31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
Tuo Raamatun paikka nousi mieleeni, kun ajattelen, sitä; milloin ja miten Herra tahtoo meitä omiansa johdattaa. Kun me rakkaat sisaret ja veljet vain tahdomme turvata Herraan, pysyä lähellään, kuunnella ääntään, sekä totella Sanaansa, tahtoaan, niin silloin me saamme kulkea: edellä valmistetuissa askelissa ja Hän, Herramme johdattaa meitä eteenpäin tekemään, toteuttamaan tahtoaan. Kysymys onkin;Tahdommeko totella, vaikka sillä hetkellä se kaikki, mitä Hän on sinulle, minulle puhunut, tai näyttänyt, niin se tuntuu täysin mahdotomalta toteuttaa.. Suostummeko sittenkin tahtoonsa? Vai alammeko vastustella, kapinoida jopa tahtoaan vastaan, kun.. Hän tahtoisi meitä johdattaa, viedä vaikka eri puolelle suomea, tms..
Sananl. 17:3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
Ps. 139:23-24 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
Olemme mieheni kanssa etsineet sitä paikkakuntaa, jossa olisi seurakunta, ja jossa olisi hyvä käydä, mutta vaikka kuinka kävimme monissa eri seurakunnissa eteläsuomessa, kotiseuduillamme, niin kyllä oli lopulta myönnettävä, ettei sellaista olekaan, jossa olisi hyvä olla, ja opetus olisi elävää sekä raitista. Ei vain löytynyt ns. uskovien yhteyttä, ei seurakunnista, eikä niitä, joiden kanssa olisi voinut rukoilla, lukea Sanaa..
Se tuntui uskomattomalta, mutta olimme kaikkialla kuin muukalaiset ja opetukset monesti hipoivat eksytysten rajaa, sekä Raamatun Sanankin hylkäämistä. En katso tarpeelliseksi kertoa tarkemmin paikkakuntia, tai seurakuntia. Kukin itse koetelkoon oman seurakuntansa opetuksen aitouden, mutta se tapahtuu olemalla herkkä kyseenalaistaan, ja eläen lähellä Herraa rukouksen hengessä, niin ettei usko kaikkea mitä kuulee, vaan todellakin uskaltaa koetella kaikki. Noh, Herra sit lopulta antoi miehelleni paikkakunnan ja nyt sit jo olemmekin täällä. Ensin näytti, ettei täälläkään ole mitään meille, kun kävimme monissa eri seurakunnissakin, mutta sitten tapahtui ihme, silä Herra sulki kaikki käymämme eri seurakunnat meiltä ja jäljelle jäi vain yksi, jossa olimme jo käyneetkin ennen tuota turhaa etelän reissua, joka kesti pikkusen yli vuoden. Ja sieltä löytyi ihana uskova pariskunta, jotka olivat jo meille tulleet rakkaiksi silloin aikaisemminkin ja nyt vahvasti näyttää siltä, että: Olemme sittenkin Herran johdatuksessa ja työnäkykin jo hiukka alkaa hahmotttua, mutta tärkeintä on kuitenkin se, kun saammme alkaa yhteiset rukoushetket heidän kanssaan. Se on valtava kiitosaihe taivaisiin!
Sinä rakas uskon ystäväni, joka nyt mietit, että: Mihin voisin mennä Sanan kuuloon, jotta rakentuisin ja vahvistuisin uskossani, kun jokin siellä missä nyt käyt ei vain kuin nappaa, jokin siinä mietityttää..Niin päätä alkaa rukoilla Jeesukselta apua, viisautta, sekä johdatustaan, jotta se sinulle tarkoitettu, oikea seurakunta löytyisi ja saisit siellä kokea uskovien yhteyttä, rauhaa, sekä rakkautta. Uskalla odottaa vastaustaan. Koska sinä itse päätät sen, että: Kelpuutatko sitten Jumalan sinulle antaman paikan, vaiko et. Älä pelkää, ei Hän syytä, tai moiti sinua, jos päätätkin toisin, mutta toki ainahan on siunatumpaa suostua siihen, mikä sinullekin taivaasta annetaan, ohjataan..Se on aina rukouksen paikka. Mieti!
Sinua Siunaten!
