Niin...olla Mestarin kädessä ja Isän turvallisella kämmenellä, tapahtuipa sitten mitä tahansa elämässämme. Koska; Jumalan rakkaus ottaa pois turhat tuskat ja pelotkin. Saamme vain katsoa sinne Golgatan veriselle ristille ja Jeesukseen! Sekä polvistua rukoukseen päivittäin; ei pakosta, tai velvollisuudesta, tms, vaan rakkaudesta Jumalaa kohtaan, joka antoi minun ja sinunkin rakas ystäväni ja kansamatkaajani: puolestamme syntiemme Sovittajan ja Pelastajan, tuon rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen kärsimään ja kuolemaan puolestamme ja ristiinnaulittavaksi, jotta meillä Hänen verihaavojensa kautta ja nimessään on ja olisi ikuinen elämä Hänessä ja Hänen kauttaan; pääsy Isän eteen kerran, kun aikamme täyttyy, päättyy ja ikuisuus alkaa. Ylösnousemukseen.
Olen nyt ollut aika hiljakseen ja vain
kuin miettinyt elämääni, uskoani ja olenko minä kuitenkaan sellainen, joka tosissaan tahtoo ihmisten ihan oikeastikin pelastuvan ja tulevan tuntemaan Vapahtajansa Jeesuksen Kristuksen? Eli; osaanko minä elää arkeani, elämääni niin todeksi, että siinä näkyisi ja maistuisikin Jumalan ilmeneminen minussa ja minunkin kauttani ulkopuolella oleville ihmisille, joilla
ei vielä on sitä ihanaa osuutta Jumalan Pojan veren puhdistettuun voimaansa ja apuunsa. Eli, he
eivät vielä ole uudestisyntyneitä, vaan ovat yhä vielä synneissään ja siksi vain uskonnollisia, jos niitäkään..
Herra on laittanut minut
kuin miettiin: elämääni, käytöstäni, hengellisyyttäni, ym ym.. En koe kuitenkaan olevani tällä kertaa erämaassa, vaan enempikin
olen kuin muuttumassa; ajattelultani, ja tavoiltani siihen, mihin Herra haluaa minua opettaa ja johdattaa, kasvattaa.. Muuttaa! Ja kukin varmasti tietää itsessään, miten me emme niin vain muutu, tai edes aina tahdokaan muuttua toisenlaiseksi, uudeksi astiaksi Herran käyttöön, tai kuolla itsellemme, tavoillemme, jotka ovat totuttuja (tuttuja ja turvallisia), mutta sopimattomia, jopa vääriäkin, jotta voisimme olla Herramme käytettävissä työssään. Se on usein pitkä, vaikea, kipeäkin prosessi, jossa meiltä
kuin odotetaan: nöyrtymistä, suostumista, itsellemme kuolemista, ym..Ja Herra katsoo taivaastaan, että: Haluammeko me muuttua, kuolla lihamme tahdolle [itsellemme), sekä maailmallekin, sekä peljätä ainostaan
vain Jumalaa,
ei ihmistä, parhaintakaan..[monet kun pelkäävät ihmistä, sen sanoja, hylkäämistä, käytöstä tms enemmän kuin Jumalaansa). Ihmiskunnia ja ihmisistä riippuvuus estää jopa Jumalan pelon, kun ihminen tulee tärkeämmäksi, kuin..
Mietin ja olen
joutunut kuin miettimään paljonkin viime kuukausina juuri tuota ihmispelon aiheuttamaa halua miellyttää
vain ihmistä, ihmisiä, veljiä, sisaria ja unohdetaan, että: Meidän
ei tule pelätä ihmistä, ihmisiä,
eikä niiden sanoja, käytöstäkään, vaan meidän tulee ymmärtää, että: Ainoa jota meidän
tulee pelätä on; yksin Jumala ja Hänen rangaistustaan tottelemattomille. Ei Hän piskaa meitä, mutta me saatamme murehduttaa Hänen sydäntään osoittamalla rakkautta ja pelkoakin kanssamatkaajiamme kohtaan, jonka takia me sitten toimimme niin kuin ihmiset, tai seurakunta tms tahtoo. Mutta emme sitten tahdokaan pelätä Jumalaa, jolla on kaikki valta ja voima kädessään ja ilman Hänen tahtomattan, tietämättään ei kuitenkaan mitään tapahdu meidän elämässämme, eikä edes seurakuntienkaan elämässä.. Vaan aivan Kaikki ON Herramme tiedossa ja kädessä, johdettavanaan, taii..Pelkään pahoin, että meidän tämän ajan uskovien Jumalan pelko on haihtunut taivaan tuuliin ja pelkäämmekin
enää vain ihmistä, tai ihmisiä ja kumaramme heitä, etteivät he tule silmillemme, ja etteivät he vain vie yhteyttä heidän kanssaan, tms..
Näitä olen joutunut miettiin ja kyseleenkin, että: Miksi on niin kuin on?
