ilosanoma.munfoorumi.com

Kävin koiran kanssa lenkillä ja ison siivousurakan takia oli selkäni aika romuna.. Joten istahdin joen yllä olevalle kävelysillan penkille. Jolloin Herra alkoi puhua sydämeeni tuulesta ja miten se taipuu, heiluu kovalla tuulella, myrskyissä, mutta ei kaadu, eikä mene poikki. Mutta vain jos sen juuret ovat lujasti kovassa maassa.

Mieleeni nousi moniakin ajatuksia tuulesta ja miten me uskovat ollaan niitä puita, joita nämä maailman/ elämän tuulet ja myrsytkin heiluttelee, mutta me pysymme pystyssä, juurillamme, koska olemme istutetut Kristus kalliolle, lujaan ja kestävälle pohjalle. Olemmehan? Niin ettei mikään elämämme asia, tilanne, toiset ihmiset, tai siis ylensäkään; mikään asia, sana, tilanne, epätoivo, väärään suuntaan yht' äkkiä lähteminen, tms saisi kaataa meitä nurin, tai saada kuin murtumaan, niin että oksat vain tippuu Kristus rungosta.

Uskovan elämä ei aina ole ollenkaan helppoa. Mutta se on siunattua, kun tahdomme juurtua Kristus kalliolle ja pysyä lähellä Vapahtajaamme, niin silloin ei mikään asia/tilanne, sana, käytös, ei edes sairaus, tai konkurssi, tms saa meitä luopumaan turvakalliostamme. Vihollisen juonet eivät onnistu, siis saa meitä irroitettua juurista, joista saamme kuin imeä Jumalan Sanan voimaa ja lohdutusta, apua, neuvoja, ym..Ja se perusta kaikelle on; Rukouselämän kuntoon laittaminen ja Sanaan totuuden mukaan juurtuminen! Viivythän sä juurella ristin parannusta tehden joka ainoa päivä.

Viivy oi sielu levoton, rauhaton
juurella ristin Golgatan, verisen.
Sielt' saat sä voimaa, apua
lohdutusta ihanaa Jumalan!

Hän varjelee sinun menemisesi ja
tulemisesi, elämäsi, aivan kaiken.
Älä siis pelkää, äläkä lähde sä pois
juurelta ristin tuon verisen, Herran.
Josta vuotaa sydämeesi sun..
rauha ja lepo ihmeellinen, sekä iloöljy!

Mieleeni nousi moniakin ajatuksia tuulesta ja miten me uskovat ollaan niitä puita, joita nämä maailman/ elämän tuulet ja myrsytkin heiluttelee, mutta me pysymme pystyssä, juurillamme, koska olemme istutetut Kristus kalliolle, lujaan ja kestävälle pohjalle. Olemmehan? Niin ettei mikään elämämme asia, tilanne, toiset ihmiset, tai siis ylensäkään; mikään asia, sana, tilanne, epätoivo, väärään suuntaan yht' äkkiä lähteminen, tms saisi kaataa meitä nurin, tai saada kuin murtumaan, niin että oksat vain tippuu Kristus rungosta.

En valitettavasti muista, mikä kirjoitus oli kyseessä. Mutta tällä foorumilla luin joku aika sitten tekstin, jossa kirjoittaja totesi, että luonto pitää meille monesti parhaimmat raamattutunnit. Tuo vertaus puista oli kyllä tosi osuva.

Niin kuin siskommekin Pihlaja sen sanoi, niin Jumalakin usein kuvaa asioita kuin tuulena, tai puina, joita taivutellaan, tai kun myrskyää, tai sitten on tyventä ja rauhaisaa, levollistakin..Uskovan elämä ei useinkaan ole mitään kukkasilla tanssimista ja poutapilveä, vaan voi olla pimeääkin ja tuulista, kuin kylmä tuuli koittaisi puhaltaa pompan alle ja jäädyttää sydämen. Niin se vain on rakkaat ystävät. Mutta onneksi siihen ei tarvitse, eikä saakkaan jäädä, vaan aina pitää pyrkiä kohti ristiä, kohti kirkkautta, jossa Isä Jumala asuu ja auttaa omiaan.

