ilosanoma.munfoorumi.com

Mark. 4:
14 Kylväjä kylvää sanan.
15 Mitkä tien vierelle putosivat, ovat niitä, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, saatana tulee heti ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan.
16 Mitkä kalliolle kylvettiin, ovat ne, jotka, kun kuulevat sanan, ottavat sen heti ilolla vastaan,
17 mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkin aikaa. Kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, he heti lankeavat pois.

Lähdetäänpä tällä Raamatun kohdalla liikkeelle, miettimään, miten me suhtaudumme Jumalan Sanaan? Onko Raamatun Sana/ilmoitus meille rakas, tärkeä, jota tahdomme tutkia, oppia siitä, miten tulee uskovana elää, sekä toimia. Se, kun voi olla hiukka hukassa monille jo kauemmankin aikaa uskossa olleille.

Jeesushan on Sana! Johannes 1:
1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.
3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
5 Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.

Minä, sinä tulimme Jumalan vetäminä etsikkoaikaamme ja teimme lopulta uskonratkaisun, niin että: pyysimme Jeesukselta syntejämme anteeksi ja tahdoimme tulla elävään uskoon, pelastua kadotukselta. Siitä lähti uskonratkaisumme jälkeen tuo kaita tie taivasta kohti. Saimme rinnallemme/ elämäämme Jeesukselta: Pyhän Hengen ohjaamaan meitä tällä uskontiellämme oikeaan suuntaan. Eikös näin?

Silloin, ensirakkauden innoittamina olimme täynnä Pyhää Henkeä, intoa evankelioida, olla Herran Jeesuksen opetuslapsena ja kertoa pelastuksesta muillekin, että hekin pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan Vapahtajansa, Jeesuksen Kristuksen. Amen!

Mutta annas olla kun olimme vaeltaneet tätä uskontaivaltamme jo jonkin aikaa, niin eikös meidän lihamme tahto, maailman tarjonta, tai saatanan valhepuheet korviimme, saaneetkin meitä hiukka epäilevälle kannalle ja aloimme ehkä luisua pois siitä palavasta rakkaudestamme Herraa Jeesustammekin kohtaan, eikä enää seurakunnassakaan ollut hyvä olla, jos, tai kun siellä kehotettiin tekemään parannusta päivittäin, sekä menemään Golgatan verisen ristin juurelle puhdistautumaan, uskoen Jeesuksen armahtavan meitä poloisia, sekä antaen meille, joka päivä syntimme anteeksi, jne.

Halusimme jo itse päättää asioistamme ja miten elämme, toimimme, luemmeko Sanaa vaiko emmekö lue ja rukoilemmeko, vai eikö kiinnosta enää rukoilla, käydäänkö uskovien yhteydessä, vai eikö käydä, ym..Olimmehan jo olleet uskossakin niin ja niin kauan aikaa, ja osaamme jo nämä jutut ulkoa, tai ainakin melkein..Koimme ehkä, ettei enää tarvita opetusta Jumalan tahdosta, saati kotona panostaa enempi Raamatun lukemiseen, tai rukoukseen, kuin siihen, mitä telkasta tulee, tai mitä facessa puhutaan,tai kännykkää koko ajan räpläten, tms.

Mutta nyt lähdemme siihen, mitä ajan takaa tuon kaiken alustuksen jälkeen.

Tämä aika menee yhä vain yhä huonompaan suuntaan, ja meitä jo pilkataan, sekä puhutaan pahaa, panetellaan, valehdellaan meistä ikäviä ja perättömiä valheita ja muut toki mieluusti uskovat niitä, jos varsinkin olet halunnut olla aktiivinen seurakunnassa kertomaan siitä, mitä Jeesus on sinulle tehnyt ja miten haluat elää lähellä Herraasi ja Vapahtajaasi, haluat todistaa uskostasi, niin eiköhän kohta joku kateellinen ala panetella sinua, tai ihan julkisesti häpäisee sinua valheillaan.. Mitäpä silloin teet; miten otat vastaan syytökset, kun mennään valittamaan ja valehtelemaan sinusta vanhemmistolle, tms?

Tämä toki on vielä pientä siihen nähden mitä veljemme Paavalli joutui aikoinaan kokemaan sekä kärsimään, ..Minä en ainakaan pystyisi elämään, puhumaan, kestämään sitä kaikkea mitä Paavali joutui kestämään, kuulemaan valheveljiltä syytöksiä, ym, sekä joutui, ruoskittavaksi syyttömänä, jne..

Se, mitä minulle kuin nousi sydämelleni tuosta kaikesta, niin se oli tämä:

Hepr. 10:
19 Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,
21 ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija",
22 niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä;
23 pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen;
24 ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin;
25 Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.

Mitä lähempänä elämme Herraa Jeesustamme, tutkimme Sanaa päivittäin, eikä anneta Raamatumme pölyttyä käyttämättömänä, vaan luemme sitä; rukouksen hengessä, niin me rakkaat silloin vahvistumme, sekä hiukka paremmin kestämme toivottavasti ainakin, tulevat koetukset, tai jopa vainon uskoamme kohtaan.

