Ylpeyden sekä kunnianhimon synti

Ylpeyden sekä kunnianhimon synti

ViestiKirjoittaja rita4 » 20.11.2013 19:11

Olen nyt joutunut törmäämään asiaan, jota minun pieni järkeni ei tajua/hyväksy. Ja sehän on uskovaksi itseään sanovan ihmisen; ylpeys ja kunnianhimo. Olen kelannut omaa ajatteluani ja mitä Raamattukin sanoo, sekä miltä musta tuntuu, kun halutaan olla ylpeää ja kuin parempaa kuin onkaan..Sanatkin loppuu kesken. :o :(

Minua on kielletty jopa sanomasta asioita, jotka ovat totta ja vaadittu vaikeneen tai valehteleen: ei muuten onnistu. Onko teillä kellään näistä asioista kokemusta? Olen tyrmistynyt! Se oikea sana kuvaamaan sitä tunnetta, mitä koen..Ja kaikki vain siksi, että ois vahvan ihmisen, itse asioistaan päättävän ihmisen ja toisia mieliskelevän ihmisen maine, jossa usko nollataan ja ollaan uskovaa vain kotona..jos sielläkään.. :roll:

Ps. 36:[Biblia]
9 Sillä sinun tykönäs on elävä lähde, ja sinun valkeudessas me näemme valkeuden.

10 Levitä laupiutes niille, jotka sinun tuntevat, ja sinun vanhurskautes toimellisille.

11 Älä salli minua tallattaa ylpeiltä; ja jumalattomain käsi älköön minua kukistako.


Löysin tällaisen juuri sopivan Psalmin, joka on kuin oma ajatukseni Herralle. Koska haluan totella vain yksin Herraa ja alistua/nöyrtyä vain hänen tahtoonsa, joka on aina ja kaikessa kuitenkin se parhain. Haluan elää, toimia, puhua, kirjoittaa totuuden mukaan ja elää valkeudessa, en pimeydessä. Ja en usko että Isä tahtoo, että minua, tai ketään omaansa kuin tallattaisiin niin, että hän joutuisi elämään ja puhumaan, ym vääryyden mukaan, jotta "kulissit" pysyy pystyssä toisella..

2. Tim. 3:
1 Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.

2 Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,

3 rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,

4 pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;

5 heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.


Tässä toinen Raamatunpaikka ylpeydestä, ym väärästä, jota tulee uskovina karttaa ja välttää, sanoutua irti..

Rohkenen sanoa, että: ylpeyden ja kunnianhimon saa aikaan huono itsetunto. Ja haluttomuus elää Jumalan tahdon mukaan. Ei pelätä Jumalaa, eikä tehdä Aitoa parannustakaan, vaan vain huulten puhetta ja siinä kaikki, mutta sydän ei nöyrry, alistu Isän Jumalan tahdon alle tottelemaan ja olemaan vain; pieni ja Herran oma, taimi taimitarhassa.. :roll:

Loppuun tahdon vielä laittaa nämä Raamatunpaikat meille. Puhukoon se varoituksen sanaa, jos sydän on ylpistynyt ja maailma on tullut liiankin rakkaaksi. Älkäämme vaatiko ketään valehtelemaan puolestamme, vaan eletään valkeudessa, sillä valkeuden hedelmä on iankaikkinen elämä Jeesuksessa
Kristuksessamme ja valo tuo kuitenkin esiin pimeyden teot ja salat..

1. Sam. 2:3 Älkää yhä ylpeitä puhuko, älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja; sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, hänen edessänsä punnitaan teot.

Luuk. 8:
16 Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.

17 Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon.

18 Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan."


Sef. 3:5 Herra on vanhurskas sen keskellä, hän ei tee väärin. Joka aamu hän tuo valoon oikeutensa, ei se tulematta jää. Mutta väärintekijä ei tunne häpeätä.
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 19775
Liittynyt: 20.10.2013 09:53

Re: Ylpeyden sekä kunnianhimon synti

ViestiKirjoittaja rita4 » 19.12.2013 13:23

Käännämpä tämän asian toisinpäin, eli: edellisessä puhuin uskovista, mutta nyt haluan puhua uskomattomista..Koska maailman ihmiset usein ovat vääränlaisen kunnianhimon ja ylpeyden kourissa ja toimivat.. voidakseen olla jotakin muiden silmissä. Toki tähän samaan lankeaa useat uskovatkin, vaikka niin ei pitäisikään olla.

