ilosanoma.munfoorumi.com

1. Kor. 13:
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.

Tit. 3:
8 Tämä sana on varma, ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat, niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille.
9 Mutta vältä mielettömiä riitakysymyksiä ja sukuluetteloita ja kinastelua ja kiistoja laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia.
10 Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
11 sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut.

Sananl. 8:
32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."

Otin tuohon joitakin mieleeni nousseita Raamatunpaikkoja. Jokainen ihminen kaipaa sekä tarvitsee rakkautta, ystäviä ja lähimmäisiä, joiden kanssa voisi jutella, olla, elää jne.. Eikös vain? Vai onko niitä, jotka ei tartte, kaipaa edes saada kokea rakkautta tai itse rakastaa jotakuta..? En muuten usko että sellasia oikeesti edes on, koska ihmiseen on laitettu kyky, halu saada rakkautta, sekä antaa, osoittaa rakkautta toisillekin. Se on Jumalalta saatu syntymälahja. Toki se voi muuttua, vähetä, tai kuin olla piilossa, jos elämä on kovin käsin koetellut, tai jos on saanut vain kylmyyttä, syytöksiä, halpana ja huonona pitämistä, tai jotain muuta joka on vienyt uskon ihmisiin, ja jopa Jumalaankin, sekä siihen, että olisi kenenkään rakkauden arvoinen, tai että itse pystyisi rakastamaan, rakastumaan tms..

Voiko edes olla ns "vääränlaista rakkautta?" Eikö kaikenlainen ja kaikki.. toisesta välittäminen ole jo sitä rakkautta, jota sen pitäisikin olla? On hyvä toisesta huolta kantaa, pitää ja on hyvä välittää toisesta, toki. Mutta jos se toisen auttaminen ja välittäminen uskovana onkin sellaista, joka vain ehkä pahentaa toisen tilannetta, terveyttä, tai jopa halua pelastua, uudistua, niin silloin pitää jo miettiä, että: Onko se sittenkään sitä oikeanlaista välittämistä, rakkautta, josta Raamattukin meille puhuu sekä opettaa.

Olen nyt törmännyt siihen, kun uskova haluaa kaveerata uskosta osattoman kanssa ja auttaa sitä, huolehtia sen asioista ja hoitaa aivan kaiken sen toisen puolesta, joka on alkoholisti, sekä sairastaa sokeritautia ym ja jalat on aiottu amputoida, koska hän ei halua lopettaa juomista eikä liikkua, eikä muuttaa muutenkaan elämäntapojaan... Niin tämä uskova hakee sille juotavaa ja juo itsekin mukanaan ja palvelee sitä toista aivan kaikessa? Ja se on kuulemma sitä lähimmäisen rakkautta, kun välittää toisesta, kun se on yksin ja kun se on niin huono liikkumaan tms? Just?

Ja kun hän vielä tuntuu ajattelevan sillä tavalla saavansa sen toisen kiinnostumaan uskon asioista, sekä pelastukseen?

Toki hänen oma uskonelämänsäkin on aika heikoissa kantimissa nykyään, koska entinen elämä on alkanut jälleen kiinnostaa ja viedä poispäin ristiltä, rukouselämästä, raamatun lukemisesta, sekä srk yhteydestäkin. Riittää kun on ollut jo uskossa 37v niin enää ei kuulemma tarvitse noita em koska jo osaa ja tietää kaiken ym ? Neuvoa ei saa ja ei ota mitään enää vastaan..Koska haluaa kaveerata tuon maailman ihmisen kanssa ja saa siltä rahaa palkaksi töistään sille, niin se pitää kaveruutta pystyssä, sekä; ylpeydenhenki, joka vie häntä Luulemaan, että on jo tarpeeksi hyvä uskovana, ym.. Surullista, hyvin suirullista!