Mietippä puuta, joka heiluu ja taipuu kovassa tuulessa, mutta ei katkea, eikä lähde kuitenkaan juuriltaan, vaan pysyy lujasti kiinni kalliolla, joka on meille uskoville Kristus kalliomme. Onko sinun jalkasi tukevasti Kristus kalliolla ja Golgatan verisen ristin juurella..? Jos, ei muuten, niin sitten vaikka polvillaan, kunhan vain pysyt lähellä ristiä ja ristin Herraa, Jeesusta Kristusta, Jumalan Poikaa.

Tuulkoon, satakoon vaikka rakeita, tai räntää, mutta sinä joka olet istutettu öljypuuhun, oksastettu parhaimpaan puuhun, joka saa voimansa juurista ja Elämän puusta, niin pysy sinä hiljaa ja kiittäen Jeesustasi, kun Hän on kanssasi; tuuli, tai myrskysi, oli pimeää, tai mitä vain.. Pysy lähellä ristinpuuta ja kiedo kätesi sen ympärille, katso kuinka Kristus katsoo sinua ja armahtaa, auttaa sinua, kun vain tahdot pysyä lähellään ja omanaan, vaikka kuinka heikkonakin ja rikottuna. Pysy siinä hiljaa, niin saat avun ja voiman ja voit huutaa;"

Herrani, auta sinä minua, kun en yksin jaksa, osaa.
Tule viereeni ja anna minun kokea läheisyytesi, apusikin.
Tarvitsen sinua Jeesus, Mestarini, Auttajani.
Pysy aina lähelläni ja tule viereeni, ota syliisi, vahvista minua sanasi mukaan!
Tahdon elää vain yksin sinulle, olet rakkaimapni, kalleimpani, Jeesus!

Sellainen ajatus alkoi elää mielessäni, mikä tuo otsikkokin on. Elikkäs: Tuuli puita taivuttelee..

Mietin nääs elämääni ja sen viimeisiä kuukausia varsinkin olen nyt aikas paljonkin miettinyt, sekä omaa suhtautumistani siihen ja yleensäkin kaikkeen, kaikkiin, jaksamistani, ym.. Ja yölläkin, kun tapani mukaan taas olin kömpinyt keittiöön hetkeksi aikaa rukoilemaan, niin puhelin Herralle kuinka olen joutunut luovuttamaan sen minun Oman ajatukseni, tahtoni ja etten ihan sanoisi luulonikin itsestäni. Minua on todellakin taivuteltu ja myrsky on ollut ajoittain tosi rajuakin, kun olen kuin joutunut kaartumaan tuonne ja tännepäin tuulen mukana.

Ja mitä alan kuin; varovaisesti, hiljakseen tajuta? Minä, joka olen kasvattanut ympärilleni kovan kuoren elämän kaikenlaisten vaikeuksienkin ja kipeiden ihmissuhteiden, loukkausten, satuttamisten vuoksi, niin sitä minun ns "vanhaa" muuriani, kuortani, jaksamistani, tahtomistani on Herra alkanut murtaa hiljakseen. Ei satuttaen, vaan todellakin varoen, mutta päättäväisesti kuitenkin. Minua on murretttu ja koputeltu sieltä ja täältä, jotta se kuivunut savikerros alkaisi jo viimeinkin antaa periksi ja rapista pois, siis se vanha ja kova, sementiksikin jo muuttunut ulkokerros sydämestäni.. Ja tilalle saa tulla, näin uskon, herkempi ja hellempi, rakastavampikin ihmissydän. Oiskohan noin?

Sananl. 27:17 Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo.

Tuli tämä sanalasku mieleeni, ja kuinka totta se onkaan meidän ihan joka ainoan elämässä. Jos sanot, ettei se päde sinuun, niin et ole vielä joutunut siihen tuleen, jossa katsotaan ja koetellaan sinun uskosi vahvuus ja jopa laatukin, jos nyt niin voin sanoa.. Juuri toisten ihmisten kautta meitä hiotaankin eniten. Ja miten me silloin vastaamme, toimimme? Loukkaannummeko, erotummeko joukosta, tai alamme panetella ja inhota sellaista ihmistä, joka loukkasi meitä, syyttömästi. Kun joudumme kärsimään syyttömästi kaikenlaista ikävää käytöstä, puhetta jopa valheitakin, niin eikös teekkin mieli sulkeutua kuoreensa, vaieta ja olla antamatta sellaiselle/sille anteeksi?