Olen nyt seurannut erästä hyvinkin läheistä ihmistä, joka elää yhä maailmassa ja joka on juuri tuon ylpeyden ja kunnianhimon alle jäänyt elämään. Mutta se on surullista jo senkin takia, ettei siitä halusta "olla jotakin" pääsekään niin vain irti. Ei enään kuin käsitetä, miten se vääränlainen ajattelumalli ja toimintamalli on iskostunut mieleen niin syvälle, ettei se enää tunnukaan väärältä, tai sopimattomalta, vaan eletään koko ajan täysillä, esittäen täysin muuta, kuin mitä todellisuudessa on ja miten asiat todellisuudessa ovat. Ja mikään ei saa muuttumaan ja murtumaan oikealla tavalla Herran eteen etsimään apua ja voimaa taivaasta, ja pelastusta..

Joh. 5:
39 Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;

40 ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.

41 En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä;

42 mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.

43 Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan.

44 Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?


45 Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne.

46 Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut.

47 Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?"


Laitoin tämän Raamatunpaikan, koska siinä on tärkeää asiaa. Monella on kyllä Jumala usko, tai Luoja usko, tai...Mutta he eivät tunnusta, eivät edes halua kuullakaan puhuttavan Jeesuksesta ja kuinka Vain Jeesuksen kautta voi päästä myöskin kerran taivaan kotiin. He kieltävät sen ajatuksenkin ja uskovat kuka mihinkin ja useimmat vauvakasteeseensa ja siinä muka saamaansa pelastukseen..

Vaikka minulla ei sillai ole kirkkoa vastaan mitään, mutta tässä kohdassa, kun opetetaan väärin ja epäraamatullisesti, että ihminen pelastuu pelkällä vauvakasteellaan taivaaseen, niin silloin ärähdän ja sanon: Älkää eksykö! Älkääkä uskoko valhetta, joka on saatanan juoni saada monia pois pelastuksesta ja pois jäämään taivaan ihanuudestakin.

Ja sinulle jo Herran oma tahdon sanoa ja kuin valaa sinuun rohkeutta olla evankeliumin todistaja ihan omalla paikallasi ja siellä arjessa, eikä vain kokouksissa esillä ollen, joko jäsenenä, tai peräti puhujana, laulajana, palvellen ansioillasi seurakuntaakin. Nämä em on tärkeitä asioita, mutta vieläkin arvokkaampaa on olla Kristus kirjeenä ja tuoksuna siellä kotonasi, arjessa, kohdatessasi ihmisiä ja rakkaimpiasi..Älä pelkää; ketään!

Hepr. 13:
5 Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä";

6 niin että me turvallisin mielin sanomme: "Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?"

7 Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.

8 Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
Amen!
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 19775
Liittynyt: 20.10.2013 09:53

Re: Ylpeyden sekä kunnianhimon synti

ViestiKirjoittaja rita4 » 27.08.2018 20:17

Rohkenen sanoa, että: ylpeyden ja kunnianhimon saa aikaan huono itsetunto. Ja haluttomuus elää Jumalan tahdon mukaan. Ei pelätä Jumalaa, eikä tehdä Aitoa parannustakaan, vaan vain huulten puhetta ja siinä kaikki, mutta sydän ei nöyrry, alistu Isän Jumalan tahdon alle tottelemaan ja olemaan vain; pieni ja Herran oma, taimi taimitarhassaan..


Niinpä, olen yhä tuota samaa mieltä, kuin olen ollut jo monia vuosiakin sitten. Kun ihmisellä on huono itsetunto, niin se saattaa, ei aina tosin kaikilla, vaikuttaa sen, että; Alkaa kuin kehuskella ja olla kuin jotakin suurempaa, parempaa, jopa pyhempääkin. Herra minut sellaisesta varjelkoon! Tiedän nimittäin, että minulla on yhä liiankin usein juuri tuo; huono itsetunto, joka sitten saa minut kuin käpertymään itseeni, kasaan ja ajatteleen etten ole, enkä edes osaa, pysty mihinkään mihin Herra Jeesus tahtoisi minua viedä, tai käyttää.. :oops:

Voin mennä sellaisen vierelle, jolla on huono itsetunto ja ymmärtää häntä jollakin tasolla ainakin. Mutta tuo ylpeys? Niin-in, olenko minä ylpeä, kova, rakkaudeton, narsistinen, tms? Ehkä en sittenkään vielä ole kuin ymmärtänyt ylpeyden synnin kaikkia puolia, siis sitä; mitä se kaikkineen voi jopa olla? :think:

Jumalan Sanahan sanoo selvästi, että; Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon! Kuten nämä Raamatun paikat ilmoittavat Isän Jumalamme tahdon ja ajatuksen:

Jaak. 4:
1 Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne? Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne?
2 Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette. Teillä ei ole, sentähden ettette ano.
3 Te anotte, ettekä saa, sentähden että anotte kelvottomasti, kuluttaaksenne sen himoissanne.

