ilosanoma.munfoorumi.com

Annetaan anteeksi ystävät - Aki Rönkkö

Tuo laulu sopii minusta oikein hyvin siihen ajatukseen joka on nyt pyörinyt mielessäni..Koska Herra on kuin laittanut minut pienelle paikalle ja miettimään sitä miten olen kohdellut rakkaimpiani ja rakkaintani..Ja mikä kaikessa on noussut ylitse muiden, on juuri tuo kyky sekä halukin: pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Mietin parisuhdettani edesmenneen mieheni kanssa ja kuinka minua on kuin jäänyt vaivaamaan se, kun en tajunnut, osannut, vai oliko sit vain halusta kiinni, etten pyytänyt, tai sanonut hänelle, että annan anteeksi?

Olen käynyt nyt muutaman päivän ajan tai ei, oon käynyt jo vähän pisempäänkin läpi meidän avioliittomme viimeisiä vuosia ja nyt vasta 3½v mieheni äkillisen kuoleman jälkeen tuli ns suruaika ( oon hidas hämäläinen nääs), ja nyt on vain koitettava käsitellä kaikki se, mitä sydämelleni nouseekin ja kuinka sen teen? Teen sen; menemällä rukoukseen; ristin juurelle: jutteleen Herralleni siitä miltä musta tuntuu ja kysellen, ym asioita..Tai kuin katsomalla mieheni valokuvaa ja kuin juttelen hänelle, sillä hän kuoli uskovana ja on nyt henkiruumiissaan ja on 2 eri x kuin ihmeellisesti tämän prosessin aikaan tullut aivan kuin lähelleni ja lohduttanut minua, eilen viimeksi kun kävimme nuorimmaiseni kanssa hänen kuolinpaikallaan tuolla lähimetsässä. Ja siinä seisoin hänen siskon poikansa laittaman/tekemän ristin edessä ja aloin vain itkeä, minä, joka en ole itkijätyyppiä, niin se vain tuli yllättäen minulle, kuin jotain särkyi ja se kaipaus.. niin tuntui, kuin hän olisi sanonut hellästi minulle, "Älä itke, minä olen tässä lähelläsi!" Saat pitää mua sekona, niin ihan vapaasti, mutta se oli niin suloista ja lohdutti mua ja rauhotuin.

Herra haluaisi puhua jokaiselle ihmiselle ja jokaiselle parisuhteessa olevalle; " Pyytäkää anteeksi ja antakaa anteeksi sydämistänne toinen toisillenne!" Älä jätä sitä huomiseen, älä seuraavaan kertaankaan..

Miksi se on niin kamalan tärkeää? Ja miten voin antaa anteeksi, jos se toinen ihminen on loukannut minua tosi pahastikin? Tai kun se toinen ei pyydä koskaan minulta mitään anteeksi, niin miksi minun sitten pitäisi pyytää häneltä mitään anteeksi? Mietitkö kenties näitä?

Se, mikä minulle kuin selvisi, ja jonka toki olen kuullut ja tietänyt jo paljon paljon aikaisemminkin, niin se on tämä; "Kun olet pyytänyt ja antanut anteeksi toiselle, niin se ei jää sinua haittaamaan ja kiusaamaan mieltäsi, jos kävisikin niin, että se toinen kuolee ja et enää voikkaan pyytää anteeksi, tai sanoa hänelle, että annat anteeksi. Se voi kuulostaa kevyeltä asialta, mutta se ei ole sitä, Ei todellakaan ole!"

Siksi on nyt hyvä aika opetella pyytämään anteeksi, tai antamaan anteeksi; silloin kun sen vielä voit tehdä ja samalla se tuo sydämeesi rauhan, ja mikään ei paina mieltäsi enää, koska kaikki on sovittu puolin ja toisin. Jeesuskin kehottaa meitä antamaan anteeksi ja pyytämäänkin anteeksi, sekä elämään sovussa, rauhassa kaikkien kanssa. Niin perheessä, kuin seurakunnassakin ja kaikkialla, työpaikalla, koulussa, naapurien kanssa jne.. Me vain ollaan ihmisinä, uskovinakin sellasia, että se anteeksipyyntö on vaikeaakin vaikeampaa ja jos suhde on epävakaalla pohjalla niin sitä vaikeampaa on pyytää anteeksi tai antaa anteeksi..

Ja eräs asia on noussut itselläni esille, että; sitä parisuhteessa kuin oppii ja tottuu niin siihen toiseen, ettei tällaiset.. ei haittaa, tai se on taas tuota samaa, tms, kuitenkin minusta perusasiat ei enää olekaan ykkössijalla, vaan sitä vain mennään päivästä toiseen samalla muotilla, tavalla, rutiinilla ja oisko se hiukan tunne-elämänkin kuihtumista, en tiedä? Mutta se toinen on jo niin tuttu, ettei sitä kuin välttämättä edes hoksaakkaan miten arvokasta ja tärkeää on siltikin olla nöyrällä ja aralla tunnolla toisen kanssa eläessämme.