Minua on hiottu ja näymmä tullaan aina vaan hiomaankin juuri ihmisten puheiden, valheidenkin, ja ilkeyden kautta, hylkäämisen, selän kääntämisen kautta. Syytä moiseen koulutukseen en ymmärrä ja se jos mikä onkin tosi rankkaa ja vaikeaa, vain koittaa hillitä omaa suuttumistaan, loukkaantumistaan, ja lopettaa kuin pyrkimästä erottautumaan vain entistäkin enemmän pois niiden läheltä, jotka eivät pidä minusta: ihmisenä, uskovana, jne.. Mutta, niin se vain valitettavasti näyttää siltä, että; minua taivutellaan ja juuri ihmisten puheiden, sekä käyttäymistenkin kautta ja Jumala selvästikin katselee, että: Mites se minun tyttäreni tänään suhtautuu noihin ihmisiiin ja kestää kun saa rapaa naamalleen; syyttömästi?! Kääriydynkö itsesääliin, kiukkuun, tai pyrin takaisin sinne kuin kuoreeni, turvaan? Vai alanko esittää vahvaa ja kestävää, joka kestää vaikka ja mitä? Sillä, sitähän minä olen kuvitellutkin olevani; vahva joka jo kestää kohta ihan mitä vain kurjaakin..

Mutta nyt joudunkin myöntämään itselleni; etten minä olekaan vahva, kestävä, .. Olen heikko, epävarmakin ja pelokas, kun en tiedä mitä elämä tuo tullessaan ja miten suhtautua kaikkeen, kaikkiin, kestää, selvitä ns hengissä, ehkä jopa löytää se, joka osaisi oikeasti minuakin outoa rakastaa, jne..

Olenko minä kuin Pietari joka oli valmis menemään vaikka kuolemaan Jeesuksen kanssa, puolestakin ja oli kuitenkin arkajalka, heikko ja jopa kielsi Herrankin lopulta?! Näitä nyt olen paljonkin miettinyt..rukoillutkin..

Luuk. 22:
31 Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja;
32 mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi."
33 Niin Simon sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan".
34 Mutta hän sanoi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennenkuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua."

Matt. 26:
33 Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun, niin minä en koskaan loukkaannu".
34 Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä, ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät".
35 Pietari sanoi hänelle: "Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä". Samoin sanoivat myös kaikki muut opetuslapset.

Uskovainen - Palmupuu

Alotan tällä minulle mieluisella laululla, koska se puhuu niin hyvin uskovan elämästä ja mitä se usein saattaa olla.

Olen joutunut pohtiin tosi paljon omaa uskoani ja miten tunteet, ja usein vain omat haaveetkin saattavat viedä uskoamme vääräänkin suuntaan ja vähentää yhteyttä Jumalaan. Sanoisin, että omat ja liian voimakkaatkin tunteet sekä tuntemukset, toiveet saattavat olla melkein kuin syntinä sydämillämme. Niin se vain on, Jos liha saa päättää, eikä tahdota, tai ymmärretä kysyä Isän mielipidettä tahtoa asiaan.

Nyt ehkä kysyt, että miten tuo liittyy otsikkoon? Kyllä se minusta liittyy, koska me olemme kuin puita uskovinakin ja elämän eri tilanteet, saattavat kuin huojuttaa meitä ja uskoammekin kuin tuuli taivuttelee puita, mutta ne pysyvät pystyssä, koska Jumala on voimallinen pitämään meidätkin pystyssä, jos vain niin tahdomme ja siihen myöskin suostumme, eli kysymään tahtoaan ja nöyrtymäänkin tahtoonsa.

Tämä aika on sellaista aikaa, jolloin haluamme useammat, sitä tai tätä, eli toiveillamme, odotuksillamme, tunteillammekin on suuri arvo meidän sydämissämme, jopa uskovinakin. Siksi meidän tuleekin pyrkiä pysymään lähellä veristä ristinpuuta, siis Jeesustamme ja paranuksessakin eläen joka päivä. Me tarvitsemme Herraa Jeesustamme todella paljon; varsinkin tänä aikana, kun narsismi ja minä, minulle on tullut jo uskovienkin elämään ja sydämiin aivan liiankin voimakkaana. Ja silloin ei enää tahdotakaan nöyrtyä, kuolla lihamme tahdolle, maailmallekaan, vaan ne ovat kuin nousseet tärkeimmiksi ja kaiken rakkaimmiksi asioiksi.

