Evankeliumi jota julistamme

[rita4]

Rainer Silvola

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla (Room. 3:23). Synnin palkka on kuolema ja lopulta ikuisuus rikkiä palavassa tulisessa järvessä (Room.6:23, 5:12, Ilm. 21:8).

Vääryden tekijät eivät peri Jumalan valtakuntaa (1 Kor. 6:9-11). Synnistä on tehtävä parannus (2 Tim. 2:16-19, Room. 1: 18- 2:5).

Lunastus

Jumala rakasti meitä antamalla Jeesuksen syntiemme sovittajaksi (1 Joh. 4:9,10). Jeesus kärsi synnin rangaistuksen puolestamme ristinpuulla (1 Piet. 3:18, 2:24). Hän vuodatti verensä syntiemme anteeksiantamiseksi (Matt. 26:28). Verensä kautta hän meni kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen (Hebr. 9:11, 12, 24).

Tästä lunastuksesta olemme osalliset, kun uskomme hänen vereensä (Room. 3:24-26). Näin meillä on rauha Jumalan kanssa, ja olemme uusia luomuksia Kristuksessa (Room. 5:1, 2 Kor. 5: 17). Olemme kertakaikkisesti ja ainiaaksi pyhitetyt Jeesuksen ruumiin uhrin kautta, kunhan emme vetäydy uskosta emmekä jatka tahallaan synnin tekemistä (Hebr. 10:9-14, 38, 39, 26-31).

Kun vaellamme valossa, Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1 Joh. 1:7, Joh.1:9, 3:19-21, Ef. 5:8-20).

Anteeksianto

Jeesus ristiinnaulittiin, hän kuoli ja nousi kuolleista meidän tähtemme (Gal. 2:19, 2 Kor. 5:15). Tämä merkitsee meille synnin orjuudesta ja suorituspaineista vapauttamista ja uutta elämää Pyhän Hengen voimassa Kristuksen ylösnousemukseen yhdistettyinä! (Room. 6:1-23, 8:13, Gal. 5:16, Ef. 2:1-7).

Sen tähden yksikään Jumalasta syntynyt ei elä synnin vallassa (1 Joh. 3:4-10, 5:18). Jos lankeamme, me tunnustamme syntimme ja omistamme veren puhdistuksen (1 Joh. 1:5-10).

Jeesuksen uhri ei anna turvaa synnin rangaistukselta siksi, että voisimme huoletta jatkaa synnin tekemistä vailla tuomion pelkoa (Joh. 3:36, 1 Joh. 3:6-8).

Kristuksen uhrin vastaanottaminen tuo kyllä anteeksiannon, mutta se vapauttaa samalla syntielämästä (1 Joh. 1:9, Room. 6:2, 14, 20-22). Tämä onkin välttämätöntä, koska jos tahallaan jatkaisimme synnin tekemistä päästyämme tuntemaan totuuden, ei olisi enää uhria syntiemme tähden vaan kauhea tuomion odotus (Hebr. 10: 26, 27).

Vanha ja uusi ihminen

Kun tulimme armosta ja vanhurskaudesta osallisiksi, me kuolimme synnille (Room. 6:2, 14, 20-22). Astui voimaan se, että olemme Kristuksen kanssa ristiinnaulitut ja elämme - emme enää me vaan Kristus meissä (Gal. 2:19,20).

Lihan ruumis eli vanha ihmisemme riisuttiin uudestisyntymisessä ja haudattiin kasteen kautta Kristuksen kuolemaan (Kol. 2:11, 12, Room. 6:1-6).

Se tarkoittaa, että Jumalan voimasta yhteytemme vanhaan ihmiseemme eli entiseen elämääme synnin orjina katkaistiin. Tämän esikuva oli Israelin kulku meren poikki, johon faarao joukkoineen hukkui (1 Kor. 10:1, 2, Hebr. 11:29).

Kun olemme synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on sen hedelmänä pyhitys, jonka loppu on iankaikkinen elämä (Room. 6:22). Tärkeätä on huomata oikea Jumalan järjestys, eli ensin synnistä vapauttaminen ja sen hedelmä on pyhitys (Room. 6:14, 18, 20, 22).

Pyhitys tarkoittaa kasvamista kohti Kristuksen kaltaisuutta (2 Kor. 3:1). Liha eli syntinen luonto ei hallitse meitä, kun täytymme Pyhällä Hengellä päivittäin (Gal. 5:16, 24, 25 ja Ef. 5:15-20).

Vesikaste

Kun ihminen tekee parannuksen ja uskoo Jeesukseen syntiensä sovittajana, hän saa synnit anteeksi ja on synnille kuollut (Apt. 20:21, 26:18-20, Room. 6: 2, 6:14).

Kun hänet heti tämän jälkeen kastetaan veteen upottamalla, hänen vanha ihmisensä haudataan Kristuksen kuolemaan ja uusi luomus yhdistyy Kristuksen ylösnousemukseen (Apt. 16:30-34, Room. 6:3-5).

Nyt ihminen voi vastaanottaa Pyhän Hengen voimaksi uuteen elämään ja palvelustyöhön (Joh. 14:17, Room. 8:13, Gal. 5:16, Apt. 1:8).

Lopuksi suuri kysymys: toimiiko tämä kaikki niin kuin on edellä kerrottu? Toimii kyllä sen elämässä, joka uskoo sen, mitä Jumala on meille kirjoittanut, ja toimii uskonsa mukaisesti. Kuuliaisuus tuo voiman ja siunauksen päivittäiseen elämään!