RAAMATTU

[rita4]

Mikko Miettinen

Saatana on ihmiskunnan historian alusta lähtien hyökännyt Jumalan Sanaa vastaan, "onko Jumala todella sanonut niin..?". Jumalan Sana on meille Henki ja elämä, sekä valkeus teillämme. Ilman Raamattua ei meillä juuri mitään olisikaan. Jumala on antanut Sanansa meille tutkittavaksi ja noudatettavaksi. Aikamme suurimpia vitsauksia on liberaali suhtautuminen Raamattuun, sen tekstiin, ja tekstin kääntämiseen. Nykyään Raamatun kääntämisessä usein käytettävä Dynaamisen vastaavuuden kääntämisperiaate tarkoittaa että Jumalan antamia sanoja ei käännetä sanatarkasti, vaan kääntäjän oman "teologisen" näkemyksen mukaan, tulkitsevasti. Tämä on täysin mielivaltaista toimintaa jossa ihminen päättää mitä Jumalan Sana sanoo (tai pitäisi kääntäjän mielestä sanoa). Voiko tämä olla totta?

Uusissa Raamatuissamme eivät kuitenkaan kaikki omituisuudet johdu vain tästä "mun mielestä" käännösperiaatteesta, vaan suurelta osalta myös siitä että nykyisissä käännöksissä käytettävät Uuden Testamentin tekstit ovat korruptoituneita. Ne esim. poistavat sieltä noin Pietarin kirjeiden verran tekstiä. Tämän lisäksi paljon sanoja ja jopa kokonaisia lauseita on muutettu ja lisätty näissä "kriittisissä tekstilaitoksissa". Tekstikriitikot seuraavat pääasiassa Vatikaanin kirjastosta löydettyä käsikirjoitusta (Vaticanus, B), sekä kourallista muita, kootessaan "eklektistä" tekstiään. Nämä käsikirjoitukset ovat Aleksandrialaista "tekstityyppiä" ja ovat harhaoppisten korruptoimia tekstejä. Aleksandria oli aikanaan oikea harhaoppien pesäpaikka.

UT:n käsikirjoituksia on kuitenkin useita tuhansia jotka poikkeavat toisistaan hyvin vähän. On siis suhteellisen helppoa koota alkuperäinen teksti, yksinkertaisesti vertailemalla näitä käsikirjoituksia keskenään. Jos esimerkiksi sata käsikirjoitusta sanoo "näin" ja kolme "noin", kohta täytyy siis lukea "näin". Aikamme tekstikriitikot kuitenkin jostakin oudosta syystä tahtovat seurata noita muutamaa riitasointua, puhuen samaan aikaan siitä kuinka meillä on tuhansia käsikirjoituksia, jotka todistavat Raamatun luotettavuuden. Kyllä nuo tuhannet käsikirjoitukset todistavatkin Raamatun luotettavuuden, mutta eivät todista kaikenlaisten "kriittisten" tekstikokoelmien luotettavuutta. Vaticanuksen (B) lisäksi, Sinaiticus (Alef) on liberaalikriitikkojen tärkeimpiä käsikirjoituksia. Nämä kaksi ovat ristiriidassa käsikirjoitusten ylivoimaisen enemmistön kanssa (kumpikin yli 7000:ssa kohdassa), ja sen lisäksi keskenäänkin, eroten toisistaan jo pelkästään evankeliumeissa yli 3000:ssa kohdassa. Mikään oikeusistuin ei seuraisi tällaisia todistajia, nämä ovat täysin epäluotettavia. Tämä ei tarkoita sitä että kaikki tekstikritiikki on pahasta, vaan sitä että tekstikriittisiä metodeja käytetään usein väärin.

Tällaiseen sekasotkuun pohjautuu meidän Kirkkoraamattumme 1992 ja osaksi myös 1933/38. Tällaiset tekstikriittiset ongelmat ovat siis pääasiassa Uuden Testamentin asia, mutta dynaamisen vastaavuuden käännösperiaate vaikuttaa koko Raamattuun. Kuinka voimme löytää totuuden tällaisista "raamatuista"? Vanha Biblia pohjautuu luotettavampaan "Textus Receptus" tekstiin, mutta on kielellisesti vanhahtava ja paikoin heikosti käännetty. Vuoden 1992 käännös on kauttaaltaan epäluotettava. Novum taas on erittäin hyvä laitos meille Suomalaisille, koska siinä on löydettävissä vaihtoehtoiset lukutavat ja siten alkuperäinen Uuden Testamentin teksti.

Meidän olisi jo korkea aika tehdä paluu Raamattuun ja oikaista kurssi totuuden mukaan. Me tarvitsemme kipeästi oikeilla periaatteilla käännetyn ja oikeaan tekstiin pohjautuvan Suomenkielisen Raamatunkäännöksen. Kyllä 1992:llakin tulee ihmisiä uskoon, mutta me tarvitsemme seurakuntiin selkeyttä opillisissa asioissa ja se on mahdollista vain jos meillä on puhdas Jumalan Sana käsissämme. Perustakaamme kaikki Jumalan Sanalle.