USKO, PARANNUS JA KASTE

[rita4]

Erkki Mäkinen

”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen..” (Mark. 16:16)

Alkuseurakunnassa toimittiin yllä olevan Jeesuksen sanan mukaan. Pietari saarnasi ihmisille ja ”jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin.” (Apt. 2:41) Ne, jotka ottivat Sanan vastaan, tulivat uskoon. He siis pelastuivat, ja sitten heidät kastettiin.

Uskovien upotuskaste

Raamattu puhuu uskovien kasteesta. Se suoritettiin Jeesuksen päivinä ja ensimmäisten apostolien aikana aina ymmärtävässä iässä oleville, jotka olivat tulleet uskoon ja näin kokeneet pelastuksen. Se suoritettiin aina upottamalla veteen. Kreikankielen, Uuden testamentin alkukielen, kastaa-sana baptidzein tarkoittaa juuri upottamista.

Upottamiskäytäntö jatkui kirkoissakin neljännelle vuosisadalle asti. Jumala ei ole vieläkään peruuttanut tätä käytäntöä. Jeesus aloitti sen itse vastaanottamalla kasteen. ”Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä.” (Matt. 3:16) ”Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä.” (Joh. 3:23) Nämä Sanan kohdat viittaavat upotuskasteeseen.

Lasten käy hyvin

Jotkut päivittelevät, miten sylivauvojen käy, jos heitä ei kasteta. Voin vakuuttaa, että lasten käy hyvin, sillä he ovat Jeesuksen suosiossa ja viattomuuden tilassaan niin kauan kuin oppivat hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän.

Tämän totuuden Jeesus vahvistaa sanoessaan: ”Lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.” (Matt. 19:14) ”Ja hän otti heitä syliinsä ja siunasi heitä.” Niin sanottu perisynti ei vie lapsia kadotukseen, sillä Jumala on rakkaus, eikä hän tuhoa viattomia. Raamattukin sanoo: ”Kaste ei ole lihan saastan poistamista vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta.” (1 Piet. 3:21)

Vain veri puhdistaa synnistä

Vesi ei voi poistaa syntiä. Vain Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä (1 Joh. 1:7). Raamatun mukaan kristillinen elämä ei ala minkäänlaisessa kasteessa. Jeesus teki sen selväksi aloittaessaan työnsä. Hänen ensimmäinen saarnansa oli: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 4:17)

Samoin hän kehotti opetuslapsiaan: ”Saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:15–16) Jeesus sanoi myös: ”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille.” (Luuk. 24:47)

Parannus on mielenmuutos

Parannus-sana sai minussa aluksi aikaan vastareaktion. Kun ajattelin asiaa jälkeenpäin, tuo sana olikin vain minun omaksi parhaakseni. Parannuksen tehtyäni sain uuden, sisältörikkaan elämän.

Jokainen syntinen saa kääntyä parannuksessa Jumalan puoleen ja uskoa Jeesukseen, että hän on sovittanut syntimme ruumiissaan ristinpuulla. Siinä hetkessä hänen syntinsä annetaan hänelle anteeksi, ja hän syntyy uudesti Sanan ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Näin yksinkertaista tämä on. Muista, että tämä on uskon asia, ei ymmärryksen.

Sen jälkeen on hyvä etsiytyä uskovien seuraan ja pyytää Raamatun ilmoittamaa vesikastetta. Jos on sopimista lähimmäisten kanssa, on hyvä sopia ja pyytää anteeksi. Sitten on hyvä etiopialaisen hoviherran tavoin jatkaa matkaa iloiten kohti iankaikkista elämää puhtaan omantunnon kanssa.

Jumala ei pakota

Tämän kaiken olen itse kokenut jo noin 60 vuotta sitten. Ainoastaan sitä olen katunut, että elämästäni meni liian monta vuotta hukkaan synnin teillä.

Tähän ei ketään pakoteta, ei minuakaan. Jeesus rakkaudessaan haluaa pelastaa meidät kadotuksesta. Minut pani etsimään rauhaa kova synnintunto ja Jumalan pelko. Hän on antanut meille vapauden valita, minkä tien haluamme täällä kulkea. Eräänä päivänä olemme sen tien päässä, jonka olemme täällä valinneet.

Tien alkupää on helppo löytää: ”Kaikille, jotka ottivat hänet, Jeesuksen, vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi.” (Joh. 1:12). Edelleen: ”Kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.” (Apt. 17:30) ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla, ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room. 3:23, 24)

Sanalle kuuliainen

Olen lukenut ja tutkinut Jumalan Sanaa pienen elämäni ajan. Joitakin satoja kertoja olen käynyt sen läpi ja tehnyt sen kanssa työtä ihmisten parissa. Onhan kysymys ihmiselämän tärkeimmästä asiasta, sielun pelastuksesta ja iankaikkisesta kadotuksesta.

Siksi on suhtauduttava Raamatun Sanaan suurella kunnioituksella ja vakavuudella. On oltava Sanalle kuuliainen niin pitkälle kuin ymmärrämme, ettemme pettäisi ihmisiä tuudittamalla heitä väärään rauhaan ja joutuisi itsekin tuomion alle.

Vain Raamatun Sanaan voi luottaa näissä asioissa. Raamattu varoittaa lisäämästä mitään hänen Sanaansa tai ottamasta siitä mitään pois. Silloin menettää iankaikkisen elämän toivon, ellei kadu tekoaan tässä ajassa ja tee totista parannusta. Toivon kaikille samaa, mitä itse olen kokenut.