Minun on ainakin oltava todella paljon rukouksessa, jottei minun oma tahtoni ja odotukseni, unelmani, tms.. veisi minua kauemmaksi Herrastani, poispäin ristin juurella olemisestani, jne.. Ja mikä myöskin tärkeää, niin on uskovien yhteys. Jos haemme sieltäkin vain hyvää oloa, ja että aina kaikki on yhtä aurinkoa, ilman että tajuamme, että se on kuin koti, jossa asuu monenkinlaisia persoonia ja eritavalla ajattelevia, jopa uskoaan todeksi eläviä, eri elämän vaiheissa eläviä, sekä eri vaiheessa olevia ja eläviä uskovia, kun toiset ovat jo hiukka edistyneet ja kasvaneet ja toiset vielä etsivät ja kipuilevat tai ovat vielä niin arkoja ja pelokkaitakin, etteivät kuin uskalla olla omina itsenään taii... Meitä kuin huojutellaan puun lailla siinäkin asiassa ja olisi tärkeää kuin juurtua siihenkin niin ettei toisten sanat tai käytös saisi meitä kuitenkaan loukkaantumaan toiseen ihmiseen, joka kuitenkin on yhtä heikko ja vajaa kuin kukin meistä muistakin.

Toiset vain kuvittelevat jo olevansa vahvempia, pyhempiä, parempia Jumalankin silmissä, joka ei sitten muuten ole totta, vaan me kaikki, aivan kaikki olemme samalla viivalla Herramme edessä; koska kukaan ei ole toistaan parempi, pyhempikään: minkään ansion tai uskossa olonsakaan vuosien perusteella, tai viran, tms takia.. Mutta minä haluan uskoa, että: se joka tahtoo nöyrtyä Herran eteen, ja vain rehellisesti tunnustaa vajavaisuutensa ja että ei pärjää elämässään, asioissaan ilman Herraa Jeesusta, niin ja joka kestää nekin lyönnit joita tulee toisten uskovienkin kautta, ja pyytää vain anteeksiantoa heille, sekä voimaa antaa heille anteeksi. Meidänhän tulee seurata Jeesutamme ja ajatella Häntä, sekä mitä hänkin joutui kokemaan ja kärsimään ihmisten pilkan ja hänet hylkäämisenkin takia. Siinä on ainakin minulle paljon vielä oppimista ja Raamatunkin edessä viipymistä rukoillen, sekä kiittäenkin siitä avusta ja voimasta, johdatuksesta jota Hän tahtoo antaa kaikille omilleen, jotka suostuvat elämään lähellään..Ristin sanomaa ja ylösnousemusvoimaansa koroittaen.

Kirkastakaamme Kristusta Jeesusta elämällämme; eikä pidetä lihastamme niin kovasti huolta, vaan suostutaan ristiinnaulitsemaan se ristille: joka ikinen elämämme päivä! Jeesus Elää ja mekin saamme elää Hänessä ja Hänen kauttaan, nimessään. Kristus kalliomme on turvakalliomme, josta mitkään elämän tuulet eivät voi meitä repäistä irti juuriltamme, kun ne vain ovat kiinni Jeesuksessamme uudestisyntymisemmekin kautta!

Jotenkin olen kokenut, että oon kuin puu, jota koitetaan irroitella juuriltaan ja kaataa. Niin moni asia ja ihminenkin on koittanut kuin saada mut luovuttaan haaveeni ja sen minkä koen selväksi Jumalan tahdoksikin. Sen mä vielä sen käsittäisin jos ne ihmiset oisivat uskosta osattomia, mutta kun ne ei oo niitä, niin en voi kuin vain ihmetellä, miksei voida mennä rukoukseen ja kysyä Herran tahtoa asioissa. Tai olla sitten puuttumatta toisen uskovan elämään millään tavalla, jos se ainoa keino on koittaa vetää matto jalkojeni alta ja rikkoa sydämeni, unelmani.. Etten saisi olla onnellinen.

Mutta kiitos Jumalalle, joka on vahvistanut ja auttanut, johdattanut mua ja vaikka olenkin tehnyt paljonkin typeriäkin tekoja, niin valintani on silti oikea, koska se on Jumalan antama ja vaikuttamakin valinta, johdatus, rohkaisu, ym.. Koen Jumalan antamaa rauhaa asian suhteen ja aina kun sitä rukouksessa kyselen, pohdin, niin saan joka kerta varmuuden, että näin sen vain pitääkin mennä ja olla..Sanoivat muut sitten ihan mitä tahtonevatkin ja luullen sitä; mikä heidän mielestään on Jumalamme tahto asioissa. Mua on taivuteltu ja välillä on kuin myrskytuulia joiden tarkoitus on todennäköisesti saada juuret irti maasta ja .. Mutta sitten aina on kuin tullut hiljainen hyminä, tuulen ihana lämmin puhallus ja valoa, josta loistaa risti. Amen! Ja niin olen saanut vain kuin vahvistusta asioihin ja siihen, mikä on Jumalan tahto ja mikä vain ihmisten omia ajatuksia ja luuloja, ym..

