimminkin kuin vain kerran pikaisesti päivässä, kuin velvollisuutensa suorittaneena ja se sit siitä tyyliin.

Jumala näkee kaiken: sydämiemme sopukoihin asti, sekä paljastaa sen kaiken silmiemme eteen, kun vain tahdomme kuulla äänensä ja olla edessään paljastettuina. Tunnemme syntisyytemme ja häpeämme, kadumme sitä pyytäen anteeksi antoaan sekä vapautustaan, veren pesua sydämiimme, sekä saada olla käytössään, sen mukaan kuin Hän, Jumalamme tahtoo meitä työssään ja elämässämme käyttää; olemaan valona, suolana, Kristus kirjeenä, lähimmäisenä, ystävänä, tukijana, lohduttajana, rohkaisijana, jne..

Ollaan rinnalla ja välitetään niin heistä, jotka vielä elävät maailmassa ja joilla on ehkä Jumala, mutta heillä ei ole vielä Jeesusta sydämessään; Vapahtajanaan. Ja välitetään uskon veljistä ja siskoistammekin ja jos joku lankeaa, niin nostetaan ylös olemalla läsnä, välittäen, ymmärtäen,... Ei syyttäen, tai moittien, painaen, ei! Vaan rinnallakulkijoina, joilla on halu auttaa, ohjata oikeaan ja välittää koko pienellä sydämellään toisestakin ihmisestä ja hänen sielunsa tilasta, jotta me kaikki kerran pääsisimme sinne taivaan ihaniuuteen ja kirkkauteen; perille asti Karitsan hääjuhlaan. Niin ettei yksikään jäisi tielle, vain meidän arkuutemme, tai välinpitämättömyytemme takia.

Tämä laulu vielä lopuksi: Nina Åström - Rinnallakulkija