Hymyn sekä ystävällisyyden merkitys

[rita4]

Olin poikani kanssa tänään kaupassa ja olen ollut henkisesti todella raskaasti ns rääkätty ja väsynyt, hermotkin pinnassa ym.. Hyvä kun jaksoin asiat hoitaa.. Ja sitten minua vastaan kaupassa tuli ihminen joka tuli mua vastaan 2 eri kertaakin kaupan hyllyjen välissä ja hän hymyili minulle. No, ehkä nyt sanot, että mitä tuolla nyt on merkitystä. Niin, ehkei se sinulle olisikaan, mutta minulle loppuun melkein palaneelle se oli tosi ihana ja rohkaiseva asia, joka toi kuin pilven takaa auringonpaisteen.

Joskus riittää pelkkä hymy! En ole koskaan itse pysähtynyt edes ajattelemaan sitä, miten tärkeää voi jollekin väsyneelle olla, kun osoittaa hänelle ystävällisyyttä. Ja nyt kun on tämä koronan takia aika jolloin vältellään ihmisiä, kontakteja, niin eipä siellä paljonkaan hymyilytä, tai tule osoitettua toiselle hymyä.

Mutta uskallan yhtyä monien veljien ja siskojen sanoihin, ja jopa jopa uskosta vielä osattomienkin sanoihin, että; Nyt on aika olla lähimmäisenä toiselle. Mutta en tiedä,.. mutta tuntuu että tämä pandemia on saanut meidät pekäämään kaikkea sekä välttelemään toisia, ja ajattelemaan vain tseämme, kuin täysin jo unohtaen sen toisen, läheisemme.

Minua on puhutellut viime aikoina tosi voimakkaasti juuri tämä Raamatunpaikka, jonka tahdon nyt laittaa meille tähän;

Luuk. 10:
25 Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
26 Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?"

27 Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
28 Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää".

29 Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"

30 Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.
31 Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.
32 Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.

33 Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.
34 Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.
35 Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'.

36 Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?"
37 Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin".

[rita4]

Tuossa kun olimme mieheni kanssa lenkillä, jokin aika sitten, niin kun ollaan vähän niinku nuristukin, että; kun täällä ei kohtaa yhtään ihmistä, jne..Niin heti pihasta lähdettyämme jalkakäytävälle niin kohtasimme erään meille täysin vieraan naisihmisen, joka alkoi välittömästi jutella kanssamme,ja katsoi meitä vuoron perään kuin tutkien, mitäs ihmisiä me oikein ollaan?! Nooh, ei mitään, kun oltiin jo kävelty jonkin matkaa, niin meitä vastaan tuli vanhempi naishenkilö, jo iäkkäämpi rollaa työntäen ja kas vain, hänkin alkoi jutella kanssamme välittömästi ja juttua riittikin ja hänkin samoin kuin se edellinenkin nainen katseli meitä kuin uteliaana ja tarkkaavaisena..

Jäin kuin miettimään, että;"Hei, onhan noita ihmisiä tavattu jo tähän ikään mennessä todella paljon, ihan ventovieraitakin ja juteltu heidän kanssaan, mutta.." Näillä naisilla oli sellainen katse, kuin tutkiva ja samalla lämminhenkinen, kun sai jutella kanssamme.. Ja kun siitä sitten lähdimme jatkamaan vielä matkaa, niin ne oli jotenkin kuitenkin niin kovin erilaisia kohtaamisia vieraiden ihmisten kanssa ja miksi koin kuin he oisivat halunneet alkaa purkaa meille sydäntään? Sitä kuin siinä mietin Herran edessä, niin arvaa mikä oli vastaus? He näkivät teidän iloisuuden, kauniin hymyn heitä kohtaan, sekä ystävällisyytenne.

Miten se ois ollut edes mahdollistakaan, niin Herra sanoi;"Katsoppa miehesi kasvoja!" Katsoin ja oikeastaan hämmästyin, koska hänen kasvoillaan oli lämmin hymy. Sanoin siitä hänelle, niin hän tivasi, ettei takuulla ole mitään hymyä päinvastoin. :roll: Kun sitä aloin miettiä, niin tuli mieleeni tämä Raamatunpaikka;

2. Kor. 3:18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Mitä enemmän elämme lähellä Kristusta Jeesusta, tutkimme Sanaansa, jne.. Niin meistä alkaa pikkuhiljaa näkyä Kristuksen rakkaus, sekä kuvansa kaltaisuus. No joo.. voisimpa sanoa itsestänikin niin, mutta mutta.. Mieheni on ollut uskossa jo 50v ja kyllä se täytyy sanoa, että se alkaa kuulua, sekä näkyä jo hänestä, pakostakin.

Ja paras oli se, kun lähdin käymään postilaatikolla ja kun tulin ulko-ovelle, niin tuon toisen rivarin asukas (nainen) tuli just töistä ja sain moikata häntäkin. 3 naista/ihmistä yhden päivän aikana ja sitä kun on jo relu 3kk puhuttu, kun täällä ei kohtaa ketään, jonka kanssa vois jutellakin. Katsos, kun on asuttu tässä 4kk Nyt uskallan jo sanoa: Mitähän seuraavaksi?

Mieti rakas uskon ystäväni, että; Kun sinä liikut ihan missä vain, kohtaat ihmisiä, ja vaikka et heidän kanssaan juttelisikaan, niin joka tapauksessa; joka ainoassa kohtaamisessasi, sinä saat loistaa ympäristöösi: Kristus valoa ja rakkautta! Eiks ookkin mahtavaa. Se kun ei riipu olosuhteistasi, eikä fiiliksistäsi, ei mistään, mikä on sinua ja sinun tunne tilaasi, vaan se on sisäsyntyisesti jo sinussa, sinun toki sitä tiedostamatta, koska olet uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa niin; siksi sinusta huokuu se lämpö, ystävällisyys ym kanssa matkaajiinkin.

1. Kor. 15:
47 Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
48 Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.
49 Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.

50 Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.

54 Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu".
55 "Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?"
56 Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki.

57 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!
58 Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.