Lopuksi vielä tämä Raamatunpaikka;

Room. 16:
24 Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän kanssanne. Amen.
25 Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta,
26 mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi,
27 Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen.

Joh. 8:51 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa."

Se, mikä on nyt ollut mielessäni jo jonkin aikaa, niin se on; 'kuoleman pelko!' Ja kuinkahan monet uskovatkin pelkäävät kuolemaa, uskosta osattomista nyt puhumattakaan. Liian moni, tai sanoisinko jokainen, joka on tullut uskoon ja pelastunut joutumasta kadotukseen, niin jokainen Herran Jeesuksen oma, seuraaja, joka pelkää kuolevansa, vaikka nyt sairauden, onnettomuuden, sodan, tms kautta, niin kysynkin; "Miksi pelkäät?"

Minua aina siunaa isonsiskoni elämä, kun hän oli ainoa joka mua jotenkin kuitenkin ohjasi uskonasioihinkin ja josta sain nähdä uninäyn n.15 vuotiaana jo (-70), ja kuinka hän kohosi kirkkauteen kaariovista, kun olimme kuulleet pasunan soivan ja olimme hypänneet meidän silloisen makkarin ikkunasta katsomaan sitä valtavaa pasuunan ääntä, joka kuului yht' äkkiä ulkoa. Ja niin kuin silloin näin hänet siinä näyssä, niin juuri samanlaisena, ikäisenä hän kuoli uskossa ollen auto-onnettomuudessa -88. En tiedä pelkäsikö hän kuolemaa, en usko, mutta kun nuorimmaiseni syntyi -87 ja kävin teholla kuoleman rajalla, niin sen jälkeen en ole osannut pelätä kuolemaa.

Mutta kun sitten sain viimeinkin ottaa Jeesuksen vastaan elämääni, sydämeeni -89 niin sen myötä on vain vuosikymmenten uskossa oloaikani aikana, niin on kuin vain lisääntynyt odotus jo päästä kotiin Isän luokse. Varsinkin kun elämä koettelee, niin tuntuu ettei enää jaksa tätä maallista vaellusta, niin nousee kuin kaipuu päästä jo kotiin toisten pyhien joukkoon, Jeesuksen luokse. Mutta samalla kuin tiedostan, että yhä vaikeammat ajat ovat edessäpäin ja se laittaakin miettiin omaa osaani siinä kohdassa, miten selviän ja pysyn uskollisena loppuun asti Herralleni!

Jes. 26:
2 Avatkaa portit vanhurskaan kansan käydä sisälle, joka uskollisena pysyy.
3 Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa sinuun.
4 Turvatkaa Herraan ainiaan, sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio.

Ja mitä Herra silloin puhuu sydämelleni? Sitä, ettei saa luovuttaa pitäytymästä vain siinä, mikä on Hänen tahtonsa, sekä Hänen Sanansakin. Ja on vieläkin parempi, kun,... siis ei jos, vaan; Kun pyrin tutkimaan Sanaansakin useammin, oleen rukouksessa, ja pyrkiä yhä useammin ajattelemaan Häntä, joka yksin voi minutkin kuolemasta pelastaa, sillä on tärkeää aina muistuttaa itseään siitä, että; "ihminen vahvinkin, palavinkin uskossaan on silti vain ihminen, joka voi mieltyä helpostikin siihen, mikä ei olekkaan oikein, ja siksi voi eksyä väärään seuraan, uskoaan halpana pitävien joukkoon ja saatana saattaa siten saada kelkkaansa viemään vain kuin poispäin Ristintieltä, Ristin juurelta."

Ketkä sitten pitävät uskon lahjaansa halpana, ehkä nyt kysyt? Minä näkisin heidät niinä, joille ei kelpaa, eikä riitä aito, puhdas, muokkaamaton evankeliumi, vaan he etsivät lihalleen miellyttäviä asioita, kaiken sallimista, synnistä hiljaa olevaa opetusta, eikä kaivata taivaaseen vielä pitkään aikaan, koska tahdotaan nauttia elämästä maailmassa, ei taivaassa.

Hepr. 3:
7 Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä,
8 Älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa,
9 jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta;
10 sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: 'Aina he eksyvät sydämessään'; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni;
11 ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."

12 Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
13 vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
14 sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.

15 Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",
16 ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä?
17 Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?
18 Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?
19 Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.

Pysytään siis, uskonsiskot ja veljet uskollisena Herrallemme, eikä lähdetä luisumaan pois siitä, minkä ymmärrämme Herrammekin tahdoksi: meitä omiaan kohtaan. Koetukset ja koettelemukset on annettu meille kasvattamaan turvautumistamme Herraan Jeesukseen, sekä Häneltä, Ainoalta Auttajaltame apua, sekä voimia, viisauttaankin pyytäen..Älä siis kiellä Auttajaasi, vaan etsi Hänen kasvojaan, sekä tahtoaan omaan elämääsi! Silloin Hän siunaa ja varjelee sydämesi, sekä elämäsikin! Pysy Jeesuksen omana ja lähellään, niin et mene harhaan..

Sananl. 4:23 Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.