Minulle soitti eilen eräs vanhempi nainen meidän kylältä, joka ei ole uskossa ja hän ei ole soittanut minulle kertaakaan täällä asumiseni aikana (15v) Mutta eilen soitti ja olin todella hämmästynyt kun näin nimensä puhelimessani. Hän kertoi itku kurkussa ja järkyttyneenä edellisillasta jolloin hänen tyttärensa oli ollut hyvin vakavassa ja vaarallisessakin tapahtumassa, jossa oli sitten tarvittu tikkejä ja lääkäriä, ym..Hän on sellainen kaikkien hampaissa oleva hiukan erikoinen persoona jos nyt näin sen ilmaisen ja minä ja miehenikin on jouduttu näkeen ja kuuleen kaikenlaista hänen kauttaan..Mutta olemme aina pyrkineet pitämään häntä asiallisesti ja kohtelemaan ihmisenä muiden rinnalla, vieraanvaraisesti. Ehkäpä siinä olikin yksi syy soittoonsa minulle? En tiedä?
Noh hän kertoo ne tapahtumat ja miten tyttärensä, joka on nuorimmaiseni ikäinen on loukkaantunut. Koin sen puhelun jälkeen pitkään, että; minun pitää laittaa hänelle vielä tekstari ja sanoa jotain rohkaisevaa, lohduttavaakin ja kohta hänen tyttärensä vastaa viestiini äitinsä puhelimella, niin sitä lukiessani koin Hyvin Voimakkaasti, ja tuli kuin ajatus joka nousi sydämelleni, kuin PH ois puhunut minulle;
"Mitähän tämä nyt oikein on, mitä on tapahtumassa?" Se oli hyvin
erikoinen tunne ja sain siihen samalla myöskin kuin selvyyttäkin..vastauksen:
Tämä on se muutos, jossa nämä ihmiset tulevat etsimään Minua..[Jeesusta]. Ja kun sitä sitten mietin ja puhuin siitä miehellenikin, niin silloin koin miten Herra Jeesus alkoi puhua sydämelleni Henkensä kautta siitä;
"Miten minun ja meidän kaikkien uskovien [i]pitäisi haluta tulla niin alas omasta ylpeydestämme, hyvyydestämme, ym ja kohdata näitä ihmisiä, joista kukaan ei oikein tykkää, sekä kohdella heitä, niin kuin Jeesuskin kohtelisi heitä: heidät tavatessaan!"[/i] Osaanko? Osaammeko? Tahdommeko sitenkään alentua niin alas kuin Jeesus Kristus itse alentuisi ja alentuu.
Voi, kuinka osaisin ja tahtoisin, pyytäisin taivaasta lisää ymmärrystä, viisautta, voimaa, kykyä rakastaa, olla armollinen, anteeksiantava jne.. Jotta osaisin olla lähimmäisenä lähimmäiselleni, olipa kysymyksessä sitten millainen tyyppi tahansa. Katsommeko ihmiseen, näkemättä hänessäkin Jumalan kuvaa tai ymmärtämättä hänenkin olevan Jumalan luomus, joka on vain vielä eksyksissä? Minä yksinäinen ja kaukana juhlakokouksista elävä Herran oma, niin minulle Herra antaa näyn, miten tulee kohdella kurjaa ja vajavaista, heikkoakin ihmistä, niin kuin on Herramme tahto. Osaanko? Tahdonko? Onko minusta siihen?
Ei ole omassa voimassani, tai järkeilyssäni, tms. Mutta
kun tahdon pysyä verilähteellään ja pyydän voimaansa sekä viisauttaan, ja aivan kaikkea mitä siihen tarvitaankin, niin silloin minäkin osaan ja uskallan, sekä tahdon kirkastaa Kristusta Jeesustani ja tuoda Hänen tuntemisensa tuoksun myöskin lähimmäiislleni.. niillekin jotka ovat erikoisia persoonia.
Ja niin näin saat sinäkin rakas kanssamatkaajani olla Herrasi käytettävissä ja nähdä kun sieluja vielä pelastuu. Pysy siis lähellä veristä ristinpuuta rukoillen, Sanaa lukien [Herra Jeesus Kristus on se Sana] ja tahtoen muuttua, puhdistua, olla Hänen käytössään, käytettävissään, joka voi vuoriakin siirtää pelkällä Sanallaan, sekä Meren tyynnyttää Sanallaan..Kuolleet saavat kuulla Jumalan Pojan äänen ja heräävät uuteen elämään kuolleesta tilastaan (uskonnollisuus), elämään Hänelle ja Hänen kauttaan ja me saamme olla rinnakulkijoina ja olkapäinä ym.. Tahdothan sitä? Minä ainakin tahdon! Kiitos Herralle, kun Hän haluaa käyttää minuakin ja sinuakin vajavaisia, heikkojakin lapsiaan työssään..Amen ja Halleluja!
Tämä laulu lopuksi:
Pekka Simojoki, Särkyneiden majatalo