Kol. 3:
12 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
14 Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.
15 Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.

Mark. 11:25-26
Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne." Mutta jos te ette anna anteeksi, niin ei Isännekään, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Ef. 4:
30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.

Kol. 3:
12 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.

14 Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.
15 Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.

Jäin kuin miettimään kaikkea sitä mitä olin tuossa aikaisemmin kirjoitellut ja kuinka helposti jätämme pyytämättä anteeksi, tai ettemme sano, että: annan anteeksi, vaikka toinen ei sitä aina pyytäisikään anteeksi. Miksi sanon noin? Koska me olemme jatkuvasti Herran omina myöskin Isän Jumalamme silmäin edessä, ja ei ole hyvä jäädä anteeksi antamattomuuteen, vaan pitää aina, oli tilanne sitten mikä hyvänsä, niin pitää pyrkiä sopuun, sekä rauhaan sen toisen osapuolen kanssa, sillä se on Jumalankin tahto meitä omiaan kohtaan. Tahdommehan kertoa hänelle, että;"Okei, sä teit, tai sä sanoit väärin, loukkasit mua, mutta minä en tahdo elää sitä enää muistellen, siis, siinä ikävässä asiassa eläen, vaan annan sen sinulle anteeksi jo itsenikin tähden, että saan levon sydämelleni, josta muistuttaa (omatunto, sekä Pyhä Henki muistuttaa)vääristä, sopimattomistakin ajatuksistani."

Minulla on henk koht juttu juuri siitä, miten niin helposti jokin asia elämässämme, tai parisuhteessamme saattaa saada meidät nurjamieliseksi ja sitä sitten vatvoo mielessään päivät ja yöt, että: "kyllä mä vielä sille sanoin miten väärin sä toimit siinä, tai siinä asiassa, kun jo luulin, toivoin sun toimivan ihan toisin, tms"!" Oisko tuttua jollekin muullekin?

Niin mä tiesin, etten saa ajatella nurjasti, kun tajusin etteihän se mennyt alkuunkaan niin kuin olin sen ajatellut menevän ja hiukka siitä kuin suutahdinkin mielessäni ja mutisin siitä Herrallekin ja johan löytyikin mutinan aiheita.. Huuh! Ja tietenkin saatanakin löi pökköä pesään ja 2pv sitä murehdin, kunnes koin halun viedä se asia ristille, Jeesukselle.. Koska niin kuin hyvin tiedämmekin, niin kärpäsestä tulee kovin helposti härkänen, kun jatkamme epämiellyttävissä ajatuksissa.. Asia ei ollut suuren suuri, mutta minä itse tein siitä valtavan, "hyvä minä!" Ja kiitos Herralle, joka Henkensä kautta vaikutti sydämelleni sen, että; "Nyt et r jatka enää sen asian vatvomista. Sanoin ok, koska olin jo huomioinut käytöksenikin muuttuvan vaisummaksi, ym.. Kärpäsestä oli tulossa härkänen. Menin yöllä polvilleni Herran eteen ja sanoin, että; "Tahdon sen asian pois mielestäni, jne.." Ja juttelin Jeesukseni kanssa siitä ja pyysin Herraltani anteeksi, kun oon ollut niin typerä ja lapsellinenkin ja että Hän antaa sille toiselle osapuolelle anteeksi, kun ei hoksannut juttua, eikä se ollut edes hänen syynsä, vaan minun, minä olin syyllinen, ei se toinen, koska en ollut kertonut mitä olin ajatellut ja minullekin pyysin anteeksiantoa, sekä verensä puhdistusta.

Ja kun seuraavana päivänä heräsin, niin se koko asia oli kuin pyyhitty kokonaan pois mielestäni ja olin taas vapaa Herrassa, sekä iloinen ja puheliaskin, koska minä olin saanut sen Herraltani anteeksi ja Hän oli pessyt sen verellään pois sydämeltäni, mielestäni ja vaikka nyt tässäkin koitan sitä asiaa ajatella, niin En pysty, koska se on heitetty meren pohjaan muiden syntieni kanssa. Se on poissa ja Jumalan ihana rauha on taas sydämessäni, ja nurja mieli on tipoteissään; Halleluja, Amen! Kiitos Herra Jeesus Kristus, oot Sä sit ihana ja Mahtava auttaja!! Vapahtajani!!

Pyritään aina pitämään lyhyet tilivälit, niin Herramme, kuin toinen toistemmekin kanssa. Älä anna viholliselle ruokaa, valtaa, pilata päiviäsi..Pyri aina anteksiantoon ja sopuun, rauhaan!!

Dan. 2:22 Hän paljastaa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on, ja valkeus asuu hänen tykönänsä.

Miika 7:19 Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.