4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.
5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?

6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.

8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.
9 Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.
10 Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.


1. Sam. 2:
1 Ja Hanna rukoili ja sanoi: "Minun sydämeni riemuitsee Herrassa; minun sarveni kohoaa korkealle Herrassa. Minun suuni on avartunut vihollisiani vastaan, sillä minä iloitsen sinun avustasi.
2 Ei kukaan ole pyhä niinkuin Herra; paitsi sinua ei ole yhtäkään, eikä ole kalliota meidän Jumalamme vertaista.
3 Älkää yhä ylpeitä puhuko, älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja; sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, hänen edessänsä punnitaan teot.


Olen joutunut törmäämään kunnianhimoon, jonka luokittelisin myöskin ylpeydeksi (tarve olla jotakin, joka osaa ja tietää kaiken jostakin asiasta). Uskallanko edes sanoa näin julkisesti..? Noh, sanon sittenkin; se raivostuttaa minua! Se saa minut kiehumaan ja ärtymään, sekä kuin puolustuslinjallekin, kun viatonta syytetään, kun hän ei esim osaa sanoa oikeilla nimillä eri tehtäviä joita tekee, kun on joku joka heti alkaa viisasteleen, miten se kuulemma pitäisi oikein sanoa, kun hänellä on siitä alasta jo pitkä kokemus. Hiusten halkomista sanon minä. :???:

Ja tällaisia me voimme olla vielä jopa uskovinakin (liha on heikko ja lankeeva). Minulla itselläni oli aikoinaan valtava tarve ns päteä, olla jotakin ja tietää jotakin ja tiedän sen olleen huonon ja heikon itsetunnon tulosta, kun koin muuten itseni tarpeettomaksi ja huonommaksi kuin mitä muut olivat. Ja onhan sitä toki ajoittain yhä vieläkin, kun minua kuin hiostetaan ja saadaan suuttuun.. Siinä ei ole mitään mainitsemisen arvoista; päinvastoin, hävettää sellainen toimintani, puheeni, tms.. :thumbdown: Haluan siitä aina tehdä heti parannusta, kun siihen lähden mukaan..

Olen kuin pohtinut sitä, kun joku ei tahdo kasvaa uskossaan, tai muuttua, niin miksi ei? Miksi se kuin riittää, mitä hänellä nyt on ja miten nyt elää uskoaan todeksi? Ja jos satun sanomaan jotain, jolla koitan rohkaista, neuvoakin, varoittaa, niin sitten loukkaannutaan ja koetaan minut vain lainkiivailijaksi, tms.. Emmehän me kukaan voi toinen toistamme muuttaa, mutta olisihan se siunattua saada se toinen tajuaan, mihin se lopulta johtaa, jos ei edes halua muuttua ja kuolla lihansa tahdolle, tai tämän ajan tarjonnalle, houkutuksille, tms. Mites se Sana sanoikaan;

Hes. 3:20-21
Ja jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja tekee vääryyttä ja minä panen kompastuksen hänen eteensä, niin hän kuolee-kun et sinä häntä varoittanut, niin hän synnissänsä kuolee, ja vanhurskautta, jota hän oli harjoittanut, ei muisteta-mutta hänen verensä minä vaadin sinun kädestäsi. Mutta jos sinä vanhurskasta varoitat, ettei vanhurskas tekisi syntiä, ja hän ei tee syntiä, niin hän totisesti saa elää, koska otti varoituksesta vaarin, ja sinä olet sielusi pelastanut."


Näitä tässä mietin.. :think:
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 19775
Liittynyt: 20.10.2013 09:53

Re: Ylpeyden sekä kunnianhimon synti

ViestiKirjoittaja rita4 » 27.12.2018 21:24

Olen nyt seurannut erästä hyvinkin läheistä ihmistä, joka elää yhä maailmassa ja joka on juuri tuon ylpeyden ja kunnianhimon alle jäänyt elämään. Mutta se on surullista jo senkin takia, ettei siitä halusta "olla jotakin" pääsekään niin vain irti. Ei enään kuin käsitetä, miten se vääränlainen ajattelumalli ja toimintamalli on iskostunut mieleen niin syvälle, ettei se enää tunnukaan väärältä, tai sopimattomalta, vaan eletään koko ajan täysillä, esittäen täysin muuta, kuin mitä todellisuudessa on ja miten asiat todellisuudessa ovat. Ja mikään ei saa muuttumaan ja murtumaan oikealla tavalla Herran eteen etsimään apua ja voimaa taivaasta, ja pelastusta..


