ilosanoma.munfoorumi.com

Olen joutunut miettimään tätä aikaa ja miten niin monet kohtelee uskovia, tai niitä, jotka eivät alistu heidän tahtonsa alle tottelemaan ja konttaamaan, mielisteleen, hyväksyyn mitä vain, jne..

Raamattu puhuu jonkin verran siitä, miten lopun aikoina ihmiset tulevat koviksi ja rakkaudettomiksi, ilkeiksi ja rahan ahneiksi, jopa ns "tappavat" ne, jotka ovat tiellään..häpäisevät heidät valheillaan..Pysy siinä sitten pystyssä hymyillen ja sanoen; kestän, koska olen Jeesuksen oma. Toki Jeesus auttaa meitä kestämään, kun maailman ihmiset satuttavat ja erottavat yhteydestään..Mutta kun uskovatkin erottaa yhteydestään, koska ei toimi niin kuin he haluaa..Olet aikalailla yksin silloin ja jäljelle jää vain, kiitos Herralle; onneksi on kuitenkin: Jeesus Kristus ja hänen apunsa, voimansa, läsnäolonsakin..rakkautensa. Hän ymmärtää miltä tuntuu ja tietää mitä on tapahtunut ja tapahtuukin vielä.. Hän ei jätä yksin taistelemaan, eikä liian suureen suruun..Vaan hän ottaa pois ahdistuksen ja tuskan, pelon ja tuo tilalle rauhansa ja voimansa, kyvyn iloita siitä mikä on hyvää..Kun saa olla Herran huomassa turvassa.

Sanotaan, että; jolle on paljon uskottu, siltä enemmän vaaditaankin. Se on totta. luuk. 12:42-48 Mutta tässäkään kohden ei Jumala jätä meitä yksin jaksamaan tai pärjäämään, kestämään kaiken mitä tuleekin, ei! Vaan hän on luvannut olla kanssamme, jos me vain tahdomme olla uskollisia ja totella Sanaansa.Ps. 56 Laitoin nuo Raamatun kohdat linkkeinä, niin kukin halutessaan voi käydä lukemassa ne itsekin.

Mitä lähemmäksi Jeesuksen paluu tulee, niin sitä kylmemmäksi käy ihmisten rakkaus ja välittäminen, varsinkin niiden, jotka eivät vielä ole pelastuneita ja syntejään anteeksi Herraltaan saaneet. Jaakobin kirje 1 Mutta myöskin ylpeys nostaa päätään ja itsensä rakastaminen yhä vain enemmän lisääntyy/vashvistuu uskovienkin elämässä ja käytöksessä, valitettavasti.

Herrani, Mestarini!
Olen niin pieni, heikkokin,
mutta tahdon sua silti seurata
ja omanasi olla loppuun asti.

Anna siis mulle voimaasi jaksaa, kestää;
jotta jaksan kiusat, tuskat, ahdistuksenkin,
jonka tuottaa sydämet kylmät, kovat, ilkeät.

Sun rakkautes, Jeesus, riittää!
Siitä tänäänkin tahdon mä kiittää
ja ylistyksen nimellesi Sun antaa!

Niin.... ehkä sen vielä käsittääkin kun maailman ihmiset kääntävät selkänsä, mutta kun Herran omatkin sen tekee, niin sitä ei vaan kykene ymmärtämään. Puhutaan toisen kunnioittamisesta ja yhteydestä, rakastamisestakin ja anteeksi annosta, mutta... Missä ovat teot, onko kaikki vain sanojen helinää ja tuuleen puhalluttua, joka ei näy, tunnu missään..?

Minä uskon, että maailman ihmiset kyllä huomioivat heidät, jotka tahtovat tosissaan seurata Herraa. Virheitä tekee jokainen, mutta ne annetaan anteeksi, kun niitä vain anteeksi pyydetään. Me olemme erilaisia persoonia kukin ja ajattelemme samasta asiasta aina hiukan eri tavoin.. Koska luulen, ettei ihan prikulleen samanlaista ajattelua jostakin asiasta ole kenellekään. Muttta siinähän se rikkaus juuri onkin, kun on eritavalla ajattelevia, mutta jotka siitä huolimatta haluavat yhdessä jakaa Jumalan Sanaa, evankelioida, olla verilähteellä päivittäin, sekä uudistua siinä..Tehdä työtä Herran elovainiolla, sekä olla muurinaukossa omalla paikallaan.

