Onko Raha sinun jumalasi?

[rita4]

Olen useinkin miettinyt uskovien halua saada yhä vain lisää ja lisää rahaa /rikastua. Rikkaushan ei ole itsessään synti, vaan jos ja kun siihen rikkauteen ja rikastumiseen kiinnytään niin, että siitä tulee kuin pakkopullaa. Pitää voittaa arvonnoissa, pelata pelejä, joista voisi saada rahaa, jne.. Sellainen on jo luokiteltava synniksi, kun se on joka viikkoista ja useamminkin tapahtuvaa pakkoa, koittaa rikastua.

Kukapa ei haluais olla rikas? Niinpä! Mutta onko se rikastuminen, ja voittojen saaminen erilasista rahapeleistä tullut jo pakoksi, jota ilman ei osaa, tai edes uskalla olla? Pitää lotota, kenoa, totoa, tms pelata, hedelmäpelejä hakata, jne..Niihin jää kuin kiinni, sen pelaamisen vangiksi. Mutta mitäpä luulet ystäväiseni; Onko sinun, tai perheenjäsenesi pelihimo Jumalan mieleen ja kasvaako uskosi, jos elantoosi pitää jatkuvasti saada rahaa ns epänormaalilla tavalla? Mietippä sitä pieni hetki ihan tosissasi!

Isä Jumalahan on luvannut pitää meistä omistaan huolen, niin että meillä on aina se tarpeellinen, jonka tarvitsemme elämiseemme. Noh, jos Isä on luvannut huolehtia joka päiväiistä tarpeistamme, niin: Miksi sitten on pelihimosi niin suuri ja vaativa, että; sinun täytyy käydä ärrällä, huoltoasemilla, kaupoissa, ym tekemässä aina uusia veikkauksia, pelata niitä rahan saamisen toivossa?

Meidänkin perheessä oli aikoinaan jatkuva ässäarpojen ym osto, joka meni jo yli hilseen. Siihen aina kyllä löytyi rahaa ja jos tuli voittoja, niin sitä kiihkeämmin vain mies innostui yrittämään saada: yhä suurempia voittoja. Kunnes paljon ja kauan aikaakin asiaa pohdittuamme, hän tuli siihen päätökseen, ettei se Jumala taida oikein tykätä, jos hänen omansa himoitsee rahaa/voittoja. Ja niin se jäi pois pikkuhiljaa. Se oli hänen oma valintansa, ei vaatimus. Koska minä vain kysyin häneltä: Onko meillä niin tiukkaa taloudellisesti, että pitää jo hamuta rahapeleistä lisää rahaa? Tiesin ettei niin ole, vaan siitä oli tullut pahanlainen pelihimo, syntikuorma ja hän itse koki sydämesään kuulemma; ettei Jumala tykkää, jos hänen omansa pelaa niitä pelejä.

Matt. 6:24-34 Lukaseppa tuo Raamatun paikka. Mitäs siinä sanottiinkaan...Ja oisko tämäkin puhetta meille Herran omille siitä, mikä on uskovan osa ja meitä kehoitetaan tyytymään siihen.. Mutta tyydymmekö,niinpä? 1. Piet. 5:1-11

Meidän ei pidä, en sano pitäisi, vaan meidän Ei Pidä tavoitella tämän ajallisen elämän rikkauksia, mammonaa, halua/janota; saada tarpeeksi rahaa, jotta ois sit varaa millä törsätä, ostella herkkuja, ym..Kyllähän minäkin haluaisin matkustella, ostaa nättiä vaatettakin, syödä välillä hyvin ja herkullista, ym.. Toki sitä ihminen kuin ihminen haluaa, mutta onko se välttämätöntä, tai edes tarpeellistakaan? Vastaa sinä!

Onko siis rukouksemme jatkuvaa pyytämistä ja rikastumisen tarvetta? Emmekö voi vain tyytyä siihen, mikä tulee ilman niiden rahapelien pelaamistakin? Kuka haluaa sinun pelaavan niitä? Sielunvihollinen! Miksi sanon näin? Noh, kun sinulla, tai minulla on halu rikastua, saada voittoja/rahaa, niin silloin me emme tyydy siihen, minkä Isä Jumala meille antaa ja lahjoittaa, vaan haluamme enemmän.. Meille ei riitäkään se toimeenetulo, elämä, jonka Isä tahtoo lapselleen antaa. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään sitä? Sanotko, että kun sinulla oli lapsena ja aina muutenkin niin vaikeaa, oli köyhyyttä, jatkuvaa rahan kanssa tappelemista, eikä siksi ollut varaa ostaa mitään.. Puolustaudutko em sanoin? Pelkään pahoin, että teet juuri niin.