Olen itsekin sellainen joka haluan välittää kaikenlaisista ihmistä, enkä katso nurjasti ketään tai millaista elämää sitten viettääkin, vaan haluan rukoilla puolestaan, jotta Jumala saisi ja voisi auttaa, vaikuttaa muutokseen, pelastaa Rakkaan Poikansa Jeesuksen nimen ja ristin veren kautta, antaa synnintunto, sekä kerran vielä nähdä harhaan mennyt ihminen Jumalan lapsena ja perillisenä. Mutta menemällä samaan syntiin, vääränlaiseen elämäntyyliin, tai jopa siunaamalla se syntielämä ja vääränlainen ajattelu, kielteinen ajatus Herrasta tms, niin sillai ei ketään pelasteta, se on varmaa. Se on kieroutunutta rakkautta, joka todellisuudessa ei ole rakkautta alkuunkaan.

Eikö me rakkaat enää uskalleta puhua synnistä, paranuksenteon tärkeydestä, Jumalan pelosta tms ihmisille? Pelätäänkö me enempi ihmisiä, omaisiamme, naapureitamme, tms, kuin Jumalaa, joka on rakkaus, sekä myöskin oikeudenmukainen tuomitessaan? Uskon lapsenomaisesti siihen, että: "Meidät on rakkaat kanssamatkaajani: pelastettu, uudestisynnytetty Elävään uskoon, jotta voisimme olla; valona ja suolana, Kristus kirjeenä maailmassa sekä maailman ihmisille, kuin esimerkkinä... edes jollain tavalla, miten mahtavaa on saada elää lähellä Herraamme Jeesusta Kristusta ja Hänen omanaan, sekä olla kulkemassa kohti taivaallista kotiamme, jota Jeesus meni valmistamaan meille ja lupasi tulla noutamaan meidätkin sinne, missä Hän nyt on!"

Ei eksytä, eikä pelätä ihmistä, vaan eletään lähellä Herraa Jeesustamme, rukoillen, tutkien Sanaansakin ja ei rakkaat unohdeta uskovien yhteyttäkään, joka on myöskin hyvin tärkeää ja arvokasta. Jeesus on tulossa noutamaan omiaan taivaan kotiin ja aivan varmasti me kaikki haluamme olla mukanaan silloin, ylösotossa. Nähkäämme vaivaa sekä Valvokaamme omaa uskomme tilaammekin, (ei niinkään toisten uskontilaa),sekä pidetään lyhyet tilivälit Jumalan sekä ihmistenkin kanssa. Ja muistetaan kuitenkin se totuus, että tämä aika koroinoineen ym meidän väsymisemme kaikkeen saa helposti aikaan sen, että kuuntelemmekin enempi sielunvihollisen valheita kuin Jeesustamme ja lähdemme kuin takaisin sinne egyptiin, mistä meidät on jo kerran pelastettu ja puhdistettu Jeesuksen verellä.

Isällä on Hyvä tahto sinua kohtaan ja Hän tahtoo pelastaa perhekuntasikin ja saat olla käytössään niin heikkona ja vajaanakin, kunhan vain tahdot pysyä Sanassa ja totuudessa, omanaan ja lähellään, lähtemättä takaisin sinne lavealle synnin ja kurjuuden tielle vaeltamaan ..Uskalla puhua Jeesuksesta, äläkä häpeä Mestariasi kenenkään edessä! Haluan laittaa tämän laulun juuri sinulle rakas ystäväni; Näytä värisi

Jos et itse jaksa rukoilla, niin pyydä rohkeasti jotakin toista tai toisia uskovia rukoilemaan puolestasi.. Nöyrrytään Herran eteen niin Hän ajallansa meidät koroittaa ja vie sinne hääjuhlaansakin, ikuiseen elämään kanssaan. Sieltä on kaikki murheet ja kivut, vaivat, ym silloin poissa. Siunausta elämääsi ja Herra Jeesus kanssasi Pyhän Henkensä kautta nyt ja ainiaan, Amen!

Juudaksen kirje 1:
17 Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet,
18 sanoen teille: "Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan".
19 Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.

20 Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä
21 ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.
22 Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten;
23 toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin.

24 Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen,
25 hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.

