Olen nyt joutunut törmäämään asiaan, jota minun pieni järkeni ei tajua/hyväksy. Ja sehän on uskovaksi itseään sanovan ihmisen; ylpeys ja kunnianhimo. Olen kelannut omaa ajatteluani ja mitä Raamattukin sanoo, sekä miltä musta tuntuu, kun halutaan olla ylpeää ja kuin parempaa kuin onkaan..Sanatkin loppuu kesken.
Minua on kielletty jopa sanomasta asioita, jotka ovat totta ja vaadittu vaikeneen tai valehteleen: ei muuten onnistu. Onko teillä kellään näistä asioista kokemusta? Olen tyrmistynyt! Se oikea sana kuvaamaan sitä tunnetta, mitä koen..Ja kaikki vain siksi, että ois vahvan ihmisen, itse asioistaan päättävän ihmisen ja toisia mieliskelevän ihmisen maine, jossa usko nollataan ja ollaan uskovaa vain kotona..jos sielläkään..
Ps. 36:[Biblia]
9 Sillä sinun tykönäs on elävä lähde, ja sinun valkeudessas me näemme valkeuden.
10 Levitä laupiutes niille, jotka sinun tuntevat, ja sinun vanhurskautes toimellisille.
11 Älä salli minua tallattaa ylpeiltä; ja jumalattomain käsi älköön minua kukistako.
Löysin tällaisen juuri sopivan Psalmin, joka on kuin oma ajatukseni Herralle. Koska haluan totella vain yksin Herraa ja alistua/nöyrtyä vain hänen tahtoonsa, joka on aina ja kaikessa kuitenkin se parhain. Haluan elää, toimia, puhua, kirjoittaa totuuden mukaan ja elää valkeudessa, en pimeydessä. Ja en usko että Isä tahtoo, että minua, tai ketään omaansa kuin tallattaisiin niin, että hän joutuisi elämään ja puhumaan, ym vääryyden mukaan, jotta "kulissit" pysyy pystyssä toisella..
2. Tim. 3:
1 Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.
2 Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
3 rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,
4 pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;
5 heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.
Tässä toinen Raamatunpaikka ylpeydestä, ym väärästä, jota tulee uskovina karttaa ja välttää, sanoutua irti..
Rohkenen sanoa, että: ylpeyden ja kunnianhimon saa aikaan huono itsetunto. Ja haluttomuus elää Jumalan tahdon mukaan. Ei pelätä Jumalaa, eikä tehdä Aitoa parannustakaan, vaan vain huulten puhetta ja siinä kaikki, mutta sydän ei nöyrry, alistu Isän Jumalan tahdon alle tottelemaan ja olemaan vain; pieni ja Herran oma, taimi taimitarhassa..
Loppuun tahdon vielä laittaa nämä Raamatunpaikat meille. Puhukoon se varoituksen sanaa, jos sydän on ylpistynyt ja maailma on tullut liiankin rakkaaksi. Älkäämme vaatiko ketään valehtelemaan puolestamme, vaan eletään valkeudessa, sillä valkeuden hedelmä on iankaikkinen elämä Jeesuksessa
Kristuksessamme ja valo tuo kuitenkin esiin pimeyden teot ja salat..
1. Sam. 2:3 Älkää yhä ylpeitä puhuko, älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja; sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, hänen edessänsä punnitaan teot.
Luuk. 8:
16 Ei kukaan joka sytyttää lampun, peitä sitä astialla tai pane vuoteen alle, vaan panee sen lampunjalkaan, että sisälletulijat näkisivät valon.
17 Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon.
18 Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan."
Sef. 3:5 Herra on vanhurskas sen keskellä, hän ei tee väärin. Joka aamu hän tuo valoon oikeutensa, ei se tulematta jää. Mutta väärintekijä ei tunne häpeätä.