Ehtoolliselleko?

[rita4]

Nousi tuossa mieleeni asia, joka on usein askarruttanut mieltäni ja olen sitä pohtinut. Ja sehän on ehtoollinen ja sen merkitys ja tapa jolla se tarjoillaan kirkoissa, sekä seurakunnissa, ym..

Kirkossahan nykyään jo pääsee ehtoolliselle pienet lapsetkin, kun vanhemmat sen vain sallivat ja on opetettu ehtoollisesta jotain. HM? Sit on tämä hiukan vanhempi muoto, eli rippikoulu, jonka konfirmaatiossa nuori saa ensimmäisen kerran mennä ehtoolliselle. Tuota pienten lasten ehtoolliselle menoa hiukan kummaksun ja pidän sitä sopimattomanakin, koska eihän pieni lapsi voi käsittää Jeesuksen elämää, kärsimystä, viimeistä ehtoollista, kuolemaa, taivaaseen astumistaan..

Mutta n 15v nuori voi sen jo käsittää, jos haluaa. En ole rippikoulua vastaan, mutta sitä en allekirjoita, että se on sinetti lapsikasteelle, joka on täysin epäraamatullista kastaa sylivauvoja.

Vapaissa suunnissa ehtoolliselle on päässyt, kun on käynyt kasteella ja liittynyt seurakuntaan. Ja toivottavasti on tullut uskoonkin ensin. Vaikka olen nähnyt heitäkin, jotka eivät mitä todenäköisemmin olleet koskaan vielä uudestisyntyneitä Jumalan lapsia, mutta heidät tehtiin vanhempien, tai ystävien toimesta uskoviksi ja kehoitettiin kasteelle ja sen myötä liittymään srk, jotta voi nauttia ehtoollistakin. HM!?

Sitten on heitä, jotka uskovat kuin pelastuvansa taivaaseen vain kuulumalla kirkkoon, tai seurakuntaan ja aina silloin kun mahdollista käyvät ehtoollisellakin. Kirkoissa varsinkin on avoin ehtoollinen kaikille, jotka vain tahtovat sitä nauttia. Siellä on uskova ja uskomaton vierekkäin alttarilla, tai kuinka moni sieltä alttarilta lähtee haureutta harjoittamaan, juomaan, tms, joka minusta on Jumalan häpäisyä, pilkkaa.. :-(

Olen miettinyt ehtoollista syvällisesti ja voiko mennä ehtoolliselle, jos vaikka tietää, että esim siinä seurakunnassa on menty harhaan, eksytty, miellytty väärään, rakastetaan maailmaa, ollaan ekuneemisia, tms? Onko siellä Jumalan Henki enää läsnä ja siunaako Isä sen ehtoollisella käynnin silloin? Kysyn vain!

Minä en henk koht voisi mennä ehtoolliselle paikassa, jossa koen olevan väärä henki, tavat, tms sopimatonta. Voisitko sinä?

[rita4]

Herra on puhunut minulle jo jonkin aikaakin ehtoollisen merkityksestä, ym.. Se alkoi vain nousta sydämelleni, kun olin rukouksessa öisin ja yksin ja silloin mieleeni nostetiin Raamatunpaikka, josta nousi tietty kohta mieleeni kun Pyhä Henki sitä puhui sydämelleni, kuin joku olisi sitä ulkopuolelta, vieressäni lukeva tuonut sen korviini, nyt vain heng korviini. Se toistui monena yönä peräkkäin. Kerran kun se jälleen nostetiin rukouksessa ollessani sydämelleni, niin hain Raamattuni ja aloin etsiä juuri sitä kohtaa.. ja ensin luulinkin sen olevan evankeliumeissa, mutta eipäs ollutkaan "hyvä minä!"

Varmastikin yksi syy, miksi se nostettuin sydämelleni ja sain kuin kuunnella, kun sitä minun henkeeni luettiin, oli ja on varmaankin, kun olen sitä usein miettinyt ja ennenkaikkea omaa kohtaani ehtoolliselle menossa, ottamisessani, sekä olenko siinä oikealla sydämen asenteella silloin läsnä nauttiessani seurakunnassa ehtoollista ja ymmärränkö ehtoollisen Todellisen merkityksen, arvon, jne?

Se kohta, mistä minulle luettiin oli tämä:

1. Korinttolaiskirje 11:
23 Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
24 kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni".
25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni".
26 Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.
27 Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.
28 Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;

29 sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.
30 Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.

31 Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi;
32 mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi.

Alleviivasin sen kohdan jonka kuulin aina minulle luettavan. Tämähän sanotaan aina kun srk,sa aletaan jakaa ehtoollista.

Olen käynyt itsetutkistelua itseni kanssa tuosta ehtoollisesta jo pitkään ja olen kokenut ottavani ehtoollista lian heppoisesti ja välinpitämättömästikin, ymmärtämättä sen syvempääkin tarkoitusta, sekä sanaa, siunausta. Oletko sinä rakas lukijani koskaan oikein Kunnolla pysähtynyt ja miettinyt, kysynyt Herralta, että: Otatko sinä vastaan ja nautitko ehtoollista niin kuin sitä tulisi uskovana ja pelastettuna taivasta kohti kulkevana tulisi ottaa ja nauttia, sekä muistaa Herran kuolemaa ja kärsimystä..?

Minusta tämä on niin tärkeä aihe sitä pohtia omassa rukouskammiossaan ja sydämessään. Mietimmekö?