Luin eilen Raamattua ja minua alkoi puhutella Saarnaajan kirjoitukset ja laitankin niistä sen tutuimman meille tähänkin;

Saarnaaja 3:[Biblia]

1 Kaikilla on määrätty aika, ja kaikilla, mitä taivaan alla aljetaan, on heidän hetkensä;
2 Aika syntyä, ja aika kuolla; aika istuttaa, ja aika repiä ylös istutettua.
3 Aika tappaa, ja aika parantaa; aika kukistaa, ja aika rakentaa.
4 Aika itkeä, ja aika nauraa; aika valittaa, ja aika hypätä.
5 Aika heitellä kiviä ja aika koota kiviä; aika halata, ja aika lakata halaamasta.
6 Aika etsiä, ja aika kadottaa; aika tallella pitää, ja aika heittää pois.
7 Aika rikki reväistä, ja aika ommella; aika vaiti olla, ja aika puhua.
8 Aika rakastaa, ja aika vihata; sodan aika, ja rauhan aika.
9 Mitä hyvää on sille, joka työtä tekee, siitä että hän itsiänsä vaivaa?
10 Minä näin sen vaivan, jonka Jumala ihmisten lapsille antanut on, että he itsiänsä siinä vaivaisivat.
11 Vaan hän teki kaikki hyvin oikialla ajalla, ja antoi heidän sydämensä kaivata, mitä maailmassa tapahtuu; sillä ei ihminen taida löytää sitä työtä, jota Jumala tekee, ei alkua eikä loppua.
12 Sentähden ymmärsin minä, ettei mitään parempaa ole, kuin iloita, ja hyvää tehdä elinaikanansa.
13 Että myös jokainen ihminen syö ja juo, ja on hyvällä mielellä työssänsä, se on Jumalan lahja.
14 Minä ymmärsin, että kaikki, mitä Jumala tekee, se pysyy ijankaikkisesti; emme taida siihen lisätä eli siitä vähentää; ja Jumala tekee sitä, että häntä peljättäisiin.

Miksi tämä oikein alkoi puhuttella minua, vaikka olenhan sen kuullut ja lukenutkin moninaiset kerrat jo aikaisemminkin?

Minua siunasi se, että: Herra näkee tekomme ja hän tietää sydäntemme aivoittelunkin, sekä suhteemme maailmaan, elämään, lähimmäisiimme ja ennen kaikkea sydäntemme todellisuuden Jumalaa ja Hänen Sanaansa kohtaan. Kuinka moni saattaa jo kuvitella olevansa aikalailla täydellinen uskovana, mutta pieni hetki, niin se kaikki hyvä onkin saattanut kuin romuttua ja jäljelle jääkin vain uskomme Jeesukseen ja sitten jo kysytäänkin, että; osaammeko, tahdommeko turvata vain yksin häneen, joka todellakin tekee ihmeitä ilman määrää ja voi siis vuoriakin siirtää pelkällä sanallaan.

Vai uskommeko vihollista ja lähdemme kulkemaan poispäin hänestä; Herrastamme, joka ei kuitenkaan tuomitse katuvaa ja erehtyvää, kaikkensa menettänyttäkään, vaan armahtaa, auttaa ja rakastaa, antaa anteeksi sitä pyytävälle ja uudistaa matkaliittonsa hänen kanssaan.

Aika on istuttaa ja aika on repiä istutus. Aika on haavoittaa ja aika parantaa haavat. Aika on ...Kaikella on todellakin aikansa ja myöskin oma tarkoituksensa, sillä en usko sattumiin...Jokin vaikea asia voi olla Isällä tarkoituksena, että: Hän sen kautta palauttaa jo poispäin lähteneen lapsensa takaisin yhteyteensä ja sinne verisen ristin juurelle Poikansa jalkojen juuren palaten tekemään parannusta ja uudistumaan uskossaan, kasvamaan sen tilanteen myötä uskossaan ja silloin on yksi askel uskonkoulussa jälleen astuttu ylöspäin, jos suostumme parannuksentekoon, muuttumaan, kuolemaan omalle itsellemme sekä ehkä niille jo maailman tavoillekin, joita olikin tarttunut viittaamme liepeisiin ehkä sitä itsekään huomaamatta, tai niistä välittämättä..

Herra haluaa nöyrää ja arkaa tuntoa edessään, jossa on turvallista vaeltaa, kun vielä omatunto soimaa jos menee harhatielle, väärään suuntaan..Tutki itseäsi Herran edessä ja uskalla nähdä nekin asiat, jotka ei oo kivoja, tai satuttaa jopa mieltäsi ja haluatkin alkaa vain kapinoida, ettei se ole totta ja ettet ole elänyt väärin uskoasi..Herra tietää Totuuden, mutta katuvaa lastaan hän haluaa aina armahtaa, vaikka biljoona kertaa..Uskalla olla heikko ja vajaa, niin on helpompaa elää uskoasi todeksi.