:think: Niinpä niin. Jälleen olen joutunut pohtimaan ja rukoilemaankin erään nuorehkon ihmisen puolesta, joka ei halua edes kuullakaan puhuttavan uskonasioista, Jeesuksesta, pelastuksen tärkeydestä, ei mistään, joka viittaa vähänkin hengellisiin asioihin ja Raamattuun. Hän on hyvin koulutettu ja luottaa siihen, mitä on opiskellut ja sen tuomaan apuun, eli lääketieteeseen/lääkkeisiin. Ja ei koe edes tarvitsevansa mitään Jumalaa, tai Herran Jeesuksen apua elämänsä vaikeuksiin ja sairauksiin, ym.. Suuttuu vain kun niistä puhuu, eikä halua kuulla, ei halua rukoiltavan puolestaan, ei perheensä puolestakaan. Ymmärretty, mutta en silti vaikene, vaan jatkan hiljaista omaa rukoustaisteluani puolestaan ja perheensä puolesta, koska uskon rukouksen Muuttavaan voimaan!

Matt. 10:
26 Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.

27 Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.

28 Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.

29 Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta.
30 Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.

31 Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.

32 Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.
33 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.

34 Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
35 Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan;
36 ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'.


Otin tuon Raamatunpaikan, koska siinä on juuri sitä mitä olen ollut kuin kokemassa. Ja tuossa puhutaan vain kodin sisällä olevista sukulaissuhteista, mutta onhan sitä paljon laajemmaltikin sukulais suhteita, joita tuossa ei ole lueteltu.. Ja hekin kuuluvat silti perhekuntaamme.

Kun lukee median ym uutisia niin ei voi välttyä näkemästä miten usko ja uskonto ajetaan alas ja varsinkin nuorison ja lasten elämästä. Ja valitetettavasti monet monet uskonnolliset tai jopa ateistiset perheet itsekin kasvattavat lapsiaan melkein kuin vihaan ja vastustamaan kaikkea hengellistä, niin ettei muka tarvita Jumalaa ja jos Jumala saakin olla, niin Jeesustahan sit ei ainakaan enää millään tavalla tämän ajan uskomaton ihminen koe tarvitsevansa.

Mutta niin se vain on totuus, että: Jumala on laittanut aivan joka ainoan ihmisen, siis: luotunsa sydämeen Jeesuksen mentävän aukon, kaipuun johonkin jota ei voi mikään asia, tavara, raha, ihminen, ei mikään tässä maailmassa täyttää, rauhoittaa mieltä, kuin vain yksin ottamalla Jeesus Kristus sydämeensä asumaan sekä elämänsä Herraksi, ja Vapahtajaksi! Saatana, tuo ikuinen vastustajamme tekee yhä suuremamlla poverilla töitä, ettei kukaan enää pelastuisi, tulisi totuuden tuntoon, synnin tuntoon ja siten pelastuisi ikuiseen elämäänkin taivaan kotiin päästen, kera Jeesuksemme, Jumalan Pojan nimen ja ristin verensäkin kautta.

Meiltä Herran omilta vaaditaan ja tarvitaan todellista rakkautta totuuteen, sekä rakkautta niitä eksyneitäkin kohtaan, jotka; Luulevat pääsevänsä taivaaseen ilman Pelastajaansa Jeesusta Kristusta, uudestisyntymän ihmettä, muutosta sydämissään sekä elämässään. Jaksameko uskoa ja rukoilla, vaikka saisimmekin jatkuvasti silmillemme ja syytöksiä, ehkä jopa moitetta kun koitamme muka aivopestä heitä kelkkaamme, tms? Luovutammeko ja annamme heidän vain olla? :roll:

Vai taistelemmeko rukouksen asein ja rakkauden, kärsivällisyydenkin asein, niin että; saamme kerran niittää kypsää viljaa, kun emme antaneet periksi, vaan pyysimme Herraltamme voimaa, viisautta, kykyä antaa heille anteeksi ja vain rakastaa sekä uskaltaa heitellä niitä evankeliumin murusiakin sopivissa tilanteissa heidän elämäänsä.. :wink:

