18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;
19 sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.
20 Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
21 että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
1. Kor. 15:10 Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.
Otin pari Raamatunpaikkaa, jotka nyt ensin nousivat mieleeni. Tuttuja varmasti kaikille. Mutta ovatko liiankin tuttuja, niin ettei sitä kuin tartte ajatella, pohtia, välittää...
Hassua, kun nyt vsta näin pitkään jo uskossa olleena alan kuin syvemminkin ymmärtää Armon merkitystä omakohatisestikin. Mutta eikös sitä sanota, että: Parempi myöhään kuin dei milloinkaan. Niin no,... nooh, miksei se voi sopia tähänkin, toisaalta, vai mitäpä tuumaat ystäväiseni?!
Kova on ainakin ollut elämänkoulu ja lihaa on kuoletettu oikein kunnolla ja kipeetähän se tekee, ainakin alkuun; tosi kipeetä ja vaikeeta sitä hyväksyä, ymmärtää edes, kun Raamattu sanoo ihan selvästi että: nisun jyvän on kuoltava, siis; lihan tahdon on kuoltava ja piste!
Joh. 12:
24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.
25 Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
26 Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.
1. Kor. 15:
36 Sinä mieletön, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole!
37 Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahansa.
38 Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren.
Otin noita kohtia siitä, mitä Raamattu sanoo nisun jyvän kuolemisen tärkeydestä. Se ei tarkoitakkaan, että meidän pitää heilua kuin heinämies kaikkialla ja olla niin kamalan pyhiä ja hyviä, hurskaitakaan siinä mielessä, että voisimme olla toisten edessä kuin rinta rottingilla, kun ollaan niin hyvä ja tunnollisia, tms uskovia. ehei! Se vain kuluttaa ihmistä, jos on tarve ja halu olla ihmisten edessä hyvä ja pyhä. Se ei hyödytä ketään tipan vertaa kun kerran kirjat avataan ja teot tulevat ilmi.
Vain se sydän, joka on ymmärtänyt Jumalan armon merkityksen ja Jumalan tahdonkin elämässään, kohdallaan oikein, niin voi silloin olla kuitenkin levollisin mielin Herransa edessä tuomittavana, koska on joka tapauksessa ainakin pyrkinyt elämään ja oppimaankin elää oikein Raamatun Sanan mukaan sekä rukouksessa olla ristinsä juurella päivittäin veripesussa, sekä muutettavanaankin.
Kysymyshän onkin enempikin siitä, että; Suostummeko olemaan pieniä, heikkoja, paljon Jeesusta tarvitsevia sekä nöyrtymään edessään, sekä olla vain palvelijanaan, ei palveltavana. Pieni, heikko, vajaa, jolla on Isänä suuri rakastava Jumala, jonka rakkaudella ei ole rajoja lapselleen, joka tunnustaa heikkoutensa, vajavaisuutensa, ja samalla kertoo myöskin tarvitsevansa Häntä enemmän kuin koskaan: selvitäkseen elämästä niin, että on kerran mukana Karitsan hääjuhlassakin. Eikä jää tänne kun vain Luuli jo olevansa valmis ja pyhä, hurskas, ym ym..Teot toki ovat tärkeitä, en sitä kielläkään, mutta vieläkin tärkeämpänä pitäisin Sydämemme asennetta, vilpittömyyttä, niin Herraamme kuin lähimmäisiämmekin kohtaan ja varsinkin uskon veljiä ja siskojamme kohtaan: Löytyykö rakkauta, anteeksiantoa, sopua, halua siunata ja tsempata, nostaa, ei painaa tai mollata, ei. Saat toki olla erikin mieltä kanssani; vapaus vain. Nämähän ovatkin vain minun tuumailujani..
Ansaitsematon Rakkaus Meidän Osaksemme. Jäin hiljaa sydämessäni miettimään omaa kohtaani, elämääni, sekä sitä miten todellakin olen saanut kaikkien uskossaolo vuosieni aikana kokea juuri tuota ansaitsematonta armoa kohdallani, vaikka oiskin enempikin ollut kaiken järjen mukaista saada: nuhdetta, moitetta,tuskastumistakin minuun, kun en vaan osaa, pysty, edes aina haluakkaan toimia Hänen tahtonsa mukaan ja ettei Isä enää kuin jaksaisi minun kanssani, takiani, eikä siksi enää haluaisi edes antaa minulle anteeksikaan..
Kuinka suuri onkaan Jumalan rakkaus ja armo? Valtavan Suuri ja ihana, ihmeellinen, ansaitsematon! Kun tahdomme elää oikein ja nöyrtyen, hyljäten maailman tarjonnan olipa se sitten millaista laatua tahansa, sekä kuolla itsellemme, niin että voisimme olla Herramme käytössä, käytettävissä, niin se toki vaatii halua muutoksen, muutttumiseen, ei suurena ollen ja näkyvilläkään, ei. Vaan pieneksi tullen, jolloin Mestarimme Jeesus Kristus on se jota tottelemme, seuraamme, kunnioitamme ja meillä on oikeanlainen Jumalan pelko sydämissämme. Emme enää elää "minä", vaan nyt elää minussa Jeesus Kristus Pyhän Henkensä kautta, ohjaten oikeaan suuntaan ja valintoihin, sekä pois lepsusta uskosta, uskonasenteesta, joka on; halvan armon hylkäämistä ja uskon, että; Pitää olla todellinen halu saada olla Herran käytössä, elää parannuksessa, kestää vainojakin ja pilkaa uskonsa tähden, ym ym..
Voi, miten se vapauttaa ihmisielun palvelemaan Herraa ehyellä sydämellä, josta silloin nousee nöyrä kiitos taivaisiin, kun tajuaa oikein armon merkityksen kohdallaan! Kiitos Jeesus, Mahtava Jeesus! En enää elä minä, vaan Kristus Jeesus elää minussa ja minkä elän tässä ruumiissani, savimajassani tätä aikaa vielä, niin sen tahdon elää vain yksin Herralleni, ollen käytettävissään, kertoen evankeliumia ja nähden sieluja pelastuvan ja vapautuvan saatanan kahleistakin. Haluten olla valona ja suolana, rinnallakulkijana ja rukoillen jatkaa matkaa, Raamatun Sanaa tutkien ja oppienkin. Amen!
Laitan Matti veljen hyvän kirjoituksen linkkinä loppuun; Mitä armo on?
Ole siunattu rakas ystäväni!