16 Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.
17 Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
18 Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.
19 Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: "Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra".
20 Vaan "jos vihamiehelläsi on nälkä, ruoki häntä, jos hänellä on jano, juota häntä, sillä näin tehden sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle".
21 Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä.
Tämä ajatus nyt alkoi pyöriä mielessäni.. Nooh, tuo otsikko ei nyt ollut ihan sitä mitä halusin, mut kuitenkin sinnepäin. siksi halusin laittaa tuon Raamatunpaikan kuin selventämään ajatuksiani ja mitä yritän kuin sanoa. Onko sinulla nyt juri, tai ollut sellainen kuin nurjamieli jotakin uskovaa kohtaan? En nyt puhu maailmassa vielä olevista, toki sekin kyllä soveltuu siihen.. mitä kuin haen, mutta pääasiallisesti haluan puhua uskon veljistämme tai siskoistamme. Kun joku opettaa väärin, puhuu mitä sattuu, mitä sylki suuhunsa tuo, tai kohtelee sinua, tai läheisiäsi aika kyseenalaisestikin, niin miten siihen silloin suhtaudut ja nouseeko mieleesi harmitus, ehkä jopa kiukku, ja alat etsiä puhujasta sellasia asioita kuin vääriä, harhapuheita, tms.
Vai oletko jo niin vahva uskovana, ettei mikään, eikä kukaan saa sinua ajattelemaan kenestäkään uskoa tunnustavasta, tai vaikkapa nyt yuo tubessa opettavasta nurjamielisesti? Miten on ystäväiseni? Jos pystyt nollaamaan kaiken, tuli mitä tuli, tai miten käyttäytyykin sinua, rakastasi kohtaan, tms, niin pysyt järkähtämätta siinä, että; Annat anteeksi, unohdat kaiken väärän, kurjan ja siunaat vain?!
Sehän se olisi Jumalankin tahto, mutta, ihan oikeesti: Pystymmekö kuitenkaan siihen? Minä en ainakaan. 
Noh kerron omakohtaisen tilanteen, joka sai minut nurjamieliseksi, eikä todellakaan siunaavaksi uskovaksi. Henkilön nimeä en mainitse, se on tarpeetonta, koska se on nyt sovittu kyseisen henkilön kanssa Jumalan tahdosta ja Hänen edessään ja nyt on rauha ja lepo, ilokin taas sydämessä, joka jo kuin lähti lipetiin, kun vain kannoin nurjaa mieltä sen uskovan käytöksen ja puheidenkin takia, jotka eivät kohdistuneet minuun, vaan mieheeni.
Niin, nyt sen tajuan, miten helposti visukinttu saa meitä uskovia kelkkaansa mukaan hurjasteleen sen mielen mukaan, joka ei ole, niin kuin tiedämmekin jokainen, ettei se ollut kuitenkaan Herramme tahdon mukaista toimintaa, elämää.. Mutta niin vain se mokoma jälleen kerran hetkeksi siinä taas onnistui ja minä menin täysillä mukaan;"Voi minua kurjaa!" Eikä omatunto juurikaan paljoa kolkutellut, koska uskoin sen olevan sallittua, oikeutettua..tai ei, kyllähän mä tiesin ettei se ole sopivaa panetella ja etsiä vikoja, moittimista ym.. Mutta sielunvihollinen onnistui saamaan minut mukaansa,lihani kiukkuamaan, koska se tiesi, että se samalla vie minulta mielenrauhan, en vain voinut olla tyytyväinen tai levollinen, kun aina kun sen ihmisen naama ilmestyi ja kuuntelin puheitaan, niin tottakai mä löysin moitittavaa, arvosteltavaa ja uskonsakin arvioimista aikalailla alakanttiin. 
Mutta kun olin jo niin nurjamielinen ollut jo pitkään häntä kohtaan, niin Herrapa johdatti meidät kuuntelemaan Sanaansa erääseen srk ja siellä puhuja otti minut sanoillaan kiinni väärästä asenteestani ja Herra puhui hänen kauttana minulle väkevästi ja ymmärsin miten olin ollut todella typerä sekä lihallinen ja siitä on tehtävä parannus ja heti. Ja Silloin kun katumus tuli voimakkaana ylleni, sydämeeni, niin Herra sanoi ihan selvästi mitä minun pitää tehdä..Oisin voinut tehdä sen jo siinäkin kokouksessa, mutta nähtävästi Jeesuksen piti puhutella mua itepäistä, vielä kotonakin ja seuraavana aamunakin ja viesti: mitä Herra Jeesus minulle sanoi henkeeni oli erittäin selvä; "Laita sille henkilölle viesti ja ala siunaamaan häntä." Ja ymmärsin, että minun on s etehtävä, ja niin laitoin hänelel viestin ja sanoin, että: "Jeesus on kehottanut minua siunaamaan sinua ja niin minä nyt sitten teen." Ja hän otti vastaan viestini ja toivotti meillekin siunausta.
ja, Vau, Kiitos Herralle, miten Valtava taakka otettiin pois sydämeltäni, eikä enää tehnyt mieli moittia tai arvostella häntä, hänestä tuli sillai kuin jälleen uskonystävä ja rauha, sekä lepo, ilo nousivat sydämeeni ja sen jälkeen hän ei ole enää noussut sillai mieleeni, en edes voi enää moittia, arvostella häntä, vaan ja vain Siunata häntä! Kiitti Iskä avustasi! 
1. Piet. 3:
8 Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä.
9 Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.
10 Sillä: "joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta,
11 kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.
12 Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan."
13 Ja kuka on, joka voi teitä vahingoittaa, jos teillä on kiivaus hyvään?
14 Vaan vaikka saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden, olette kuitenkin autuaita. "Mutta älkää antako heidän pelkonsa peljättää itseänne, älkääkä hämmästykö",
15 vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla,
16 pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat.
17 Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden.
Amen!
Tämä laulu vielä lopuksi; Toisiamme siunaten