Laitan vielä lopuksi tämän joka liikutti minua hyvin syvästi; Tie syvempään Jumalan tuntemiseen

rita4 kirjoitti:Eikö me rakkaat enää uskalleta puhua synnistä, paranuksenteon tärkeydestä, Jumalan pelosta tms ihmisille? Pelätäänkö me enempi ihmisiä, omaisiamme, naapureitamme, tms, kuin Jumalaa, joka on rakkaus, sekä myöskin oikeudenmukainen tuomitessaan? Uskon lapsenomaisesti siihen, että: "Meidät on rakkaat kanssamatkaajani on: pelastettu, uudestisynnytetty Elävään uskoon, jotta voisimme olla; valona ja suolana, Kristus kirjeenä maailmassa sekä maailman ihmisille, kuin esimerkkinä... edes jollain tavalla, ja miten mahtavaa on saada elää lähellä Herraamme Jeesusta Kristusta ja Hänen omanaan, sekä olla kulkemassa kohti taivaallista kotiamme, jota Jeesus meni valmistamaan meille ja lupasi tulla noutamaan meidätkin sinne, missä Hän nyt on!"

Tänä armon päivänämme mietin aika syvällisesti sitä: miten voisimme evankelioida ihmisiä; todistaen samalla puheessamme, sekä omalla käytöksellämmekin tuoda esille Herraamme Jeesusta Kristusta?! Niin kyllähän meidän omaisemme ja naapurimme, työyhteisömme, oppilaat ja opettajat, ym tietävät, että olemme uskossa, ja se toki on jo hyvä asia. Mutta tietävätkö he, miten elämme uskoamme todeksi, tai miten kohtaamme Jumalaa, tai millaisia rukousvastauksia, apuja tms saamme Herraltamme?

Eli toisin sanoen; Millaista on elämä uskovana, sekä se, että: miten ihan siellä arkielämässämme kohtaamme Herramme avun, kun on vaikeaa, vaaroja, sairautta, masennusta, kun visukinttu koittaa murtaa uskoamme, kiusata, pelotella, tms? Koska Hän Herramme on satavarmasti kanssamme ja Hän kyllä auttaa, sekä varjelee, neuvoo, antaa voimaansa, sekä viisauttaankin, ym.. Olemmeko kertoneet niistä em asioista heille, todistaen sitä, että; Usko ei todellakaan ole vain jotain luulottelua, vaan todellista, joka päiväistä elämää Herran Jeesuksen omana ja Hänen kanssaan elämistä; Pyhän Hengen, sekä Jumalan Sanan ohjaamana.

He voivat yllättyä miten rikasta ja voimallista elämämme on uskovana, eikä se ole meidän ansiotamme, ei todellakaan ole, vaan kun tahdomme vaeltaa lähellä ristin Herraa, ristiä, elää parannuksessa päivittäin ja olla verensä puhdistettavana päivittäin, niin ettei maailma saastuta, tai vie harhaan, jne..Silloin Jumala ilmaisee meille itsensä osoittaen; Kuinka paljon Hän meitä rakastaa! Saamme kokea, sekä nähdä Hänen hyvyytensä päivittäin elämässämme. Ja siitä onkin hyvä kertoa niille, jotka eivät vielä tunne Vapahtajaansa Jeesusta Kristusta, mutta kun he seuraavat vaellustamme ja näkevät itsekin miten meitä autetaan ja varjellaankin, niin uskon, että syntyy heillekin halu löytää tämä Jumalan Poika, heidänkin Pelastajansa. Kun Jumala saa olla meille rakas, niin Hän antaa meille myäskin sitä rakkauttaan, ja saamme olla omanaan sekä rakastaa toisiakin..Rakkaus on kuin kaunis kukkanen, joka tuo iloa ja valoakin elämään, sekä hyvää mieltä. Se on tärkeää, että meistä Hänen omistaan löytyy rakkautta ihmisiä kohtaan, niin että olisimme kuin Jeesuskin oli, tahtoen kaikkien pelastuvan. Me katsomme ihmistä, mutta Herra näkee ihmisen sydämen.

Matteus 18;
1 Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä
3 ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.
5 Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.

1. Joh. 4:
7 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

9 Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
10 Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
11 Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.

12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.
13 Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.
14 Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.

15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
16 Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
17 Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.