Sinun sydämesi ylpeys on pettänyt sinut, joka asut kallionrotkoissa, istut korkealla ja sanot sydämessäsi: "Kuka voi syöstä minut maahan?" Vaikka tekisit pesäsi korkealle niinkuin kotka ja vaikka sen sija olisi tähtien välissä, minä syöksen sinut sieltä alas, sanoo Herra.
Sydämelläni on ollut jo pitkään uskovan ylpistyminen uskossaan, kun hän ajattelee, että: on jo täydellinen, synnitönkin ja jos tietääkin tehneensä syntiä, niin vähättelee sitä sanoen; "Noh, minähän olen vain tällainen tai kyllähän minäkin olen heikko tai teen syntiä.." Mutta ei kuitenkaan koe tarvetta muutokseen, parannukseen. Vaan todellakin, kuin vähättelee omaa käytöstään, puheitaan, elämäänsä, aivan kuin ei oiskaan koskaan tehnyt mitään väärää, tai pahaa, syntiä, tai jopa pahoittanut Pyhää Henkeäkään, koska ei ole viis veisannut Raamatunkaan opetuksista, Sanasta, vaikka oiskin ollut uskossa jo vuosikymemniäkin ja tietää jo kyllä miten tulisi elää, olla, toimia, jne...
Sananl. 13:
9 Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu.
10 Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta jotka ottavat neuvon varteen, niillä on viisaus.
11 Tyhjällä saatu tavara vähenee, mutta joka vähin erin kokoaa, se saa karttumaan.
12 Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu.
13 Joka sanaa halveksii, joutuu sanan pantiksi; mutta joka käskyä pelkää, saa palkan.
14 Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
15 Hyvä ymmärrys tuottaa suosiota, mutta uskottomien tie on koleikkoa.
Tuo Raamatunpaikka nousi sydämelleni. Kyllä sitä joka päivä joutuu tekeen parannusta omasta lihankin tahdostaan, ja ettei katkeroituisi, alkaisi solvaamaan, vaan säilyttäisi mielensä maltin, jne.. Miksihän on niin vaikeaa useille ottaa neuvoja vastaan toisilta uskovilta, kun näyttää siltä, että jo pidetään itseään kuin täysin oppineena ja kaiken tietävänä, osaavana, puhtaanakin jne..
Ylpeys on vaarallinen sairaus uskovan sydämessä! Se saattaa, siis huom saattaa laiskistuttaa ihmisen niin rukouselämässään, kuin Sanan tutkimisessaankin, tai srk yhteyden ylläpitämisessäänkin, koska alkaa pitää jo itseään niin; hyvänä, rakastavana, oikeaoppisena ja aivan kuin halveksuu joitain opettajia, jotka hänen mielestään eivät ymmärrä, tiedä mistä puhuvat. Voisin melkein kuin kuulla sellaisen uskovan kehuvan itseään ylpeänä jotenkin näin: Jos minä menisin puhumaan, niin kyllä minä silloin sanoisin totuuden ja näyttäisin miten edistynyt olen jo uskossani ja Raamattuakin tunteva.
Olen valitettavasti joutunut elämässäni törmäämään tällaisiin uskoviin ja olen... sanoisinko, kauhistunut sitä kovuutta, kylmyyttä, rakkaudettomuuttakin ja ylpeitä sanoja, kun ei enää pysty edes näkemään omaa heikkouttaan, raadollisuuttaan, ilkeyttään, välinpitämättömyyttään toisia Herran omia kohtaan, tms..
Mutta olen nähnyt myöskin sen miten tuo ylpeydenhenki vie pikku hiljaa uskovaa poispäin todellisesta parannuksesta, kun ei enää kuin muka tarvitse tehdä parannusta ja anteeksipyyntökin puuttuu tai se on vain sana jota ei kuitenkaan tarkoiteta, vaan koetaan kaiken sen ikävänkin käytöksensä, tai puheidensa olevan oikeutettua häneltä toisia kohtaan, koska nuo toiset ovat aina pikkasen tai enemmän hukassa hänen mielestään, tai väärässä, jotka puhuvat parannuksen ja itseensä menemisen tärkeydestäkin, joka loukkaa heidän ylpeää mieltään ja saa kokemaan inhoa ja välttelyäkin, tai toisen alistamista oman "oikeassa olemisensa" alle nöyrtymään, tms..
Sanoin, että ylpistyminen on vaarallista ja sitä se totisesti onkin, koska se tie vie lopulta kauemmaksi Jeesuksesta, kauemmaksi rististä sekä verensä pesusta, ehkä jopa kauemmaksi toisista uskovistakin. Siksi siitä on Herättävä todellisuuteen ja tehtävä mielenmuutos. Tosin se Ei onnistu omassa voimassa, vaan siihen tarvitaan esirukousta sekä halua muuttua, olla Jumalan silmissä, edessä sanoisinko; pieni ja heikko, vajaa sekä paljon Herraa Jeesustakin tarvitseva...
Se ei ole kenekään sormella osoittelua, ei sitä en tahdo, vaan koin, että Herra Jumala on siitä puhunut sydämelleni jo pitkään ja samalla se laittaa minut itsenikin pienelle paikalle ja pyytämään Herraa Jeesusta näyttämään minulle, minustakin Totuus, etten itsekin olisi samanlainen ja yhtä eksynyt ja hukassa, ylpeä, rakkaudetonkin toisia kohtaan. Koska ylpeydenhenki kuin sokaisee sydämen silmät näkeästä itsessään minkään olevan edes väärin, tai että pian onkin väärässä, väärässä suhteessa Vapahtajaansakin kohtaan, tai Raamatun Sanaa kohtaan, mutta ei koe huolta siitä, tai tuskaa, kipua oman itsensä sydämen laadun takia, joka ehkä oiskin harhautunut ja eksynyt, kenties tullut kuuroksi ja sokeaksi kaikelle itessään olevallekin, sekä Jumalan äänelle/tahdolle/Sanalleenkin, ym. .
Room. 11:
16 Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat.
17 Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta,
18 niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.
19 Sinä kaiketi sanonet: "Ne oksat taitettiin pois, että minut oksastettaisiin".
20 Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää.
21 Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan.
22 Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.
Ps. 131:1-3
Matkalaulu; Daavidin virsi. Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä, eivät minun silmäni ole korskeat, enkä minä tavoittele asioita, jotka ovat minulle ylen suuret ja käsittämättömät. Totisesti, minä olen sieluni viihdyttänyt ja tyynnyttänyt: niinkuin vieroitettu lapsi äidin helmassa, niinkuin vieroitettu lapsi, niin on sieluni minussa. Pane toivosi Herraan, Israel, nyt ja iankaikkisesti.
Ja tämä vielä ylpeydestä: Sananl. 8:13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
Ja mitä sitten pitää tehdä, että se olisi Isän Jumalankin mielen mukaista? Nöyrtyä, tulla pieneksi ja heikoksi jälleen ja ottaa vastaan Jumalan Sanan, Raamatunkin ohjaus miten elää lähellä Herraa Jeesusta sekä Hänen tahdossaan. Ja olla rukouksen hengessä, aralla tunnolla, eikä jotakin suurta luullen jo olevansa tai pyhimystä, tms..
1. Piet. 5:
6 Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi,
7 ja "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen".
8 Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
9 Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää.
10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
11 Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen.
Siunauksin!
Eikös Isä tahdo, kaipaa nöyrää sekä arkaa, kuuliaista sydäntä edessään, kuin ylpeää ja