Olemmehan Voittajan puolella ja tahdomme varmastikin aivan kaikki; ettei yksikään hukkuisi ja joutuisi kadotukseen meidän arkuutemme, tai välinpitämättömyytemme, lihallisen luontommekaan takia. Vaan, että nekin jotka nyt pilkkaavat ja vastustavat meitä, niin hekin olisivat kerran siellä mihin mekin olemme jo matkalla: taivaan kotiin. Niin, mehän emme voi ketään pelastaa, sen tekee yksin Jeesus Kristus. Mutta me voimme olla Hänen käyetttävissään, jotta kukaan ei ainakaan voisi syyttää kerran meitä siitä, kun heille ei oltu kerrottu totuutta, evankeliumia. Vastuu siirtyy aina kuulijalle, lukijalle, mutta me teemme vain sen mitä osaamme ja voimme, pelkäämättä sittenkään noita ihmisiä ja niiden tylyjä, ym sanoja, käytöstäkään. Miten on ystäväiseni? :???: :thumbup:

Laitan vielä lopuksi tämänkin Raamatunpaikan meille tänne; Voimia ja rohkeutta tähän pimeään ja vaikeaan aikaamme olla valona ja suolana maailmassa. :thumbup:

Juud. 1:[Biblia]
17 Mutta te, rakkaat veljet, muistakaat niitä sanoja, joita ennen meidän Herran Jesuksen Kristuksen apostoleilta sanottiin:
18 Että viimeisellä ajalla tulevat pilkkaajat, jotka jumalattomissa himoissansa vaeltavat.
19 Nämät ovat ne, jotka eriseurat tekevät, lihalliset, joilla ei henkeä ole.

20 Mutta te, minun rakkaani! rakentakaat itsiänne teidän kaikkein pyhimmän uskonne päälle, Pyhän Hengen kautta, ja rukoilkaat, pitäin teitänne keskenänne Jumalan rakkaudessa,
21 Ja odottakaat meidän Herran Jesuksen Kristuksen laupiutta ijankaikkiseen elämään.
22 Ja pitäkäät se eroitus, että te muutamia armahtaisitte,
23 Mutta muutamia pelvolla autuaaksi tekisitte, ja temmatkaat heitä ulos tulesta, ja vihatkaat sitä lihalta saastutettua hametta.

24 Mutta hänelle, joka teidät voi viasta varjella ja asettaa nuhteetoinna kunniansa kasvoin eteen, riemulla,
25 Ainoalle viisaalle Jumalalle, meidän Vapahtajallemme, olkoon kunnia, ja majesteetti, ja valta, ja voima, nyt ja kaikessa ijankaikkisuudessa, amen!
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 19775
Liittynyt: 20.10.2013 09:53

Re: Ylpeyden sekä kunnianhimon synti

ViestiKirjoittaja rita4 » 17.05.2019 19:56

Niinpä niin, on tosi ikävää, kun huomaa miten uskova ylpistyy, alkaa kuvitella olevansa jo kuin melkein valmis uskovanakin ja ei ota vastaan minkäänlaista neuvoa, ohjausta, eikä saa sellaiselle kertoa omia näkemyksiäänkään, koska hän kuin halveksuu toisen uskoa ja uskonnäkemyksiä, ym.. Ja kun kysymyksessä on aika nuori uskova ja saanut jo virankin, joka paisutti hänet sekä teki kovaksi ja etten jopa sanoisi ilkeäksikin, niin onhan siinä jo jonkin aikaa uskovana eläneenä ihmetystä kerrakseen. Ja rukouksin pitää tämän tästä mennä sinne verisen ristin puun juurelle jutteleen Herrankin kanssa asiasta ja pyytää tällaiselle uskovalle silmävoidetta, jotta hän pystyisi näkemään oman käytöksensä ja ylpeytensäkin. :think: :shifty:

Ollaan mukamas niin nöyrää ja "enhän minä nyt mitään osaa kuitenkaan tyylillä, mutta kun pyydettiin puhumaan, niin .." Ja jo seuraavassa hetkessä puhetyyli muuttuukin kuin vanhemman uskoa halveksuvaksi, kun koittaa sanoa ettei kaikkea ole hyvä.. Tms.. On hirveää katsella ja kuunnella kun liian nuorena uskovana on saanut viran ja sitten vielä laitetaan jatkuvasti palvelemaan ja kehutaan, niin .. tajuamatta seuraamuksia, joita ei useinkaan välttämätä edes pysty näkemään, huomioimaan kukaan muu, kuin ihan lähimmät sen ihmisen elämässä. Muille ollaan ihan muuta. :shock: :???: :thumbdown:

1. Tim. 3:
1 Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3 ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
4 vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
5 sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
6 Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.
7 Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.
8 Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä,
9 vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.
10 Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.
Sananl. 8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
Avatar
rita4
Ylläpitäjä
 
Viestit: 19775
Liittynyt: 20.10.2013 09:53


Paluu Arjessa elämisen siunaus ja vaikeus?!

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron