
Sellainen ajatus alkoi elää mielessäni, mikä tuo otsikkokin on. Elikkäs:
Tuuli puita taivuttelee..Mietin nääs elämääni ja sen viimeisiä kuukausia varsinkin olen nyt aikas paljonkin miettinyt, sekä omaa suhtautumistani siihen ja yleensäkin kaikkeen, kaikkiin, jaksamistani, ym.. Ja yölläkin, kun tapani mukaan taas olin kömpinyt keittiöön hetkeksi aikaa rukoilemaan, niin puhelin Herralle kuinka olen
joutunut luovuttamaan sen minun
Oman ajatukseni, tahtoni ja etten ihan sanoisi
luulonikin itsestäni. Minua on todellakin taivuteltu ja myrsky on ollut ajoittain tosi rajuakin, kun olen kuin joutunut kaartumaan tuonne ja tännepäin tuulen mukana.
Ja mitä alan
kuin; varovaisesti, hiljakseen tajuta? Minä, joka olen kasvattanut ympärilleni kovan kuoren elämän kaikenlaisten vaikeuksienkin ja kipeiden ihmissuhteiden, loukkausten, satuttamisten vuoksi, niin sitä minun ns "vanhaa" muuriani, kuortani, jaksamistani, tahtomistani on Herra alkanut murtaa hiljakseen.
Ei satuttaen, vaan todellakin varoen, mutta päättäväisesti kuitenkin. Minua on murretttu ja koputeltu sieltä ja täältä, jotta se kuivunut savikerros alkaisi jo viimeinkin antaa periksi ja rapista pois, siis se vanha ja kova, sementiksikin jo muuttunut ulkokerros sydämestäni.. Ja tilalle saa tulla, näin uskon, herkempi ja hellempi, rakastavampikin ihmissydän. Oiskohan noin?
Sananl. 27:17 Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo. Tuli tämä sanalasku mieleeni, ja kuinka totta se onkaan meidän ihan joka ainoan elämässä. Jos sanot, ettei se päde sinuun, niin et ole
vielä joutunut siihen tuleen, jossa katsotaan ja koetellaan sinun uskosi vahvuus ja jopa laatukin, jos nyt niin voin sanoa.. Juuri toisten ihmisten kautta meitä hiotaankin eniten. Ja miten me silloin vastaamme, toimimme? Loukkaannummeko, erotummeko joukosta, tai alamme panetella ja inhota sellaista ihmistä, joka loukkasi meitä,
syyttömästi. Kun joudumme kärsimään
syyttömästi kaikenlaista ikävää käytöstä, puhetta jopa valheitakin, niin eikös teekkin mieli sulkeutua kuoreensa, vaieta ja olla antamatta sellaiselle/sille anteeksi?
Minua on hiottu ja näymmä tullaan aina vaan hiomaankin juuri ihmisten puheiden, valheidenkin, ja ilkeyden kautta, hylkäämisen, selän kääntämisen kautta. Syytä moiseen koulutukseen en ymmärrä ja se jos mikä onkin tosi rankkaa ja vaikeaa,
vain koittaa hillitä
omaa suuttumistaan, loukkaantumistaan, ja lopettaa
kuin pyrkimästä erottautumaan vain entistäkin enemmän pois niiden läheltä, jotka eivät pidä minusta: ihmisenä, uskovana, jne.. Mutta, niin se vain valitettavasti näyttää siltä, että; minua taivutellaan ja juuri ihmisten puheiden, sekä käyttäymistenkin kautta ja Jumala selvästikin katselee, että:
Mites se minun tyttäreni tänään suhtautuu noihin ihmisiiin ja kestää kun saa rapaa naamalleen; syyttömästi?! Kääriydynkö itsesääliin, kiukkuun, tai pyrin takaisin sinne kuin kuoreeni, turvaan? Vai alanko esittää vahvaa ja kestävää, joka kestää vaikka ja mitä? Sillä, sitähän minä olen kuvitellutkin olevani; vahva joka jo kestää kohta ihan mitä vain kurjaakin..
Mutta nyt joudunkin myöntämään
itselleni; etten minä olekaan vahva, kestävä, .. Olen heikko, epävarmakin ja pelokas, kun en tiedä mitä elämä tuo tullessaan ja miten suhtautua kaikkeen, kaikkiin, kestää, selvitä ns hengissä,
ehkä jopa löytää se, joka osaisi oikeasti minuakin
outoa rakastaa, jne..
Olenko minä kuin Pietari joka oli valmis menemään vaikka kuolemaan Jeesuksen kanssa, puolestakin ja oli kuitenkin arkajalka, heikko ja jopa kielsi Herrankin lopulta?!

Näitä nyt olen paljonkin miettinyt..rukoillutkin..
Luuk. 22:
31 Simon, Simon, katso, saatana on tavoitellut teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja;
32 mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään. Ja kun sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäsi."
33 Niin Simon sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan".
34 Mutta hän sanoi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ei laula tänään kukko, ennenkuin sinä kolmesti kiellät tuntevasi minua."Matt. 26:
33 Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun, niin minä en koskaan loukkaannu".
34 Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä, ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät".
35 Pietari sanoi hänelle: "Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä". Samoin sanoivat myös kaikki muut opetuslapset.