Koen, että mua on kuin koeteltu ja taivuteltu aika rankastikin ja välillä olen särkynyt itkuun polvilleni siihen Golgatan ristinsä juurelle ja huutanut tuskassani Jeesusta auttamaan ja johdattamaan Henkensä kautta, osoittamaan tahtonsa kohdallani, sekä lohduttamaan haavoitettua sydäntäni, kun itse koen Jumalan antaneen sen asian sydämeeni, mutta muiden mielestä se on syntiä, väärä valinta, tms..

Jaak. 2:
8 Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", niin te hyvin teette;
9 mutta jos te henkilöön katsotte, niin teette syntiä, ja laki näyttää teille, että olette lainrikkojia.
10 Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.

Juha Tapio - Rakastettu

Tuuli puita taivuttelee.. Tulipa mieleeni jälleen tuo ajatus, lausahdus ja mitä kaikkea se voikaan pitää sisällään, niinpä. Olen nyt pysähtynyt miettimään niitä, joilla ei ole ketään, tai jotka väsyvät ja lankeavat tiellä taakkojen ja vaikeuksien, sairauksien.. ehkä jopa yksinäisydenkin tähden. Onko ketään, joka välittää? Tai onko heitä, jotka menevät toisen luokse, kun hän on yksin, sairas, tai jopa ojentavat auttavan kätensä sellaiselle ystävälle, jolla ei ole enää mitään, ei ruokaa, ei vaatteita, ei inhimillistä kohtelua tms..

En tiedä passaako tätä edes sanoa, ettei heti sit ajatella, että olen ylpeä, tai kuvittelen itsestäni jotain.. Sillä sitähän se ei todellakaan ole.. Mutta minulla on halu välittää toisesta sekä jos vain mahdollista niin auttaakin ja olla läsnä, kuunnella, ja hoitaa sairasta ystävää. Olen saanut "mielenkiintoisia" kommentteja kun kävin auttamassa ja hoitamassa erästä hyvin sairaana olevaa henkilöä. Mutta en olisi voinut edes olla menemättä, vaikka taloudellisesti minulla ei siinä hetkessä ois ollut edes varaa maksaa kyytimiehelleni..Minulla oli hätä puolestaan ja menin ja hoidin hänet kuntoon, ja olin läsnä, välitin.. Toki en ole siitä häneltä saanut kiitosta, mutta sittenkään en olisi voinut olla menemättä. Ei minun omatuntoni olisi kestänyt jättää häntä yksin sairastaan..

Sitten kun sitäkin ja montaa muutakin tilannetta, asiaa mietin, miten me uskovina kohtelemme toista ihmistä ja laitammeko itsemme ns likoonkin toisen puolesta, odottamatta kiitosta, palkkaa, tms? Niin surukseni olen joutunut kuulemaan ja huomioimaan, ettei enää monikaan ole valmis auttaan, lähteen, ei ainakaan palkatta, saamatta siitä korvausta, tai runsasta kiitosta, kehuja, jota voi näymmä sitten kertoa muillekin miten juuri HÄN auttoi sitä ja sitä ja miten se ei ois selvinnyt, pärjännyt ilman tätä isolla egolla liikuvaa uskovaa; HM??

Tosi surullista kuunneltavaa sellainen.. Enkä jaksa uskoa että Herra Jumalakaan on sellaisesta iloissaan, tyytyväinen, kiittelee sellaista; itsensä ja tekemistensä korottajaa.. Eikä ole nöyrä, vain pieni palvelija Herran käytössä oleva, jne..On kamalaa katsella ja kuunnella, kun nuo isolla egolla rehentelevät "auttajat" koroittavat omia tekojaan, mutta eivät anna kunniaa Hänelle jolle se ainoastaan kuuluu, eli Jeesuksellemme. Mutta joilla ei ole kuitenkaan sydäntä sellaista kohtaan, joka ei suostukaan, alistu tekeen, tanssiin heidän kylmän ja kovan, vaativankin pillinsä mukaan, eli alistumaan tahtoonsa, määrättäväkseen..