Sinä elät, olet saanut syntyä tänne ja elää, ja Jumala on sinua auttanut. On ehkä ollut köyhempää, on ollut sairautta, vaikeutta aviosuhteessa, tms.. Mutta kaiken kaikkiaan sinähän elät yhä, ja olet Herran oma, sitä ainakin toivoisin.. Elätkö siis tälle maailmalle? Onko sinun jumalasi: raha, rikkauden tavoittelu? Missä on nöyrä, Herran tahtoon alistuva sydämesi tänä armon päivänä, jos se kaipaa vain maallista, ei enään kaipaakkaan tosissaan ja enempi kuin mitään muuta: taivaallisissa elämistä ja sinne kaipaamista, luokse Herran ja Vapahtajan. Jos ja kun sinun; katseesi on luotuna vain tämän maailman jumalaan, eikä siis enään: Kaikkivaltiaan suojaan juoksemiseen. Oletko myynyt sydämesi rahan jumalalle?

Laitan vielä tämän tutun Raamatunpaikan meille tähän loppuun, kun kukaan ei voi palvella kahta herraa, vaan toinen on rakkaampi ja tärkeempi pakostakin, kuin toinen. Kumpiko sinun jumalasi on; raha ja maailma, vaiko: Isä Jumala, Kaikivaltias ja katse kohti iäisyysrantaa..vaikka kontaten, mutta perille asti, ei taipaleelle jääden, lihan himon tms takia? Luuk. 16:13

[rita4]

Niin jatkampa hiukan, kun olen miettinyt rahan merkitystä/arvoa uskovien elämässä ja tietenkin omassa elämässänikin. Voinkin miettiä asiaa enempikin omakohtaisesti, kuin tietää edes miten muut todellisuudessa ajattelevat rahasta ja sen tärkeydestä.

Raha on tärkeää, mutta se ei saa olla se tärkein juttu elämässämme jonka eteen vain ainoastaan panostamme. On toki myönnettävä, että: ilman rahaa emme voi oikein mitään ostaa, tehdä, kun "milläs ostat/teet silloin mitään?" Mutta sanoisin enempikin näin, että: pitää olla oikea suhde/asenne rahaan kun on saatu tulla Herran omiksi, jottei elämämme pyörisi vain sanan; Raha, ympärillä.

Sellainen ajatus tuli mieleeni eräänä päivänä, kun luin mennareista, joille raha on kuin lottovoitto ja jumala, siis kaikkea mitä he haluaa ja janoaa, muka tarvitsee... Niin ja ettei pidä juosta rahan perässä, koska se ei turvaa elämäämme, kuin pieneltä osin ainoastaan ja ei ollenkaan jos ei ole turva Jumalassa, vaan turvamme on oltava; Jumalassamme, koska hän Ei hylkää meitä, vaikka olisi vaikeampaakin ja köyhemmpääkin ja.. Hoksasitko, mitä yritän sanoa?

Minulla on aina ollut ns pennin, vai pitäisikö näin euro aikana sanoa centin venytystä ja on ollut hyvinkin vaikeita aikoja taloudellisesti, jolloin piti olla tarkkana kuin porkkana ja mitään mielitekoja ei kärsinyt ostaa, jotta olisi ruokaa pojilleni, perheelle, jne..Se oli tosi rankkaa aikaa, mutta tänä päivänä olen siitä kaikesta kuitenkin kiitollinen, koska se opetti minulle tosi paljon ja varsinkin sen ettei Jumala hylkää, vaikka rahavarat on nolla. Vaan hän ihmeellisesti auttaa ja siunaa..

Tänään, kun jouduin tilaan puutavaraa ja se maksaa aikas paljon, niin mietin jälleen rahan merkitystä ja onko nyt ihan pakko tilata sitä puutavaraa....just nyt, vielä. Mutta kun sitä siinä pähkäilin, niin koin, että se hankinta on nyt vain tehtävä ja sitten laitetaan suuta soukemmalle joksikin aikaa ja kyllä me selvitään, kun talostamme on kuitenkin huolehdittava, jotta tässä voisi asuakin.. Näitä ns pakko menoja aina tulee, ja tämäkin on tiedetty jo pitkään, mutta mieheni on aina vain siirtänyt ja siirtänyt sen tekoa, kunnes nyt saimme tekijän ja sovittiin mitä tilaamme..Mikään kun ei ole ilmaista, ei ruoka, ei vaatteet, ei asuminenkaan..

Olen saanut kokea miten Jumala auttaa ja neuvookin toimimaan oikein. En kaipaa hienoa lukaalia, en isoja rahavaroja, en hienoja vaatteita, tms.. Kunhan päivästä toiseen pärjätään ja laskut saadaan maksettua ja on rahaa uhratakin Herralle säännöllisesti varoistani. Ja kun uhraan, niin en tee sitä ns "pitkin hampain", kun sillekin rahalle ois ollut muutakin käyttöä, ei! Vaan haluan antaa Herran työhön varoistani, kun Herrakin antaa minulle ja meille apuaan, siunauksiaan ja neuvojaan, ja auttaa..