ilosanoma.munfoorumi.com

Kuinka usein joku uskova on kehoittanut sinua katsomaan vain yksin Jeesukseen? Aika usein/useasti varmaankin, luulisin. Mutta mihinkäs se sydämen silmä kääntyykään katsomaan, kun tulee vaikeuksia, ongelmia, surua, sairautta..? Eikös se katsokin oman pompan alle; itseemme. Niin kyllähän me tiedämme ettei niin saisi olla, mutta kuinka helposti iskee toivottomuus ja epäivon myötä alamme katsoa omaan mahdottomuuteemme ja vaikeuksiimme..Ja kohta sitten jo ryvemmekin epätoivoisissa epäuskon ajatuksissamme. Ja tiedämmehän, että: epäusko, luottamuspula Jumalaa kohtaan on syntiä.

Ja kun sitten rukoilemme siinä tilanteessa, niin ompa ihme, [siis ei ole ihme], jos koemme ettei rukouksiamme kuulla. Ja kukahan sen saa aikaan? Oiskohan se visuhousu? Varmaan on ja se nauttii, kun sitten koemme että rukouksemmekin ovat turhia ja lyömme rukkaset naulaan ja muistelemme kenties jopa aikaa ennen kuin tulimme uskoon. Voi kuinka se muistuukin niin ihanana ja helppona elämänä.. Kaikki oli niin hyvin ja vaikeudet oli helppo ratkaista..jne..

Mutta mutta.. olikos se kuitenkaan niin ihanaa, tai helppoa sittenkään? Eipä tainnut olla, kun meillä ei ollut silloin vielä Auttajaa, Jeesusta Kristusta, joka olisi Pyhän Henkensä kautta vahvistanut ja lohduttanut meitä, puhunut sydämellemme Sanansa kautta... Se on vähän sama juttu, kuin, kun ihminen tulee vanhaksi, niin kaikki ne nuoruuden ja lapsuuden vaikeudet muuttuvatkin kultaisiksi muistoiksi, koska aika kultaa muistot. Samoin vihollinen saa meidät muistelemaan mennyttä elämäämme ja .. kas vain, sepäs muistuukin niin mukavana ja helppona, vaikka todellisuudessahan se usein on ollut kaikkea muuta. Vai oliko?

Nyt onkin kysymys siis siitä, että; Katsommeko Jeesukseen vaiko itseemme, tai vaikeuksiimme, jotka ovat kuin synkkiä meren aaltoja, kun se kuohuaa myrskyisenä yönä..Vertaammeko itseämme toisiin ihmisiin, uskoviin ja näemme heidän aina selviävän kaikesta niin helposti, tai yleensäkin pääsevän elämässään helpolla.. Ja kyllä sit ottaa aivoon, kun minulla on aina niin vaikeaa ja toi toinen on kuin keijukainen ilman huolen häivääkään, epistä.

Niin voihan se toki olla, että toiset pääsee helpommalla elämässään, tai sitten se vain näyttää sitä, koska sen toisen usko, siis sydän on jo oppinut turvautumaan heti alussa >Jeesukseen. Sinäkin voit opetella jäämään sinne ristinsä juurelle, mutta; haluatko ja kerkiätkö sinä..? Sinä päätät ja sinä meet rukoukseen ristinsä juurelle, tai sitten et.. Miten valitset? Sinä Päätät!

Mutta muista aina se tosiasia, että: Hän, Jeesus antaa nimessään sinulle voiman, sekä avun ja kahleesi katkeaa, kunhan vain nöyrryt eteensä tunnustaen; ettet selviä, jaksa, osaa ilman häntä! Hänellä on voima nimessään ja veressään! Katso siis vain yksin Häneen ja ristiltä vuotaa silloin ilo ja rauha sydämeesi kaipaavaan ja etsivään, väsyneeseenkin.. Uskalla siis olla pieni kuin lapsi, lapsenmielinen ja luottaa Jumalaan niin kuin lapsi luottaa aikuiseen..

Anders Pelo Käännä katseesi Jeesukseen

Mitä me uskovina tarvitsemme tänä aikana erittäin paljon? Mikä vain on tärkeää, niin että pysymme uskossa, elämme lähellä Golgatan veristä ristinpuuta/Jeesustamme? Miten tämän.. yhä vain vaikeammaksi käyvän ajan keskellä jaksamme elää pystyssäpäin sekä kiitollisina Jumalallemme? Onko se täysi mahdottomuus? Tai hetkinen sitenkin, oisko sittenkin jotain, jolla selviämme sekä jaksamme ja siltikin pysymme uskossa hereillä ja valvovina olevina?

Jes. 55:
1 Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa.
2 Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä.

3 Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot.
4 Katso, hänet minä asetin kansoille todistajaksi, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi.
5 Katso, sinä olet kutsuva pakanoita, joita sinä et tunne, ja pakanat, jotka eivät sinua tunne, rientävät sinun tykösi Herran, sinun Jumalasi, tähden, Israelin Pyhän tähden, sillä hän kirkastaa sinut.

6 Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.
7 Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.

8 Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
9 Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.

10 Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän,
11 niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.

12 Sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä.
13 Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita; ja se tulee Herran kunniaksi, iankaikkiseksi merkiksi, joka ei häviä.

Laitoin sinulle tuon Raamatunpaikan. Ja itselleni myöskin. Voi, kuinka vaikeaa onkaan niin usein, vain heti, kun tulee jotain elämäämme, niin kääntyä ihan ensin Herran Jeesuksen puoleen neuvoaan kysyen. Tai miten raskasta sekä vaikean tuntuistakin onkaan kääntyä ensin etsimään Jeesukselta apua, neuvoa, sekä kuulla mitä Hän vastaa valitukseeni. Kyllä sitä vaan pitää ensin yrittää itse selvittää, päihittää ongelma, eihän sitä nyt heti voi vain mennä rukoukseen tai katsoa ristille, Jeesukseen, tai anoa asiaan selvyyttä, ratkaisua Herraltamme. Onko tuttua? Uskon että on.

Minä itse niin usein kipuilen juuri tuon itsekkään lihani takia, kun apu ois heti tarjolla, kun vain nöyrtyisi, mut ehei, eihän se nyt niin helposti voi käydä, ehei. Vaan ensin pitää funtsia asioita miten selvitä tilanteesta ja sit ei vieläkään muka voi katsoa Kristukseen Jeesukseen rukoillen, tai ihan huutaen;"Herra Auta mua nyt, en muuten jaksa, selviä tästä!" Vaan sitä vaan on mukamas ihan pakko ensin ite selvittää, etteihän se Jeesus nyt kaikessa auta.. Mutta auttaisihan Hän, Jos vain kääntyis ihan Heti Hänen puoleensa, koska aikas usein apu asiaan tulee sitten vasta kun ite on ensin kaikkensa yrittänyt auttaa itseään. Ja lopulta suostuu kääntyyn Herran Jeesuksen puoleen

Mitäs jos nyt vain päätettäis jatkossa yrittää kuolettaa sitä: minä itse juttuamme, lihamme tahtoa, ja nöyrtyä pyytämään apuaan sekä johdatustaankin elämäämme ja kiitetään Häntä, kun Hän haluaa olla kanssamme, sekä auttaa meitä polosia. On helpompi nöyrtyä, katsoa Jeesukseen, katsoa Hänen rakastavia sekä sääliviäkin silmiään, niin saamme avun sekä lohdutuksenkin samalla kertaa.