Nyt varsinkin kysytään haluammeko auttaa toista, seistä rinnallaan: odottamatta kiitosta, tms.. Moni taipuu taakkojensa alle ja taloudellistenkin vaikeuksiensa alle, yksinäiset ovat yhä vain enemmän yksin ja kukaan ei jaksa välittää heistä, kun noille muille, paremmin pärjääville on se oma elämä ja omat tarpeet, menot, touhut ym vain niitä tärkeimpiä olevinaan. Miksi näin? Meidänhän pitäisi seurata, tai ainakin pyrkiä seuraamaan Herran Jeesuksemme esimerkkiä, koska; Hän ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan. Näin meidänkin tulisi ajatella ja toimia. Hän haluaa olla kaikkien ystävä. Mutta haluammeko me olla kaikkien ystäviä? Minun ainakin on Herran omana mentävä tässä asiassa parannuksen paikalle ja häveten tunnustettava Hänelle, etten sääli toista, vaan olen kova ja välinpitämätön, rakkaudetonkin ja en kestä koetuksia, loukkaavia sanoja, tms.. En jaksa, tai halua välittää, auttaa niin kuin pitäisi tehdä, olla..

Kyllä se laittaa menemään ristinsä juurelle polvilleen ja häpeämään itseäni, joka voisin auttaa, välittää, mutta aivan liian harvoin sitä kuitenkaan teen, meen.. Herra anna anteeksi ja armahda mua! Opeta minua olemaan valona, suolana, rinnallakulkijana, välittään; vaikka en saisikaan siitä itselleni mitään, jne..Tuomaan sinua Jeesus vain enemmän esille rohkeasti, jne..

Tämä laulu puhutteli ja kosketti; Ari ja Sara - Vahvista Ystävää

Niinpä niin, Tuuli puita taivuttelee.. Taivuttelee, mutta ei onnistu kaataan kuitenkaan sitä, joka on Kristus puun oksa, kun juuri on lujassa kalliossa, elikkäs; Kristus kalliossa kiinni! Kiitos Herrrallemme siitä, kun ymmärtää ja auttaa, sekä johdattaa tyynempiä seutuja, vesiä, elämää kohden. Amen!

On taas ollut myrskyjä ja huolta, surua, hylkäämistäkin ym.. Ja tuntuu että kaikki haluavat kuin heivata mut pois elämästään, yhteydestäänkin. Mua kuin koetellaan eri tavoin ja mietin; miksi en kelpaa tällaisenani? En halua paljastaa niitä jotka haluavat olla mulle etäisiä ja ilkeitä, mutta niitä on tosi paljon live elämässä.

Jotenkin mua kuin rohkaisee ja lohduttaa tämä seuraava Raamatunpaikka;

Hoos. 6:
1 Tulkaa, palatkaamme Herran tykö, sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät, hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät.
2 Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.
3 Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra: hänen nousunsa on varma kuin aamurusko, hän tulee meille kuin sade, kuin kevätsade, joka kostuttaa maan.

On vain pyrittävä aina vaan palaamaan sinne Golgatan verisen ristin juurelle, ja vain olla edessään, joko hiljaa, tai itkien ja jopa joskus ihan huutaen tuskassaankin. Sieltä ainoastaan löytyy apu ja voima jaksaa, kestää, mennä eteenkinpäin ja uskaltaa olla sitä mitä on, yrittämättä liiaksi itse itseään muutella, toisille paremmin sopivaksi.

Riittää, kun Herra tahtoo ja saakin muuttaa ja kasvattaa, ohjata Henkensä kautta meitä kaikkia oikeaan suuntaan sekä kuin nostaa ylös, kun kaadumme, tai uuvumme, tai kun olemme haavoilla toisten lyöntien takia,tms.. Niin Hän, Herramme, Jeesus Kristus tahtoo auttaa meitä, hoitaa, sitoa haavammme sekä parantaa. Hän on se Hyvä Paimen, suuri Rakkaus ja armollisuus, joka ei koskaan lyö, mollaa, tms.. Vaan Hän tietää mitä tekoa olemme ja ymmärtää meitä.

Kiitos siitä Hänelle, kuninkaiden Kuninkaalle, sekä herrojen Herrallemme ainiaan; Halleluja! Amen!

Nyt Katson Vain Mä Jeesukseen - Tom Bollström