ilosanoma.munfoorumi.com

Tuossa eräästä asiasta nousi mieleeni ajatus siitä miten erilaisia me jokainen kuitenkin olemme. Toiset syntyvät terveinä ja onnelliseen perheeseen, jossa saavat kokea rakkautta ja välittämistä, ym.. Mutta sitten on meitä, joiden syntymää ei haluttu ja jotka emme ole saaneet kokea sitä kaikkein tärkeintä; rakkautta, välittämistä, hyväksyntää erilaisuutemme takia ja selkä ns verillä, hiukset päästä lähteneinä ja jatkuvassa pelossa eläen koitamme selvitä tämän elämämme läpi rimaa hipoen.

Minusta erilaisuus on se rikkaus, jota tarvitaan ja jota olisi hyvä oppia ymmärtämään ja hyväksymäänkin, koska kukaan ei voi sairaana tehdä itseään terveeksi, tai kun sairastuu mieli, niin sekin on traumaattista ja siitä on usein vaikeaa nousta ja vahvistua selvitä. Varsinkaan, jos ei saa kokea hyväksyntää, rakkautta, anteeksi antoa, sekä tietenkin saada kokea olevansa hyväksytty joukkoon muidenkin sellaisenaan kuin onkin.

Kuka uskaltaa sanoa olevansa kaikin puolin täysin terve? Usein juuri se, joka on: kova, ylpeä, itsensä koroittaja, toisia halveksuva, vammaisia karttava, kuin heissä olisi jokin tarttuva tauti. Nokka pystyssä mennen ja aina parhaat päällä, etsien itselleen; kiitosta ja kunniaa, mainetta, ym..Niin sellainen on usein itse rikkinäinen ja .. ties mitä, mutta on tullut ylle kuin panssari, kuori, jonka alle piilotetaan herkkyys ja aitous ja päältäpäin ollaan kovia ja ehdottomia, rakkaudettomia, ym..

Laitampa tähän mieleeni nousseen Raamatun paikan;

1. Tess. 5:14-17
Me kehoitamme teitä, veljet: nuhdelkaa kurittomia, rohkaiskaa alakuloisia, holhotkaa heikkoja, olkaa pitkämieliset kaikkia kohtaan. Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisellenne ja kaikille. Olkaa aina iloiset. Rukoilkaa lakkaamatta.

Ja minua ainakin valtavasti siunasi tämä laulu ja laulajat; Jokainen ihminen on laulun arvoinen

Muistakaamme, että; Jumala on luonut meistä ihan joka ainoan ja siksi hän ei ole tehnyt virhearviointeja, vaan kaikki on ollut Isän sallimaa. Hän rakastaa ja välittää joka ainoasta ihmisestä, olipa hän sitten terve, tai sairas. Älkäämme halveksuko, hyljätkö heitä, joilla on jokin vamma, tai sairaus, ovat erilaisia, kuin muut ovat. Erilaisuus on suuri ja arvokas rikkaus, ei synti.

Meitä ns erilaisia on ja täytyykin olla, jotta olisi sopusointu, kun ei ole kahta samanlaista.

Otanpa tästä hiukan, koska tiedän olevani monien mielestä ns erilainen, outokin, kun en elä, toimi, puhu jne, niin kuin joidenkin mielestä pitäisi elää, toimia, ainakin uskovana jne.. On niin kamalan helppoa arvostella, sanoa sitä tai tätä toisesta ja siihen itsekin aivan liian usein vain yhä huomaan taipuvani, vaikka en tahtoisikaan. Sitten harmittaa ja hävettää, joskus ihan itseäni suututtaa oma puheeni, ..Oi, Herra, opeta minua olemaan hiljaa, kun ei ole mitään hyvää puhuttavaa!

Olen lapsesta, vauvasta asti joutunut kuulemaan miten olen niin erilainen kuin muut sisarukset olivat. Ja kun avioiduin, niin anoppini ja ex-nikin muisti aina muistuttaa miten olenkin niin erilainen ja outo tyyppi, ja sitten verrattiin muihin ihmisiin, jotka olivat heidän mielestään kunnon kansalaisia ja hyviä tyyppejä, koska olivat mielistelijöitä, eikä uskaltaneet avata suutaan, kun ois pitänyt olla eri mieltä..tms. Sanoisin näin, että: Elämä on laittanut minut avaamaan suuni, sillä lapsena olin hiljainen, arka, ujo, monta vuotta puhumattakin vanhemmilleni, kun sain aina selkääni, kun avasin suuni ja koitin puolustautua..Se oli rankkaa aikaa, vaikka aika on kullannutkin onneksi muistot.

Kun seuraa tätä aikaa ja kuuntelee ihmisiä, niin uskovia, kuin uskosta osattomiakin, niin valitettavan usein joutuu kuin hämmästeleen heidän tarvettaan olla kaikille mieliksi, miellyttää väärissäkin asioissa toisia ja olla kuin "joukkona menemässä pää kolmantena jalkana vääriin asioihin ja suuntaan, uskovina kaikkien käsien alle siunattavaksi, jne!"

En nyt oikein tiedä miten tämä Raamatunpaikka alkoi elää sydämelläni, mutta laitan sen tähän kuitenkin;

Tit. 2:
1 Mutta sinä puhu sitä, mikä terveeseen oppiin soveltuu:

2 vanhat miehet olkoot raittiit, arvokkaat, siveät ja uskossa, rakkaudessa ja kärsivällisyydessä terveet;
3 niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia,
4 voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa,
5 olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi.

6 Nuorempia miehiä samoin kehoita käyttäytymään siveästi.
7 Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon opetuksesi puhdasta ja arvokasta
8 ja puheesi tervettä ja moitteetonta, että vastustaja häpeäisi, kun hänellä ei ole meistä mitään pahaa sanottavana.

9 Kehoita palvelijoita olemaan isännilleen kaikessa alamaisia, heille mieliksi, etteivät vastustele,
10 etteivät näpistele, vaan kaikin tavoin osoittavat vilpitöntä uskollisuutta, että he Jumalan, meidän vapahtajamme, opin kaikessa kaunistaisivat.

11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,
14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.
15 Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko.

Meille uskoville on annettu Jumalan Sana, Raamattu, jota tutkimalla saamme sitä taivaallista valoa ja voimaa, jota tarvitsemme joka päiväiseen elämään, jotta voisimme muutttua yhä vain enemmän Jeesuksen Kristuksen kuvan kaltaisuutta kohden ja oppia olemaan rohkeasti myöskin sitä, miksi Jumala on meidät itsekunkin luonut, niin erilaisia kuin sitten olemmekin joidenkin mielestä, tai jopa joskus omastakin mielestämme. Tärkeintä ei olekaan se, millaisina muut minua ja meitä pitävät. Vaan millaisena Isä Jumala minut ja sinutkin näkee; Kallisarvoisena ja rakkaana, arvokkaana.